Lue keskustelun säännöt.
Asiallisia vastauksia koiraihmisiltä, kiitos
16.10.2011 |
Otin viikko sitten koiranpennun, joka on todella energinen. Minulla ei ollut aikaisempaa kokemusta koirista. Minusta on alkanut tuntua, etten sovellukaan koiranomistajaksi. Pentu tuntuu useimmiten ärsyttävältä vaikka onhan se hellyyttävä nukkuessaan. En oikeastaan tunne vielä rakkautta pentua kohtaan ja olen jo moneen kertaan ajatellut raivostuksissani, että haluan luopua siitä. Minulla on kolme kissaa ennestään ja niitä olen rakastanut siitä hetkestä lähtien, kun olen ne syliini saanut ja vaikka nekin ovat minut kuinka raivonpartaalle saanut, en ole koskaan ollut mistään hinnasta valmis luopumaan niistä. Olen itkeskellytkin koiranpennun takia tämän viikon aikana jo pariin kertaan. Teinköhän liian hätäisen päätöksen vai onko kaikilla pennun kanssa alkuun näin rankkaa?
Kommentit (43)
otti heti silmään tuo että leikit VÄHÄN joka päivä. tarvii kyl leikkiä aika paljon enemmän... niin että pentu väsähtää leikin jälkeen.
ja tuo kuri pitää olla heti alusta asti... eihän sun kissatkaa pasko nurkkiin... KAIT??? eiköhän niitäki oo opetettu...
ja lisäänkin tähän että jotkut on kissaihmisiä ja jotkut koiraihmisiä... jos haluaa päästä helpolla niin otetaan kissa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
otti heti silmään tuo että leikit VÄHÄN joka päivä. tarvii kyl leikkiä aika paljon enemmän... niin että pentu väsähtää leikin jälkeen. ja tuo kuri pitää olla heti alusta asti... eihän sun kissatkaa pasko nurkkiin... KAIT??? eiköhän niitäki oo opetettu... ja lisäänkin tähän että jotkut on kissaihmisiä ja jotkut koiraihmisiä... jos haluaa päästä helpolla niin otetaan kissa...
Kerran viedä hiekkalaatikolle niin tajuavat.
Ap:na antaisin pennun pois tai takaisin kasvattajalle.
kissoja ei tarvi opettaa... okei:D no montako pentua sulla on ollu ihan pienestä asti. luuletko että 4 viikon ikäinen pentu oppii yhdellä kerralla hiekkalaatikon... tai oppii syömään sillä et laitat vaan ruoan eteen... tai ei ikinä pure tai kynsi ihmistä. kyllä kissaa pitää opettaa. meillä on kolme kissaa mitkä on OPETETTU ihan pienestä asti... voi kristus vieköön... huomaa kyl et on kehä kolmosen sisäpiiri liikkeellä!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!
kissoja ei tarvi opettaa... okei:D no montako pentua sulla on ollu ihan pienestä asti. luuletko että 4 viikon ikäinen pentu oppii yhdellä kerralla hiekkalaatikon... tai oppii syömään sillä et laitat vaan ruoan eteen... tai ei ikinä pure tai kynsi ihmistä. kyllä kissaa pitää opettaa. meillä on kolme kissaa mitkä on OPETETTU ihan pienestä asti... voi kristus vieköön... huomaa kyl et on kehä kolmosen sisäpiiri liikkeellä!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!
Minä ainakin olen aika helvetin kaukana kehä kolmosesta, noin pari tuhatta kilometriä etelään. Ihan vaan tiedoksi.
kissoja ei tarvi opettaa... okei:D no montako pentua sulla on ollu ihan pienestä asti. luuletko että 4 viikon ikäinen pentu oppii yhdellä kerralla hiekkalaatikon... tai oppii syömään sillä et laitat vaan ruoan eteen... tai ei ikinä pure tai kynsi ihmistä. kyllä kissaa pitää opettaa. meillä on kolme kissaa mitkä on OPETETTU ihan pienestä asti... voi kristus vieköön... huomaa kyl et on kehä kolmosen sisäpiiri liikkeellä!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!
jos vastaavasti ottaa rotukissan luovutusiässä niin totta mooses se osaa käyttää hiekkalaatikkoa ja syödä. Sikäli kissa on paljon helpompi jo alussa. Joten sotket nyt puurot ja vellit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Saat kyllä kaupan vielä purettua. Vastuuntuntoinen kasvattaja haluaa että pentu saa toisen kodin jos teillä ei suju. Eri asia olisi jos olisit ostanut jonkun sekarotuisen koiran jostain navetasta, sitä olis vaikeampi palauttaa...
Koirien kanssa joutuu tekemään kovasti työtä. Etenkin ensimmäisen vuoden, kaksi. Sitten alkavat olla jo aikuisempia. Meillä on tällä hetkellä 15-, 13- ja 8-vuotiaat koirat joten jotain tiedän asiasta.
Koiranpennun kanssa eläminen on ihan kun vauvankin kanssa. Toki pennun voi jättää kotiinkin hetkeksi yksin mutta jos on pitkään niin yleensä jotain koiruuksia keksii. Vaatii tosi paljon huomiota, leikkiä ja liikuntaa. Koiraan pitää panostaa tosi paljon alkuunsa niin sitten saat kivan koiran sen loppuelämäksi.
kissoja ei tarvi opettaa... okei:D no montako pentua sulla on ollu ihan pienestä asti. luuletko että 4 viikon ikäinen pentu oppii yhdellä kerralla hiekkalaatikon... tai oppii syömään sillä et laitat vaan ruoan eteen... tai ei ikinä pure tai kynsi ihmistä. kyllä kissaa pitää opettaa. meillä on kolme kissaa mitkä on OPETETTU ihan pienestä asti... voi kristus vieköön... huomaa kyl et on kehä kolmosen sisäpiiri liikkeellä!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!
jos vastaavasti ottaa rotukissan luovutusiässä niin totta mooses se osaa käyttää hiekkalaatikkoa ja syödä. Sikäli kissa on paljon helpompi jo alussa. Joten sotket nyt puurot ja vellit.
joo... no ku se kissa on OPETETTU käymään siä laatikolla ja on opetettu syömään... niin et älä viitti et kissaa ei tarvi opettaa... opetathan sä lastaki käymään potalla...
kyllähän se koira on opetettu varmaan käymään pissalla tietyssä paikassa siä kasvattajalla mut jos ei koiran ottaja välitä koiran opetuksesta kunnolla niin tietenki se kusee mihin sattuu!!!!!!!!!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja ota yhteys kasvattajaan. Ei ole ihan harvinaista,että alun pentutodellisuuden selvittyä pentu palautuu takaisin kasvattajalle. Omistusasiat saa aina muutettua ja mitä nopeammin uusi koti löytyy sen parempi taas pennulle (ja sinulle).
Ei se koiran pito tuosta helpotu ainkaaan pariin kolmeen vuoteen eli aina tulee jotakin uutta ja hankalaa sekä työlästä. Joskus luonteet tai vaativuus/taidot ei vaan käy yksiin. Parempi siis jo nyt uskoa ajatuksiinsa kuin lyödä päätä seinään vuosi ja sitten kaupata ongelmakoiraa. Koiran koulutus ei oikein onnistu kirjoja lukemalla ja jos et pidä koirasta, tunnet jnklaista syyllisyyttä ja vielä suret et pysty sitä kouluttamaan tavoille.
Annat ajan kulua ja sitten joskus kun on parempi aika mieti asiaa uudelleen ja valitse silloin tarkkaan rotu ja yksilö jonkun kokeneen turvin
Jos kasvattajaa ei kiinnosta ota yhteys rotujärjestön pentuneuvojaan ja yritä sitä kautta saad apua uuden kodin etsintään!
Toivottavasti helpotusta seuraa kaikille osapuolille!
Siis sillä pitää olla leluja, käydä pienellä korttelikiepillä pari kertaa päivässä, leikkiä sen kanssa lyhyitä hetkiä. Näin teistä tulee parivaljakko, pentu rauhoittuu (tuhoaa vähemmän, nukkuu enemmän) ja koulutuksen alkaessa saat opit helpommin perille kun tunnette jo toisenne. Koira on laumaeläin, se vaatii pentuna paljon läheisyyttä ja läsnäoloa. Sä olet sen ainoa laumalainen tällä hetkellä.
Mikä rotu? Onko odotettavissa tasoittumista vai onko kuten meidän hurtta, 10vuotiaana vielä hössökki :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
halusi koiran. Vihasin sitä aika nopeasti. Toki myös pidin siitä, mutta en tajunnut, että koira vie kaiken vapaa-ajan ja sen kanssa pitää olla koko ajan.
Erosimme sen takia, että en koskaan oppinut sietämään koiraa tarpeeksi, enkä jaksanut olla sen kanssa koko ajan ulkona.
Luovu nyt kun se on vielä mahdollista. Mulla ainakin katkeruus kasvoi isommaksi ja isommaksi, kunnes erosimme. Koiran takia enimmäkseen, koska riitelimme sen ulkoilutuksesta koko ajan.
Pidän kauheasti koirista, kunhan ne eivät ole minun vaivoinani. Kissoista pidän vielä enemmän ja meillä olisikin pari, jos lapsi ei olisi allerginen.
ja vaatii paljon liikuntaa, aikuisena myös. Olen toiminut ihan, kuten kehoitit. Olemme tehneet jo melko pitkiäkin lenkkejä (kilometrin pituisia) vaikka pentu on vasta 9-viikkoinen, leikin sen kanssa vähän joka päivä ja annan hellyyttäkin. Kun haluan tehdä jotakin omia asioita, pentu on koko ajan kintuissa kiinni, puree kovaa (sattuu!), tuhoaa tavaroita, kaiken on saanut piilottaa, minkä haluaa pysyvän ehjänä ja aamulla saa ensimmäiseksi siivota pissaläikkiä lattioilta. Olinhan minä tähän kaikkeen varautunut, mutten arvannut sen olevan näin rankkaa. En taida todellakaan sittenkään olla koiraihmisiä. Kun kissat tekevät pahuuksia, en todellakaan raivostu siitä näin paljoa. Olen myös harmissani kissojeni puolesta, sillä ne ovat minulle todella rakkaita ja nyt pennun tultua taloon, en ole voinut viettää niiden kanssa paljoakaan aikaa, kun pentu tulee heti mustasukkaiseksi ja säikäyttää ne tiehensä.
Jos päättäisin luopua koirasta tässä vaiheessa, miten se kannattaisi tehdä, mistä löytää uusi omistaja ja miten toimia? Pentu on siis ihan rekisteröity rotukoira, eikä edes vielä kokonaan maksettu.
Minulla on pennunkin puolesta niin paha mieli, kun se on niin hellyyttävä välillä suloisine silmineen ja minä olen ihan hirveä sitä kohtaan. :( Koiraa kun vissiin pitäisi osata kouluttaa kunnolla, mutta minulle tulee vaan paha mieli koiran rankaisemisesta.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
se on vielä ihan normaalia. Vaatihan koiranpentu huomiota lähes koko ajan, toisin kuin (aikuinen) kissa. Jos taas ärsyynnyt siihen tämän tästä, olisi varmaan hyvä etsiä sille uusi koti, ennen kuin teet kasvatusvirheitä ja pentu kiintyy kovasti sinuun.
Meille hankitut lemmikit ovat kovasti olleet haluttuja ja murtaneet sydämen saman tien. Mutta se ensimmäinen perheemme lemmikki oli marsu, enkä ole ikinä pitänyt marsuista, musta ne oli tyhmiä kyhjöttäjiä. Isompaa lemmikkiä en kuitenkaan silloin pikkulapsi perheeseen voinut edes harkita. Joten meille hankittiin marsu, ja tiesin, että varsinainen hoito jää kuitenkin mun vastuulle jo kun sitä haettiin, ajattelin kyllä kestäväni sen jotenkin. Mutta kun näin sen marsun, olin ihan myyty. Heti ja oitis. Loppujen lopuksi se olikin sitten eniten "mun oma".
Tarkoitan, jollet ole suurinta osaa ajasta "myyty" koiranpennullesi, miten kestät sen, kun se järsii lempikenkäsi, pissaa olohuoneen matolle tai ripuloi sairaana öisin?
Kanssa ei missään nimessä saa mitään 1km lenkkejä tehdä joten tiedän nyt et oot typerä provo
Sisältö jatkuu mainoksen alla
aika helppo pennun energisyyden kanssa, koska se ei ole vielä kotiutunut. Ekat viikot voi olla rankkoja jos pentu ei nuku öisin tms. mut muuten uuteen kotiin tulleet pennut on usein vähän pihalla ja hiukkasen epävarmoja. Yleensä energisyys lisääntyy kovasti siinä vaiheessa, kun pentu on sopeutunut uuteen kotiin, joten helpotusta ei ap valitettavasti taida ihan heti tulla. :-/
Pentua ei tarvitse rakastaa, mut pitäisi sen seurasta osata nauttia - sehä on otettu tuomaan iloa elämään!
Korostaisin tässä sitä, että koirat tarvitsevat lähes vastakohtaisen kohtelun kuin kissat. Ne tarvitsevat selkeät rajat, mitä tehdä, ja odottavat että omistaja kertoo missä mennään ja mitä tehdään. Ne haluavat palvella ja totella (vaikka se ei juuri nyt siltä tunnukaan). Jos kissan kanssa pärjää sillä, että antaa kissalle tilaa ja rauhaa ja välillä rapsuttelee, niin koiran kanssa tulee tuolla tavalla nopeasti ongelmia. Koira on aina läsnä, ja heijastelee aina omistajansa mielialoja, eikä pennulla ole pitkään aikaan juurikaan ns. omaa sisäistä elämää.
Minkälaista tukea ap saat koiran kanssa elämiseen? Mitä kirjoja luit ennen pennun ottamista? Antaako joku sinulle neuvoja? Onko kavereillasi nuoria koiria? Sulle olis tosi tärkeää päästä koiran kanssa penturyhmään, jotta saisitte heti alussa kommunikoinnin kohdilleen. Muuten koko suhdettasi koiraan leimaa helposti pettymys, turhautuminen ja suuttumus, ja koska koira aistii tämän ja reagoi tähän, se voi käyttäytyä aivan mahdottomasti silkkaa epävarmuuttaan.
Kyllä se siitä.
se on vielä ihan normaalia. Vaatihan koiranpentu huomiota lähes koko ajan, toisin kuin (aikuinen) kissa. Jos taas ärsyynnyt siihen tämän tästä, olisi varmaan hyvä etsiä sille uusi koti, ennen kuin teet kasvatusvirheitä ja pentu kiintyy kovasti sinuun.
Meille hankitut lemmikit ovat kovasti olleet haluttuja ja murtaneet sydämen saman tien. Mutta se ensimmäinen perheemme lemmikki oli marsu, enkä ole ikinä pitänyt marsuista, musta ne oli tyhmiä kyhjöttäjiä. Isompaa lemmikkiä en kuitenkaan silloin pikkulapsi perheeseen voinut edes harkita. Joten meille hankittiin marsu, ja tiesin, että varsinainen hoito jää kuitenkin mun vastuulle jo kun sitä haettiin, ajattelin kyllä kestäväni sen jotenkin. Mutta kun näin sen marsun, olin ihan myyty. Heti ja oitis. Loppujen lopuksi se olikin sitten eniten "mun oma".
Tarkoitan, jollet ole suurinta osaa ajasta "myyty" koiranpennullesi, miten kestät sen, kun se järsii lempikenkäsi, pissaa olohuoneen matolle tai ripuloi sairaana öisin?
Olen nyt jo vihainen, kun se on purrut pari vaatettani rei'ille. Tunnen katkeruutta siitä, etten enää voikaan elää vain itselleni ja kissoilleni, nukkua niin myöhään viikonloppuaamuisin kuin huvittaa, vaan aina on jaksettava koiran ehdoilla lähteä ulos. En tainnut ihan ymmärtää, kuinka työläs lemmikki koira tosiaan on. :( Mitä kannattaisi tehdä?
Ap
Kanssa ei missään nimessä saa mitään 1km lenkkejä tehdä joten tiedän nyt et oot typerä provo
Miksei? Pentu jaksaa ihan hyvin ja on todella energinen vielä kotiin päästyämmekin. Miksei saa? Sanoinhan, ettei minulla ole aiempaa kokemusta koirista, joten en todellakaan tiennyt tuota, mutta hyvä, että joku sanoi. Miksi tekisin tällaisen provon?
Ap
On koiran etu saada olla rakastavassa perheessä, joka haluaa sen.
Jos on noin vaikeaa jo tossa vaiheessa, ei se siitä iloksi muutu vaan katkeruudeksi ja väsymykseksi ja turhautumiseksi.
Koiranomistajat yleensä pitävät koiraa, koska rakastavat koiria, ja sen se uhrautuminen vaatii.
Pisti silmään tuo lause, että saat pahan mielen pennun rankaisemisesta. Siitä tuli mielikuva, ettet taida ihan tietää miten pennun kanssa toimia, koska tuon ikäistä pentua ei varsinaisesti rangaista vielä yhtään mitenkään. Pennun käytöstä ohjataan aina kiinnittämällä sen huomio muuhun, ennakoimalla, antamalla sen tehdä jotain luvallista luvattoman sijaan jne. Ainoa tapa rangaista pentua on omistajan huomioimattomuus (selän kääntäminen, leikin lopettaminen jne) ja pahimmissa tapauksissa pennun pistäminen hihnaan ja kiinni sohvanjalkaan. Silloinkin ollaan itse samassa huoneessa kunnes pentu on rauhoittunut.
Miten olet siis rankaissut koiraa? Voi nimittäin olla, että rankaisemalla väärin itse aiheutat koiran riekkumisen. Epävarma pentu nimittäin yrittää mielistellä ylempäänsä riehumisella, minkä ihminen helposti tulkitsee uhmaksi, eikä ymmärrä että ratkaisu tilanteeseen on epävarman pennun rauhoittaminen omaa käytöstä rauhoittamalla.
ja viedä pennun takaisin kasvattajalle. Ehkä sinun elämäntilanteesi ei juuri nyt ole hyvä koiralle. Joskus myöhemmin voit miettiä asiaa uudelleen, koirat ei maailmasta lopu. :)
Olen siis saanut paperit ja kaikki jo itselleni ja ilmoittanut itseni omistajaksi. Kasvattajalle se oli ok, vaikken ole koko summaa maksanut vielä.
Ap