En usko että on olemassa naista, joka tulee ihan yllättäen jätetyksi avioliitossaan.

mielipiteitä on monenlaisia.

ei tuo olekkaan uskon asia.

paljos sulla on ikää??Kyllä se elämä suakin vielä opettaa...

tämä maailma on täynnä mitä erilaisimpia ihmiskohtaloita. myös näitä puun takaa eronneita.

Mieheni oli töissä ulkomaan komennuksilla ja sitten yksi kaunis kerta tuli kotiin ja käytös oli omituista; en tiedä, kuinka tajusinkin kysyä, että onko nainen suomalainen vai saksalainen.



Kysymys yllätti mieheni täysin ja hänen oli pakko tunnustaa. Minä jätin hänet.



Mutta olimme siis eläneet näin jo useamman vuoden eikä merkkejä ollut havaittavissa.

jotka eroryhmissä ruikuttavat, kuinka mies ihan yllättäen jätti heidät lasten kanssa.

Juu, usko ken tahtoo.

Sillä on monta hienoa puolta, mutta en yhtään ihmettele, että siltä jäi huomaamatta asiat. Se on vähän rautalangasta pitää vääntää, että tajuaa tyyppinen.

Mutta hyvä jos itse osaat tulkita merkkejä, et ainakaan tule yllättäen jätetyksi :)

ovatko muutokset merkkejä erosta?



Miten käy sellaisen parisuhteen jossa toinen osapuoli on jatkuvasti analysoimassa sen tilaa?

Voisin jopa veikata että ero tulisi ennen pitkää jos pitäisi pienimmistäkin muutoksista päätellä eron olevan tuloillaan.

yks kaks yllättäin ero. Mies oli vielä vähän aikasemmin puhunut, että olisko perheessä vielä yhen vauvan paikka. Sitten yks kaunis päivä ilmoitti, että hänellä on uus asunto järkättynä ja naisystävä. Lähti jättäen ihan kaiken entiseen kotiin. Omia vaatteita myöten.



Soitti sitten tämä tuttava mulle ja kysyi, että voinko tulla käymään. Sanoin, ettei nyt oikeen ole aikaa. Purskahti itkemään ja sai sanottua, että mies muutti just pois... Oli ihan täys ylläri tälle naiselle. 22 vuoden liitto ja kolme lasta.

suhteessa opi lukemaan kumppaniaan ja kumppanin käytöstä, että osaisi etukäteen toisen muuttuneesta käytöksestä jo tulevaa aavistelle.

Eropäätös kyllä vaikuttaa jättäjän käytökseen ja olemukseen vaikkei jättäjä ole päätöstään vielä julkistanutkaan.

Taitaa olla nämä puun takaa jätetyksi tulleet näitä "kaiken se kestää ja kaiken se sietää"-tyyppejä, jotka eivät halua nähdä tosiasioita.

yks kaks yllättäin ero. Mies oli vielä vähän aikasemmin puhunut, että olisko perheessä vielä yhen vauvan paikka. Sitten yks kaunis päivä ilmoitti, että hänellä on uus asunto järkättynä ja naisystävä. Lähti jättäen ihan kaiken entiseen kotiin. Omia vaatteita myöten.

Soitti sitten tämä tuttava mulle ja kysyi, että voinko tulla käymään. Sanoin, ettei nyt oikeen ole aikaa. Purskahti itkemään ja sai sanottua, että mies muutti just pois... Oli ihan täys ylläri tälle naiselle. 22 vuoden liitto ja kolme lasta.

kyllä mä sanoisin jättäneeni ensimmäisen avomieheni aivan yllättäen. Toki se olisi voinut aavistella siitä, että kymmenestä yhdessäolovuodesta vähintään viisi oli ollut yhtä tappelua ja henkistä väkivaltaa.

Kun mä lopulta tajusin, ettei ole tulevaisuutta, julkistin sen saman tien, ja ukko oli alta viikossa ulkona.

mutta ei sitä heti osaa välttämättä arvata/kuvitella että toinen on noin vain eroamassa ja häipymässä! Kyllä ylä-sekä alamäet suhteessa on ihan normaalia elämää. Meillä kävi niin että oltiin oltu naimisissa vasta pari vuotta ja oltiin yritetty vauvaa vuoden verran. Tulin sitten raskaaksi ja aloinkin epäröidä että onko meidän suhde sittenkään tarpeeksi vahva perheen perustamiseen, kun aloin huomata miehessä outoja merkkejä. Mutta mies vakuutti että totta kai me vauva halutaan ja hyvin pärjätään yhdessä, ja häipyi sitten sanaakaan sanomatta viikkoa ennen vauvan syntymää. Olinhan minä merkit nähnyt että ei kaikki ollut kuin ennen, mutta uskoin kun mies vakuutti kaiken olevan kunnossa ja jännittävänsä vaan uutta elämänvaihetta. Kyllä voin sanoa että minulle ero (ja miehen häipyminen) tuli silti yllätyksenä, varsinkin sen ajankohta.

niiden tulkinta on paljon vaikeampaa kuin luulisi. Kaikissa liitoissa on välillä huonoja aikoja ja etääntymisen hetkiä. Kukaan ei pysty lukemaan toisen ajatuksia.



Jälkikäteen on helppo olla jälkiviisas.

kiinnosta ja jos tapellaan ja välit ovat todella etäiset, niin eikö se nyt yleensä ihmissuhteissa ole merkkinä siitä että lopun aikoja eletään?

jos näin uskoo.



On hätkähdyttävää miten naiiveja jotkut aikuisetkin ovat.

kiinnosta ja jos tapellaan ja välit ovat todella etäiset, niin eikö se nyt yleensä ihmissuhteissa ole merkkinä siitä että lopun aikoja eletään?

Tuo edellinen kirjoittaja ainakin puhui etääntymisestä.

Ehkä jollekin riitely ja etääntyminen ovat aina merkkejä siitä, että kohta pannaan pillit pussiin ja vaihdetaan kumppania, mutta tosiasiassa jos elää vuosikausia, jopa kymmeniä vuosia saman ihmisen kanssa, näitä vaiheita on, eikä niiden tarvitse johtaa sen suurempaan. Hyvät ajat ja huonot ajat, niitä tulee ja menee.

Jos ottaa hatkat aina kun tulee huono aika saakin sitten vaihtaa puolisoa muutaman vuoden välein koko elämänsä ajan. Johkuthan elää niin, minä en sellaista suosi. Ja se onkin aika vahingollista jos lapsia on kuvioissa.