Mies on perheen pää

Toki nainen ja mies ovat erilaisia. Mutta silti tasa-arvoisia. Jos joku nauttii siitä että mies / nainen dominoi, niin mikäs siinä jos se on molemmille osapuolille ok.

On ihanaa saada olla nainen, heikompi ja tunteellisempi. Ja se on ihanaa, kun mies pitää minusta tällaisena, heikompana astiana. Ei tarvitse esittää mitään kovista, vaan saan olla oma herkkä itseni. En voisi arvostaa miestä, joka olisi minua heikompi joka suhteessa.



Minun täytyy tuntea, että olen suojeltu. Mieskin on onnessaan, kun tunnustan hänen johtajuutensa. Hän suhtautuukin osaansa vakavasti, ja TODELLA kantaa vastuunsa. Tämähän ei tarkoita sitä, että mies olisi tyranni, joka yksin päättää kaikesta. Yhdessä teemme päätöksiä. Mies kunnioittaa minua niin paljon, ettei tee sellaisia päätöksiä, joista joutuisimme kärsimään. Johtajuus vaatii paljon, itse olen aivan valmis antamaan tämän vastuun miehelleni.



Niin, ja sängyssä on ihanaa.. minua todella RAKASTELLAAN!

Sama täällä rakastelun osalta... on ihmeellisen ihanaa rakastella kun mies vie eikä vikise...

Ovatko naiset näin alistuvaisia? Ihan kuin olisi aikakoneella kiidätetty 1800-luvulle. Että mies on johtaja ja nainen alamainen? Luulin, että tuollainen epätasa-arvo olisi jäänyt jo aikapäiviä taakse, tai ainakin että vain miehet sellaista uhoavat. Mutta että naiset haluavat ehdoin tahdoin tulla kohdelluksi epätasa-arvoisina, voi ei.



Tulee kyllä vähän mieleen, että nykypäivän pullamössösukupolven naiset eivät ole todellisia epätasa-arvon tuomia ongelmia kohdanneetkaan, ja siksi haikailevat tuollaista patriarkaalista " onnelaa" . Mutta en silti tajua motiiveja siihen. No, minulta kai sitten puuttuu jotain ymmärrystä, tai ehkä olen putkiaivo...

Aika pitkälle eksytty alkuperäisestä viestistäni. Siinä kerroin että mieheni on ihana, hellä, tasa-arvoinen ja rakastava, ja nyt joku kirjoittaa nyrkillä silmään lyömisestä ja nälässä pitämisestä. ...



On tärkeää tosiaan ymmärtää se että fantasiat ja tosi elämä ovat kaksi eri asiaa. Seksileikeissä voisin haluta piiskaa tai remmiä mutta jos mies muuten losauttaisi mua turpaan, niin suhde loppuisi siihen. Väkisin ottamisesta en fantasioi.



Olen itse vaativassa työssä jossa on paljon vastuuta ja valtaakin (kyllä, olen akateemisesti koulutettu - joku ketjussa veti senkin aspektin tähän keskusteluun mukaan). Ja hermot menee jos duunissa joku (mies) käy kykkoilemassa sukupuolensa perusteella tai " tytöttelemässä" . Se on ihan eri asia kuin parisuhteessa tapahtuva miehen ja naisen roolien toteuttaminen. Haluan olla suhteessani aito nainen ja antaa myös miehen olla aito mies. Ja se ei totisesti tarkoita mitään hakkaamista ja raiskaamista vaan sitä että voin antautua naiselliselle heikkoudelleni ja " pienuudelleni" ja antaa miehen toteuttaa miehistä vahvuuttaan ja tarvettaan olla perheen pää (ei varmaan kaikki miehet edes halua sitä, roolit voivat varmaan olla toisinkin päin). Jokainen tyylillään mutta luulen että mun olisi vaikea arvostaa miestä, joka olisi minua heikompi monessa suhteessa.



Mulle turvallisuus parisuhteessa on onnen ehto. Ja on nimenomaan turvallista antaa ohjakset ja päätösvaltaa vastuuntuntoiselle ja aikuiselle miehelleni. Niin en varmasti tuntisi jos mies olisi hakkaaja/raiskaaja tms. Siitä olisi turvallisuus kaukana.



Suhteemme on täynnä luottamusta, välittämistä ja toisen arvostamista. Mies todellakin kunnioittaa mielipiteitäni mutta hänelle sopii hyvin myös se, että annan hänen päättää arjen asioista ja olla " pomo" :



Ja kyllähän fakta kuitenkin on se, että miehet ja naiset ovat erilaisia (kuten tietysti yksilötkin sukupuolten sisällä). Hyvä niin, minä ainakin nautin täysin rinnoin naiseudestani ja puolisoni miehekkyydestä!



Kymppi: kirjoitit hyvin siitä että mies ja nainen ovat erilaisia ja heille on eri tehtävät. " Naisen pitää saada olla " heikompi astia" , pitää saada olla nainen. Miehen oleminen perheen päänä ei ole sitä, että mies autoritäärisesti tekee oman mielen mukaan, vaan että mies on aidosti kiinnostunut ja mukana perheen elämässä. Ei siis ole tossun alla ja vaimon pikku apulainen, vaan vahvasti oman perheensä elämässä mukana!" AP

joo nro 1!!! olet TÄYSIN oikeessa. Lisäisin vielä että miehellä on paljon isommat AIVOT, joten luonnollisesti miehen tulee määrätä tahti elämässä. Seksissä, jokapäiväisissä asioissa, arjen työssä! Mies voi sitten delegoida naiselle sellaisia juttuja mitkä on enempi rutiininomaisia suoritutason hommeleita ja semmoisia tehtäviä, missä mies pitkästyy nopeasti, koska hänen aivonsa vaativat koko ajan enemmän haasteita!! Mieten esim. Lesboparit pärjää kun on kaksi vajaatehoista aivoa yhdessä? Jussi.

Kakkonen: en minäkään todellisessa elämässä kuristusta kaipaa, se on lähinnä seksifantasia. Mutta juuri johtajuutta kaipaa. Eikö ole hassua sekin, että tämän asian myöntäminen hävettää? Oletko itse kertonut miehellesi " johtajuustarpeestasi" ? Mä en ole kehdannut...



Noista uskovaisista... mitenkähän perheen pää -juttu siellä käytännössä näkyy? Päättääkö mies kaikesta vai kunnioitetaanko naisen mielipiteitä?

Jos oikeasti pidemmän päälle eläisit kuvailemaasi elämää, voisit olla aika pian eri mieltä. Esimerkiksi mitäs jos haluaisit lähteä kahville kavereittesi kanssa ja miehesi kieltäisi sen. Sanktiona tottelemattomuudesta seuraisi esim. nyrkillä silmään tai nälässä pitäminen.



Väkivallalla (myös henkisellä) ei ole mitään tekemistä seksin kanssa.

ja meillä mieheni ainakin kunnioittaa minun mieleipidettäni asioissa. Mutta tunnen suurta turvallisuutta siitä, että mieheni on johtaja kotona.



MInusta on ihanaa kun mieheni päättää asioista. Kyllähän välillä menee ajatukset ja tahdot ristiin, mutta kertaakaan ei minun ole tarvinnut todella tärkeissä asioissa tehdä kompromisseja -tosin ei miehenikään. Molemmat joustaa tarpeen tullen.

Tuo lause pitää paikkansa kun jatkat sitä näin: " mutta nainen on se niska, joka sitä päätä pyörittää..." ;-) Näin meillä.

Samoin on sanottava, että pidän siitä, että ei tarvitse yksin olla tekemässä päätöksiä, vaan että kumppanina on tosiaan oikea aikuinen, jonka kanssa sitä vastuuta jakaa. Saan siitä todellakin turvallisuuden tunnetta, että mies kykenee tekemään päätöksiä ja olemaan jotakin mieltä asioista ja yleensäkin on kiinnostunut yhteisen elämämme pyörityksestä. Siihen meistä ei ryhtyisi kumpikaan tosin, että minä luistaisin koko päätöksentekovastuusta ja kaikki jäisi miehen varaan.

Ahdistun pelkästä ajatuksesta, että mies olisi se, jolla on se viimeinen päätösvalta ja vastuu asioista. Onneksi mieskään ei tätä halua.

Minä saan tällä hetkellä vähän liikaakin " valtaa" . Tai siis olen ottanut sitä... Haluaisin siis, että mies sanoisi viimeisen sanan. Minun on monesti vaikea päättää jotain asiaa ja olisi ihanaa, jos mies minun pähkäillessäni sanoisi, että " Nyt me teemme näin ja näin" . Siihen loppuisi pähkäily! Olenkin nyt joihinkin asioihin sanonut miehelle, että sinä päätätä! Ja että minä kunnioitan päätöstäsi enkä tule sitä epäilemään ja arvostelemaan. Sehän tuossa on tärkeintä, että vaimo luottaa miehensä arvostelukykyyn ja tietää tämän tekevän perheen kannalta hyviä päätöksiä, eikä jälkikäteen kyseenalaista. Toki yhteisistä asioista pitää keskustella, mutta tiukan paikan tullen arvostaisin mieheltä jämäkkyyttä ja päättäväisyyttä.



Minäkin olen uskossa ja olen vahvasti sitä mieltä, että mies ja nainen ovat erilaisia ja heille on eri tehtävät. Naisen pitää saada olla " heikompi astia" , pitää saada olla nainen. Miehen oleminen perheen päänä ei ole sitä, että mies autoritäärisesti tekee oman mielen mukaan, vaan että mies on aidosti kiinnostunut ja mukana perheen elämässä. Ei siis ole tossun alla ja vaimon pikku apulainen, vaan vahvasti oman perheensä elämässä mukana!

Sen sijaan tarvitsen vastuullisen miehen, joka pitää perheen tarpeista huolta, ja on johtaja, kyllä, mutta positiivisessa mielessä! Hyvä johtaja ottaa kaikkien perheenjäsenten tarpeet ja mielipiteet huomioon, niin ettei tule ristiriitoja. Annan mielelläni lopullisen päätösvallan miehelle esim. isoissa taloudellisissa ratkaisuissa, niin akateemisesti koulutettu nainen kuin olenkin. Juu, ja sängyssä tykkään kyllä, että mies on jotenkin tilanteen johdossa ja ilmaisee selvästi, mitä haluaa, tässäkin tietenkin ottaen huomioon sen, mistä nainen pitää/ei pidä.

Näin nainen pääsee osallistumaan, mutta ei tarvitse olla yksin vastuussa kaikkien asioiden selvittämisestä yms.



Sängyssäkin tosiaan pitää ottaa toisen tarpeet huomioon.



Mutta joo, mies saa olla johtaja :).

Olen siis tämän ketjun aloittaja... en ole ollenkaan ajatellutkaan että tämä voisi liittyä perheemme kristillisiin arvoihin. Mutta kenties sittenkin?



Tämä on ehdottomasti paras, hellin ja rakastavin suhde jossa olen ollut. Turvallisuus-aspekti on ehdottomasti myös ihan keskeinen juttu tuossa " miehen johtajuus" -asiassa. Tuntuu tosi turvalliselta ja rauhoittavalta kun mies päättää jotain ja itse voin vain suostua ja toimia kuten hän päättää.



Haluan vielä painottaa että suhteessamme minua ei mitenkään alisteta. Jos haluan tehdä jotain toisin kuin mieheni niin hän kuuntelee ja kunnioittaa mielipidettäni. Mutta taivas miten nautinkaan siitä, että voin vain antautua hänen päätöksiensä mukaan.

minun mielestäni

mitä tarkoitat sillä, että tällainen mies-nainen asetelma liittyisi biologiaan?

että jotkut naiset haluavat itselleen enemmänkin " isän" kuin aviomiehen. Sitä en tiedä, mistä tuo johtuu, kuuluu psykologeille. Taustalla voi ehkä olla oma suhde isään ja äitiin. Ja rehellisesti sanoen näiden naisten itseluottamus ja omanarvontunto vaikuttavat hieman heiveröisiltä...



Minulle on täysin vieras tuo " mies on perheen pää" -ajatus. Pidän sitä suorastaan kammottavana. Siitä huolimatta minulla on seksissä alistumisfantasioita, jotka eivät kyllä mitenkään heijastu arkielämään miehen kanssa. Minusta nuo kaksi asiaa voivat elää rinnakkain.



Ja jos alussa tuntuu ihanalta olla pieni ja heikko nainen miehen suojeluksessa, mietipä miltää tuntuu elää kymmenen vuoden päästä epäitsenäisenä naisena autoritäärisen miehen komennossa.

ettei lause " mies on perheen pää" ole mitenkään yksiselitteinen! En tunne yhtään uskovaista pariskuntaa, jossa mies jotenkin pomottaisi ja nainen alistuisi. Tosin tunnen kyllä naisia, jotka toivovat mieheltä juuri ap:n kuvaaman kaltaista kaapin paikan näyttämistä. Jotkut ystäväni ovat myös sanoneet, että miehen täytyy pitää heidän " kurissa" , koska muuten mies joutuis heidän tossunsa alle.



Itse en kyllä allekirjoita kumpaakaan noista jutuista. Mielestäni meillä on hyvin tasa-arvoinen suhde ja se sopii varmasti meille parhaiten. Olen hirveän allerginen yleensäkin (muussakin elämässä kuin avioliitossa) sellaiselle, että miehet päättävät ja pomottavat ja naisten osa on vikistä. Pimahtaisin varmaan kotona, jos mies yrittäisi laittaa minua ruotuun. Meillä kumpikaan ei määrää eikä päätä asioista yksin, vaan kaikista isommista jutuista neuvotellaan ja tehdään yhteinen päätös. Pienemmissä ja toista koskemattomissa asioissa voi toki päätöksiä tehdä yksinkin. Mielestäni kuuntelemme ja kunnioitamme toisiamme molemmat.



En siis todellakaan tiedä, mitä sen perheen päänä olemisen pitäisi käytännössä tarkoittaa! Ellei sitten ajattele niin, että mies on pää ja nainen sydän...;) Vaikka ei se noinkaan meillä mene. Molemmilla toimii sekä järki että tunne.