Pitäisikö minun erota miehestäni?

esimerkiksi kirkon perheasiain neuvottelukeskuksessa.

Osasit eritellä aika hyvin itsekin parisuhteenne huonot puolet ja myös omat tuntemuksesi ja mistä ne johtuvat. Taidat olla aika varma erosta, mutta et vielä uskalla tarttua toimeen.



Kyllä tuo suhde kuulostaa sen verran vaikealta, että ero on ehdottomasti parempi. Jos mies on ollut sinulle pelastava oljenkorsi vaikeassa tilanteessa ja nyt olet alkanut parantua ja nähdä realiteetit, niin näet miehesikin totuudenmukaisemmin silmin.



Luota sydämeesi mutta myös järkeesi. Jos suhde on jo nyt noin ahdistava, niin mitä se on 10 vuoden päästä, kun mies on 70 ja sinä 50? Todennäköisesti miehen vanhuus näkyy entistä selvemmin, ja vaikka sinäkin olet vanhentunut, niin viisikymppinen nainen on vielä ihan elämänsä vireessä, toisin kuin seitsemänkymppinen mies. Jos suhde olisi muuten hyvässä kunnossa, niin ikäero-asia ei niin paljon haittaisi, mutta kyllä se on teidän kohdallanne rasite.

esimerkiksi kirkon perheasiain neuvottelukeskuksessa.

Kirkon terapiat ovat ihan sanonko mistä. Ei siellä osata ratkoa kenenkään ongelmia, ja miten luulet, miten siellä noita seksuaaliasioita kyettäisin käsittelemään? Todennäköisesti kumpikin ahdistuisi vain entisestään.

Menkää kunnon pari- tai seksuaaliterapeutille, jos terapiaan haluatte.

Mitä pidemmän aikaa suhteessa olet, sen vaikeampi on erota. Tuohan kuulostaa tosi onnettomalta tilanteelta. Ja miehen iän huomioon ottaen - hän ei tule enään muuttmaan. Todennäköisesti lukkiutuu vain omiin ongelmiinsa enemmän.



Ootko puhunut miehelle eroaikeista ja miten suhtautuuu?

ilman tuota ikäeroa ja sm-juttuja. Lähdin suhteesta kahdeksan vuoden yrittämisen jälkeen ja onneksi tajusin lähteä edes silloin. Ei tuollaiset miehet muutu, ikävä kyllä :/

ENsin hän on ollut masentunut ja mies on tukenut ja auttanut kauheasti. Kuitenkin hän sanoo, että mies ei huomioi häntä ja ei ole kumppani ja ei ole mitään yhteistä. Musta nämä onvat ristiriidassa keskenään. Onko mahdollista, että ap on itse vielä masennuksen keskellä eikä siksi pysty näkemään sitä yritystä tunneyhteyteen,joka miehellä on kun kerran niin kovasti tukee?

Kovin helposti nykyään erotaan. :(



Rakastaako miehesi sinua? Jos vastaus on kyllä, terapiat ja aika voivat vielä pelastaa liittonne. Onhan teillä lapsi, joka on tarpeeksi iso syy yrittää vielä.

Avioliitossa ei ole pakko kärvistellä, vaan voi olla vapauttavaa myöntää tehneensä virheen ja antaa puolisolle ja itselleen mahdollisuus aloittaa alusta jonkun sopivamman kanssa.

Sä oot ollut masentunut ja silloin mies on tukenut sua. Nyt mies on masentunut ja susta tuntuu ettei teillä ole mitään yhteistä? Näinkö asia on?

Tiedän useita pareja, joista molemmilla on masennus. Kun toinen on pohjalla, toinen tsemppaa. Sitten taas osat vaihtuu.

Tietysti jos seksi ei luista, on hankalaa saada sytytettyä intohimoa. Siinä mielessä kannattaa harrastaa välillä seksiä vaikkei huvittaisi. Miehesikin olisi kuunneltava sun toiveita.

Mitä rakkauden tunteisiin tulee, toisilla se on todella voimakas tunne, toisilla taas ei. Toisaalta teilläkin on nyt varmaan suhteessa sellainen vaihe, että arki alkaa astua kuvioihin, vauvahuuruista on päästy, lapsi tuntuu jossain määrin jo isolta. Perhe-elämä ei ehkä ole sitä mitä on kuvitellut ja kaiken lisäksi olet nyt herännyt "horroksesta", eli sulla on tällä hetkellä voimia miettiä asioita, joita et ole pystynyt miettimään silloin kun olet ollut pohjalla.(anteeksi karkea kuvaukseni)

Patistat miehesi nyt istumaan iltaa kanssasi. Otatte tavaksi juoda iltateen kun lapsi on mennyt nukkumaan, puhutte tunteistanne ja ihan arkisistakin asioista. Sovitte että näin teette joka ilta, merkitsette vaikka kalenteriin, silloin siitä on helpompi pitää kiinni. Keskustelu voi tuntua vaikealta, mutta tämä on meillä toiminut.

Tuo on nyt sellainen tilanne, että kun eroa miettii, niin silloin pitää jo tehdä suhteen eteen jotain. Mistä tiedät, vaikka miehelläsikin olisi samankaltaisia mietteitä?

Kannattaa soittaa johonkin perheneuvolaan tai parisuhde-puhelimeen. Ulkopuoliselle puhuminen voi avata silmiä ja tarvittaessa käytte yhdessä keskustelemassa jossain terapiassa. Jo se, että saa sanottua asiansa ääneen ja tietää että toinen kuuntelee, auttaa ymmärtämään tilannetta paremmin.

Se, pitääkö erota, on jokaisen oma asia. Tuskin kuitenkaan kannattaa pudottaa ero-pommia miehelle yhtäkkiä, mielestäni ensin pitää yrittää selvittää avoimesti puolison kanssa ongelmia.

Hoitakaa nyt asiat kuntoon. Pitkän päälle huono suhde on kuluttavaa niin sulle, miehellesi kuin lapsellekin. Ja parisuhteen eteen tarvitsee MOLEMPIEN tehdä töitä.

ja erossakin saisi joten itsekkäästi voikin erota. Minusta ap on yhtä sekopää kuin mitä kertoo miehestä.

Tekstisi kuullosti niiiin tutulta paitsi, että mies on saman ikäinen, minä olen (erittäin) hyvässä työssä, ei seksissä mitään vikaa (paitsi ettei sitä ole) sekä ei mitään mielenterveysongelmia.



Mutta siis mikä kolahti, on tuo että mies ei kommunikoi...

Meidän elämä on mennyt juuri samanlaiseksi.

Ihan törkeetä. Nytkin tulin töistä kotiin niin ei vaivautunut edes hei sanomaan. Ja kun juttelin ja tein iltapalaa lapselle, niin sillä välin meni nukkumaan, sanomatta sanaakaan...

On niin perseestä.



Hän herää eloon vaan silloin kuin on kysymys harrastamisesta, kavereiden kanssa metsästämisestä ja ööö, noh, siinä ne sitten olikin. Pojan kanssa on kyllä kiitettävästi. MInä kun olen työssä missä joutuu joskus tekemään pitää päivää niin hoitaa lapsen kyllä kunnialla. On hyvä isä.

Ei niin hyvä puoliso.

Ei tupakoi, käy vakitöissä, on luotettava, ei juo jne. On vaan niin stanan "kylmä".

Onko se oikein ja olenko minä turhasta kitisijä?

Siinäpä kysymys.



En voi sanoa mitään muuta kuin, että ymmärrän niin mistä puhut ja tilanne on ihan kamala, erota nyt "hyvästä" miehestä. Mun mies on oikeasti ihan älyttömän komea, liikunnallinen, aktiivinen kun itse haluaa ja sosiaalinen kun itse haluaa. Ikävää vain on se, että se tulee esiin jossain muualla kuin kotona:(

Mä en edes mieti, että löytäisinkö jonkun.

Ihan sama. Olisin niin tyytyväinen yksinkin.



Mies löytäsi uuden heti ja se olisi minulle ihan ok, jos uusi mimmi kohtelisi poikaa hyvin.

Kuka nainen tahansa ottaisi mieheni, mutta siltikään se ei riitä minulle. Olenko itse ihan pimeä vai onko se asia todellisuudessa niin, että miehessäni on oikeasti niin pahasti jotain mennyt vinoon lapsuudessa (joka erittäin vaikea tunneilmastollisesti), että oikeaa yhteyttä häneen ei pysty luomaan ilman pitkää psykoterapiaa.



En tiedä, mutta kurkkua kuristaa kun ajattelen asiaa... Ja kurkkua kuristaa olla täällä kotona. Ei ole kivaa kun olen miehelle ilmaa.

Onko ero kuitenkaan oikea ratkaisu? Voisitte edes terapiaa yrittää. Oletko puhunut miehesi kanssa tästä? Johtuuko tuo seksissä riittämättömyys vain omasta tuntemuksestasi vai sanooko mies jotain. Kuulostaa lähinnä normaalilta vakautuneelta suhteelta, jonka huonot puolet vedetään paperille.



Miestä ei kannata mahdollisesta tulevasta yksinäisyydestä säälitellä, sillä ei 40-vuotias pienen lapsen äitikään mikään hittituote sinkkumarkkinoilla ole.



Ja kyllä seurakunnan perheasiainneuvottelukeskuksessa saa apua ihan oikeisiin ongelmiin. Seksi ei ole siellä tabu. Tuskin on tuon kirjoittaja siellä käynytkään, kristillisyys ei näy kuin muista välittämisenä.

mutta en sen vuoksi halua erota, vaikka se ottaakin pannuun. Eikä tee edes kotitöitä.



Minusta ap:n tilanne on parempi kuin meillä. Sen ikäeron olet tiennyt jo alusta, joten se ei ole hyvä syy erota. Mutta se SM olisi minullekkin turn off ehdottomasti, mutta sekin on ollut teidän suhteessanne alusta ja oli silloin sinulle ok, vai mitä?

Te tarvitsette neuvontaa.

vaan vähän ohi aiheen, että mitä väliä sillä on, miten hyvännäköinen tai varakas tms. mies on, jos se ei edes puhu vaimolleen kotona? Siis että eihän se mies ole vaimon omaisuutta tai mikään huonekalu, mitä voi arvioida ulkoisesti, että kannattaako heittää pois vai ei. En siis sano että heti pitää erota, mutta eikö nyt parisuhteessa tärkeintä ole, että on kiinnostunut toisesta ja haluaa viettää aikaa tämän kanssa.