Mies on perheen pää

Näinkin asiaa voi ajatella...



Miehen on kannettava perheestä vastuuta: rakastamalla, palvelemalla ja uhrautumalla. Niin kauan kuin nainen saa kokea miehensä taholta uhrautuvaa rakkautta, hän kunnioittaa tätä ja iloitsee saadessaan " alistua hänen tahtoonsa" . Tällainen rakkaus motivoi meitä naisia alamaisuuteen, komenteleminen ja sortaminen nostattaa meidät vain kapinaan. Samoin aviomiehenkin velvollisuus on rakastaa vaimoaan niin kuin omaa ruumistaan. Joka rakastaa vaimoaan, rakastaa itseään.

Mitä tarkoittaa ihan käytännössä se, että mies tekee päätökset? Siis millaiset päätökset? Kaikkiko? Eikö teillä naisilla siis ole halua tai valtaa päättää? Antakaa konkreettisia esimerkkejä! :)



Kysyn ihan ystävyydellä, sillä minun on vaikea kuvitella, mitä tämä tarkoittaa.

AP tarkoittaa ihan tavallisia asioita esim. mitä tehdään, minne mennään, koska lähdetään, mitä syödään... Tuntuu taivaalliselta että mies päättää ja kehottaa tekemään jotain.



Fantasioissani mies sitten päättääkin ihan kaikesta ja alistaa mua ihan täysin. Ja antaa vaikkapa piiskaa kun olen " tuhma" . Mutta fantasioita ei koskaan pidä sekoittaa tosi elämään. Mieheni ei ikinä oikeasti tekisi mitään tuollaista.



Olen kyllä aika sekaisin näiden tunteideni kanssa...

Vierailija:

AP tarkoittaa ihan tavallisia asioita esim. mitä tehdään, minne mennään, koska lähdetään, mitä syödään... Tuntuu taivaalliselta että mies päättää ja kehottaa tekemään jotain.

Jos olen eri mieltä niin kerron kyllä mielipiteeni. Mieheni kunnioittaa mielipiteitäni ja kuuntelee niitä. Ja haluaa usein tehdä niinkuin minä haluan. Kyse onkin siitä että nautin " alistumisesta" miehen tahtoon vaikka olisinkin eri mieltä. AP

Mies ja nainen ovat kokonaisuuden puoliskoja. Naisen ja miehen välisessä liitossa molempien osapuolten on oltava tasa¿arvoisia. Miehen henki on hauras ja keho voimakas, kun taas naisella asia on päinvastoin. Nainen ilmentää tunteita voimakkaammin kuin mies. Molempien osapuolten olisi kunnioitettava toistensa heikkoa ja vahvaa puolta.



Me haluaisimme tietysti nautiskella elämästä tämän täydellisen kumppanin kanssa mutta (aina) niin ei käy. Emme aina saa sitä, mitä haluamme, vaan sen mitä tarvitsemme. Kun sielu etsii rakkautta toisesta ihmisestä, elämä kyllä järjestää sille parhaan mahdollisen opettajan. Joillekin naisille miehen asettamat rajat ja kuri sekä miehen johtajuus ovat se, mitä nainen tarvitsee. Esim. naisen villien sinkkuvuosien jälkeen miehen asettamat rajat eheyttävät naista.



Meillä on tässä elämän koulussa kaksi tapaa oppia; oppiminen opetuksesta tai toisten tekemistä virheistä, tai sitten koemme virheemme omissa nahoissamme.



Mies on perheen pää, mutta nainen on kaula, joka sitä päätä kääntää. Molemmat ovat yhtä tärkeitä. Naisen ja miehen maailmannäkemys on erilainen. Naisen maailma on rajallinen ja miehen maailma rajaton, siksi naiset unelmoivat kauniista päämääristä ja miehet ideoista. Kun nainen rakastaa miestä ja mies naista, yhdistävät he näkemistapansa täydelliseksi kokonaisuudeksi, esim. mies rakentaa talon, jonka nainen rakkaudella sisustaa. Nainen luo kodin hengen rakkaudellaan.



Onnellisessa naisen ja miehen välisessä suhteessa on tärkeää roolijako ja sen säilyminen siitäkin huolimatta, että naiset tasa-arvon nimissä vaatisivat muuta. Meidät on luotu erilaisiksi, joten meidän kuuluu se roolijako tässä suhteessa säilyttääkin. Miehen täytyy antaa olla mies ja naisen nainen. Monet naiset ovat alkaneet vaatia, että miehen tulee käyttäytyä naisen tavoin esim. tunteiden ilmaisemisen suhteen. Mies, joka antautuu liiaksi naisellisten tunteiden valtaan, menettää miehekkyytensä. Huonosti käy myös naisen, jos hän ei saa olla roolissaan: hän esim. joutuu vasten tahtoaan tekemään perheessä tai työyhteisössä ns. ¿miehen töitä¿ syystä, että mies ei osaa, viitsi tai ehdi tai mieheen ei voi luottaa. Kaiken, mitä nainen tekee, hänen tulisi tehdä se rakkaudella. Nainen voi kyllä olla vaikka ison firman pääjohtaja tai pääministeri ja jos nainen tekee työnsä rakkaudella, hän menestyy. Mutta, jos hän ottaa miehiset keinot käyttöönsä, seuraa siitä aina ongelmia.



Rakkaus ja seksi ovat yhden kokonaisuuden kaksi ääripäätä.Jos olet täydellinen nainen, etkä pelkää, ettei sinua rakasteta, sinussa ei myöskään ole pelkoa, että sinun rakkauttasi ei tarvittaisi. Sinun miehesi on siinä tapauksessa maailman paras mies sinulle.

Tärkeintä olisi minusta silti se, että parisuhteessa kumpikin on sekä antavassa että vastaanottavassa asemassa. Kumpikin siis sekä saa jotakin parisuhteesta että myös antaa siihen jotakin, mitä toinen ei voi antaa. Miten tämä sitten käytännössä toteutuukaan riippuu ihan ihmisistä ja parisuhteista, mutta uskon, että se on ihan ehdoton edellytys toimivassa parisuhteessa.

Itsekin nautin siitä, että saan elää varsin perinteisessä naisen roolissa. Mies tuon leivän kotiin, on vakaa ja vahva niin henkisesti kuin fyysisestikin jne. Heräsin vain oikein ajattelemaan, kun mieheni jokin aika sitten makasi sairaalanpedissä tosi kipeänä, ja minä olin huolissaan, ja

hän

sieltä pedin pohjalta lohdutti

minua

. Eihän sen nyt näin pidä mennä... Pitää minunkin osata olla vahva ja antaa miehelle edes joskus mahdollisuus olla heikkokin.

Itsekin nautin niistä hetkistä, kun tunnen, että mies on turvallinen, tietää, mitä tekee, ajattelee minua ja lapsia. Silloin olen valmis antamaan itseni kokonaan hänelle, myötäilemään hänen tahtoaan, kunnioittamaan. Tämä näkyy auttamatta myös sängyssä.



Kovin harvassa vain valitettavasti tuntuu olevan kunnollisuus nykyajan miehissä: juodaan, käydään baareissa iskemässä muita naisia, ollaan muuten lapsellisia. Ei sellaiselle " miehelle" nainen halua itseään antaa.

Vierailija:

Muutaman kerran hän on leikillään sanonut jotain " mies on perheen pää" , " täällä huushollissa tarvitaan kuria ja järjestystä" , " täällä määrään minä" tms. Kyse on oikeasti ollut ihan leikillisistä kommenteista. Olen kuitenkin huomannut nauttivani ihan mielettömästi siitä ajatuksesta, että mieheni määräisi miten meille eletään ja asettaisi minulle sääntöjä ja rajoituksia. Hämmentävintä on se, että ajatus kiihottaa myös seksuaalisesti. Fantasioin siitä, että mieheni kurittaisi tai rankaisisi minua " pahoista" teoistani...

Olen aika hämmentynyt näistä tunteistani ja tuntemuksistani. Olen aina ollut aika itsenäinen ja kaikkea muuta kuin alistuva parisuhteessa. Nyt nautin aivoin täysin rinnoin kun koen että rinnallani on oikea aikuinen mies. Ja toivon että mies ottaisin vahvasti perheen pään roolin meillä. En ole koskaan aikaisemmissa parisuhteissani tuntenut itseäni näin NAISEKSI, sekä henkisesti, fyysisiesti että seksuaalisesti.

Onko kellään vastaavia kokemuksia siitä, että itsenäinen nainen haluaakin yhtäkkiä alistua miehen vallan alle?

Ps. Tämä ei ole mikään provo - asiallisia vastauksia siis, please.

Tsekkaapa ap huviksesi tämä: http://groups.msn.com/DomesticDisciplineandHOHRelationships

Jotkut ovat laittaneet ajatuksesi käytäntöön. Noloahan se on tunnustaa, mutta myös meillä mies on Isäntä talossa ja tarpeen vaatiessa palauttaa minut järjestykseen. Luvan kanssa ja rakkaudella.

Siis hyi, että mulle tuli paha olo kun luin tätä ketjua. Ei olisi pitänyt edes avata. Aikuiset naiset vikisee, että on se hyvä kun joku muu tekee niitä päätöksiä.. Lykätään vastuu asioista toiselle. Entä jos mies tekee huonoja päätöksiä? Alistutaan kuin pikkuiset hiiret vikisemään keittiön hellan viereen. Ei ap, en todellakaan haaveile moisesta, eikä mieheni edes halua itselleen naista, joka ei kykene olemaan aikuinen ja tekemään päätöksiä itsenäisesti. Pohjimmiltaan kyse on siitä, onko ihminen aikuinen= halukas tekemään päätöksiä ja kantamaan vastuuta, vai onko lapsi=vältellen vastuuta ja kykenemätön päätöksen tekoon. Onnea lapsi-aikuinen-suhteellesi.

Tosiaan moni nianen on alistuva seksiasioissa, mutta on niitakin, joille tuo on elamantapa. Ja tietysti toisinkinpain, nainenkin voi olla dominoiva. Tahan patee minusta se sama vanha saanto: aikuiset, ei-holhouksenalaiset tehkoot keskenaan mita haluavat, jos se molemmille sopii ja sivullisia ei haitata.



Minulla submissiivisuus on vain osa seksia, ei arkielamaa. Silti tuo linkki (oliko nro 31?) on kovasti... mielenkiintoinen.

Minulla on maskuliininen, iso ja turvallinen mies, joka on välillä aikamoinen sovinistikin. Ei mikään alistaja tai pahoinpitelijä, mutta Mies isolla alkukirjaimella.



En olisi koskaan kuvitellut " lankeavani" hänen kaltaiseensa mieheen, mutta toisin kävi. Hän saa minut tuntemaan itseni naiseksi. Seksikkääksi, halutuksi, turvatuksi.



Olen itsenäinen, vahvan itsetunnon omaava, koulutettu ja voimakastahtoinen nainen. Tielleni on osunut liian monta helposti taivuteltavaa, kaikkeen suostuvaista pehmomiestä. En osaa arvostaa sellaista miestä, vaan aikani kuluksi pompotan heitä jonkin aikaa ja sitten kyllästyn. Mutta tämä miespä pistää minut hiljaiseksi. Sanoo mielipiteensä, osaa niitä puolustaa, arvostaa itseään ja saa minut ylpeäksi miehestäni. Annan hänen suosiolla olla perheen pää. Minulle tulee siitä hyvä olo.



Olemme olleet yhdessä 4 vuotta ja meille on tulossa toinen lapsi keväällä. Elämä on ihanaa!

Se on tämä naisen kirous. On niin paljon helpompi olla, kun voi antaa vain vastuun omasta elämästä jollekulle muulle. Meillä kun on taipumus puntaroida asioita niin hirveän paljon, että elämästä tulee helposti raskassoutuista, niin se on hyvä antaa se vene soudettavaksi miehelle, joka ei välttämättä tuskaile niin paljoa ja ennen kaikkea poistaa sen VAIVAN naiselta itseltään. Mutta siitä sitten maksetaankin.



Näin minä olen sen järkeillyt...

32,



aika hyvä linkkivinkki;)



Ajatus tuntuu hurjalta kyllä... mutta jokin siinä vetoaa...

Exäni oli ns. liian kiltti mies. Hänellä ei ollut omia mielipiteitä ainakaan koskaan seurassa, hän oli aina jonkun läsnäolevan kanssa samaa mieltä tai sitten hiljaa (inhosi väittelyitä ja konflikteja). Hän oli aina mielin kielin vanhempiensa suuntaan ja pahinta mitä hän saattoi, saattaa kuvitella on se, että tuottaa vanhemmilleen pettymyksen. Jos hänen piti valita tuottaako pettymyksen heille vai minulle, niin minä sitten sain pettyä... Ja jos valintatilannetta ei ollut, niin hän sitten miellytti minua. Ja korostan, se ei ollut aitoa miellyttämistä, vaan marttyyriutta. Jos kysyin, voinko lähteä joku viikonloppu ystäväni luokse Tampereelle viettämään ns. naisten teatteri-iltaa tms., hän sanoi joo joo, mutta mökötti kun lähtö lähestyi. En tiedä, onko kyse yhtään samasta asiasta kuin sinulla, mutta olen kyllä samoilla linjoilla kanssasi. Eron jälkeen eräs tärkeimmistä toiveistani oli, että jos miehen vielä löydän, niin sillä täytyy olla MUNAA. Pitää olla kanttia sanoa ei vanhemmilleen, pitää olla kanttia sanoa ei minulle, eikä leikkiä lapsellista marttyyriä, joka suostuu kaikkeen, mutta oikeasti ei haluaisi suostua mihinkään... Mieheni pitää olla mies, eikä mikään hiiri. Tasa-arvoinen suhde on tärkeä, mutta ei se mitään tasa-arvoa ole, jos nainen aina päättää!

Kannatan vahvasti tasa-arvoa ja olen perin itsenäinen ja vahva ihminen. Vastuun ottaminen asioista käy minulta luontevasti ja sen kummemmin miettimättä niin kotona kuin työelämässä.



Lause " mies on perheen pää" saa niskakarvat nousemaan pystyyn. Kuten mikä muu tahansa asia, joka määritellään sukupuolen mukaan. Esim. että eihän se voi sitä tai tuota tehdä kun se on nainen/mies. Mielestäni pitäisi katsoa tekijää persoonana ja miettiä mihin tämä kyseinen ihminen kykenee. Sukupuolella ei ole merkitystä, jos ei nyt ihan lapsen teosta puhuta.



Kuitenkin ymmärrän hyvin, tai ainakin luulisin, ap:n ajatukset. Myös minun mielestä on ihanaa ja helpottavaa, että mies ottaa vahvasti osaa perheen elämään ja kantaa oman osansa vastuusta. Välillä on todella helpottavaa, kun saa laskea sen vastuun taakan jonkun muun harteille eikä tarvitse itse kantaa sitä 24/7. En tarkoita tällä sitä, etten kykenisi tekemään päätöksiä, mutta tuntuu hyvältä, että vierellä on joku toinenkin jakamassa vastuuta. Kaikki miehet eivät todellakaan tähän kykene. Vai onko sitten haluamisellakin osuutta asiaan.

Minulle niin nainen kuin mies ovat yksilöitä ja vastuu perheestä kuuluu molemmille tasavertaisesti. En voisi elää liitossa, jossa toinen alistaa millään tasolla toista. Meillä on molemmilla myös asioita, jotka ovat omiamme, ja vaikka teemme yhdessä perhettä koskevia päätöksiä, niin on myös paljon asioita, joissa teemme valintamme itse (tietysti perhettä ajatellen). Itsenäisyys ja riippumattomuus (elätämme perhettä yhdessä, molemmilla on oma työnsä ja vastuu kodista ja lapsista sen ulkopuolella tasavertaisesti) ovat minulle todella tärkeitä asioita, mutta ne eivät sulje pois luottamusta ja turvallisuudentunnetta, arvostusta ja keskinäistä rakkautta, vaan pikemminkin vahvistavat niitä.

En voi ymmärtää teitä naiset. En todella voi.

Puhu ihmeessä miehesi kanssa asiasta kun löydät vain oikean tavan kertoa siitä. Voitte kehittää siitä ehkäpä jotain lisärikkautta petielämäänne. Ja se lisää luottamusta toisiinne. Kyllähän sen niin on että naaras naisessa huutaa miestä turvaksi ja johtajaksi. Nykyisin ku on paljon suhteita joissa nainen on se pomo ja mies vikisee, kukaan ei ole onnellinen sellaisessa tasa-arvossa. Itse ainakin olen vahva nainen ja nautin omasta (henkisesti ja fyysisesti) vahvasta miehestäni, joka osaa olla joustava mutta sopivasti piirun verran voimakkampi kuin minä. En voisi elää pehmeän heikon miehen kanssa. uskon että biologialla on tarkoituksensa tässäkin asiassa.

Toisaalta vielä pahempi olisi väkivaltainen tyranni mies - sellaista kavahdan pahasti, olen tosi herkkä sen suhteen ja onneksi mieheni tunnistaakin tämän herkkyyden ja osaa säädellä voimakkuuttaan sen mukaan ettei linttaa minua henkisesti eikä fyysisesti.

ei vastuun kantamatta jättämisestä tms. vaan himosta ja intohimosta kahden vastakkaista sukupuolta olevan aikuisen välillä! Tätä on juuri se sisäinen kauneus ja seksuaalisuus. Jos joku ihmettelee miksi mies jätti kuin rukkasen vaikka vaimo oli hyvännäköinen ja otti rumemman naisen tilalle. Voi olla että " ruma" nainen oli ymmärtänyt jotain paljon suurempaa ja kauniimpaa intohimoista ihmisen välillä!



Miettikää tätä te miehiänne tyrännisoivat ämmän kauhistukset - ja vapauttakaa miehenne oikeaan suhteeseen ihanan, miestä kunnioittavan naisen luokse.

Itse en voi käsittää, mitä kiksejä nainen saa siitä että mies " pistää hiljaiseksi" . Minä saan paljon suuremmat kiksit siitä että minua kuunnellaan ja arvostetaan.