Lue keskustelun säännöt.
Näitä ihmiset katuvat kuolinvuoteella
17.10.2011 |
1. Toivon, että minulla olisi ollut rohkeutta elää omaa elämääni, eikä elämää, jota minulta odotettiin.
2. Toivon, etten olisi tehnyt niin paljon töitä.
3. Toivon, että minulla olisi ollut rohkeutta osoittaa tunteeni.
4. Toivon, että olisin pysynyt yhteydessä ystäviini.
5. Toivon, että olisin antanut itseni olla onnellisempi.
http://www.iltalehti.fi/terveys/2011101714584465_tr.shtml
Kommentit (25)
Ja töitähän voi tehdä vähemmän kun luopuu niistä turhista materialistisista haaveista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
paskahommissa te oikeen ootte, kun tienaamista ja työntekoa pitäis katua?
mulle työ on myös iloista, upeita työkavereita ja haasteita. ja tietty erinomainen liksa siihen päälle.
toi on taas tota kotiäitien bullshittiä
ymmärrän, että jou mies sitä katuu, mutta että joku nainen?
ei kukaan kadu, että siivosi kotona liian vähän ja vietti sen ajan tekemällä jotain hauskempaa. Tämä ei tietenkään koske heitä, jotka tykkäävät siivota.
että minusta nuo on kyllä ihan kliseitä.
Minä olen aina elänyt kuten olen tykännyt ja puhunut aina suuni puhtaaksi ja näyttänyt tunteeni. Työni on intohimo, joten tasan en kadu sen tekemistä. Silti olen keskittynyt täysillä myös perheeseeni. Olen aina tehnyt täysillä kaiken.
Mitä ihmeen vaikeaa tässä on?
alipalkatussapa hyvinkin, ja lisäksi teen vaan max 25h/vko :D Eikä tarvi kuolinvuoteella katua, on mulla vaan niin paljon hauskempaa näin vapaalla ollessani kuin töissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
usko että sellaisia henkilöitä, jotka oikeasti pitävät työstään, kaduttaa työnteko. Ehkä silloin jos ei mitään muuta ole tehnyt mutta ei muuten.
paskahommissa te oikeen ootte, kun tienaamista ja työntekoa pitäis katua? mulle työ on myös iloista, upeita työkavereita ja haasteita. ja tietty erinomainen liksa siihen päälle. toi on taas tota kotiäitien bullshittiä ymmärrän, että jou mies sitä katuu, mutta että joku nainen?
Useimpien (sosiaalinen)elämä on muualla kuin työpaikalla. Ikävää jos työ on tärkein asia elämässä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen elänyt juuri noin. Mutta haluaisin jatkaa, enkä tiedä onko se enää mahdollista. Odotan tietoa kasvaimesta joka löydettiin juuri.
että työ olisi hänelle TÄRKEIN asia, vaan tärkeä.
Onko peruskoulu tökkinyt kovastikin vai miksi lukutaitosi on noin tahmea?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
paljon töissä = paljon poissa perheen luota. Harva kai oikeesti on tuota mieltä?
Sitäpaitsi sitä työtäänkin voi tehdä kotona tai muuten niin, että perhe on läsnä. On paljon perheyrityksiä, joissa se yritys on yhteinen intohimo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että minusta nuo on kyllä ihan kliseitä.
Minä olen aina elänyt kuten olen tykännyt ja puhunut aina suuni puhtaaksi ja näyttänyt tunteeni. Työni on intohimo, joten tasan en kadu sen tekemistä. Silti olen keskittynyt täysillä myös perheeseeni. Olen aina tehnyt täysillä kaiken.
Mitä ihmeen vaikeaa tässä on?
Suomalaisille työn PITÄÄ OLLA kärsimystä! Työn tekeminen on välttämätön paha ja mitä kamalampaa se on, sitä parempi. Jos pidät työstäsi olet mielenterveyspotilas, tai ainakin outo. Johan raamattukin sanoo, että elanto pitää hiellä ja tuskalla ansaita.
että olen kyllä tavannut naisia, jotka ovat olleet ikänsä kotona lasten kanssa (esim. anoppini), ja nyt 60+ iässä kyllä kärsivät siitä, että heillä ei ole ns. elämää, ja valittelevat asiaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jotka on tehneet niin kuin on odotettu, eikä niin kuin itse olisivat halunneet.
2
Toki nyt kaikki ovat sitten tietysti etätyötä tekeviä tai maatalousyrittäjiä :D
Sitäpaitsi sitä työtäänkin voi tehdä kotona tai muuten niin, että perhe on läsnä. On paljon perheyrityksiä, joissa se yritys on yhteinen intohimo.
Pienet tai suuret erilaiset perheyritykset, luovien töiden tekijät jne.
Minäkin olen kääntäjä ja teen aina töitä niin, että perhe on lähellä. Silti työ on intohimoni, eikä mitenkään perheeltä pois. Lapseni varttuvat naputuksen tahdissa, kuten minäkin, kun keikuin isäni työhuoneessa hänen kirjoittaessaan.
Puhumattakaan nyt rahasta.
että olen kyllä tavannut naisia, jotka ovat olleet ikänsä kotona lasten kanssa (esim. anoppini), ja nyt 60+ iässä kyllä kärsivät siitä, että heillä ei ole ns. elämää, ja valittelevat asiaa.
Oma anoppini on täydellinen no-life. Hoiti lapsia kotona ja sen jälkeen oli kotirouvana. Eläke on tosi pieni ja elää kituuttaen.
joten en mä ihan usko, että sitä koulinvuoteellaan katuu asioita joihin ei edes voinut vaikuttaa.
YLEENSÄ ihmset ovat töitä tehdessään työpaikalla, joka YLEENSÄ ei ole heidän kotinsa. Ymmärrätkö jo?
Pienet tai suuret erilaiset perheyritykset, luovien töiden tekijät jne.
Minäkin olen kääntäjä ja teen aina töitä niin, että perhe on lähellä. Silti työ on intohimoni, eikä mitenkään perheeltä pois. Lapseni varttuvat naputuksen tahdissa, kuten minäkin, kun keikuin isäni työhuoneessa hänen kirjoittaessaan.
Puhumattakaan nyt rahasta.
olen aikoihin lukenut. Niin totta, niin totta.