Lue keskustelun säännöt.
Voisiko joku sanoittaa mulle, miksi se tuntuu niin tosi
16.10.2011 |
pahalta, kun ei saa minkäänlaista apua lastenhoitoon omilta vanhemmiltaan? Siis ei käytännön hoitoapua, ei tsemppiä, ei kiinnostuneita kysymyksiä, ei mitään.
Miksi se tuntuu pahalta ja itkettää? Miksi ei voi näin aikuisena ihmisenä ajatella, että mitä siitä, itsehän mä lapseni kasvatan enkä tarvitse avukseni ketään?
Kommentit (2)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vaikka olisit 25 tai 55. On kai ihna luonnollista haluta olla vanhempiensa rakastama ja toivoa, että sinusta välitetään ihan erityisesti ihmisenä juuri siksi, että he ovat sinut maailmaan saattaneet.
Tuntuisi minustakin pahalta, jos äiti ei välittäisi minusta ja lapsistani. Isä kuoli vastikään, mutta hänkin oli hyvä pappa.
Eri asia sitten se, että oikeastaan lapsenkin pitää kasvaa aikuiseksi ja kyetä elämään ns. omaa elämäänsä, mutta ei se tarkoita mielestäni välirikkoa.
Tosi kurjaa, että teillä menee noin. Kuulostaa ihan mieheni vanhemmilta. Suren hänen puolestaan sitä, että inhoaa vanhempiaan. Kai on pakkokin inhota puolustuskeinona, kun heiltä ei heru minkäänlaista tunnetta. Ei nyt eikä silloin, kun poikansa oli lapsi.