Lue keskustelun säännöt.
Mikä mun kaverin päässä on oikein vikana?
14.10.2011 |
Aina kun kerron jostain mikä mulle on vaikeaa, hän valitsee sanansa niin, että kertoo tuon asian olevan heillä hyvin. Siis, hän aina onnistuu jotenkin lisäämään ahdinkoani. Ei osaa YHTÄÄN olla empaattinen. Esimerkki:
Mua surettaa kun mies on kahden viikon työmatkalla noin kahden kk välein. Tuntuu pitkältä ajalta luotsata perheen asioita yksin sillä aikaa. Hän sanoo: Onneksi meillä ei ole noin! Päinvastoin, mies on tietoisesti karsinut reissutyöt koska haluaa olla tukenani. Hermostuisin ja väsyisin, jos meillä olisi vastaava tilanne kuin teilllä.
Ok, no, kiitos paljon lohdun sanoista. Joskus mietin, miksi edes yritän!
Kommentit (4)
Koita jaksaa, ei se kaveri varmaan ilkeyttään noin sano, vaan ajattelemattomuuttaan. Mä inhoon myös sitä, että kun ollan muka samassa tilanteessa, esim. kerroin kans kaverille miten raskasta on, kun mieheni oli työreissussa ja lapsi oli ollut kipeänä juuri tuon viikon. Kaveri siihen että "joo no se on ihan sama kans meillä kun Matin on pitäny tehdä nyt ylitöitä tällä viikolla, se on tullu töistä vasta joskus kuuden aikaan". Mulla alkaa jostain syystä aina keittään tollasista kommenteista, kun se että Matti tuleekin kotiin tuntia myöhemmin kun yleensä, ei jumalauta ole sama asia kuin se että mun ukkoni on viikon kokonaan poissa! Tosin varmasti ne ylityötkin ottaa pannuun, mutta se ei silti ole sama asia, että tattis vaan tuesta... Mut en usko että munkaan kaverini tahallaan päästelee tollasia, ajattelemattomuuttaan vaan. Ei sitä tiedä millasta se on jos ei oo ikinä ite joutunu oleen päivääkään yksin lapsen kanssa. Mut mä taas kehtais mennä esim. yh:lle itkeen sitä miehen viikon reissua, kun se ei oo sama.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jotkut ei vaan osaa olla empaattisia sitten ollenkaan!
Varmaan vielä yleisempää on se, että vähätellään toisen suruja, koska sillä tyypillä on AINA sama asia vielä huonommin, tai sitten jos sille kertoo jonkun jutun niin sille toiselle onkin käynyt joku vielä pahempi asia.
Tyyliin:
Mä: Mulla on keuhkokuume.
Kaveri: Jaa mutta mulla onkin kehkoSYÖPÄ!
Mä: Tuli keskenmeno. :(
Kaveri: Jaa no mut MULLA onkin ollu kolme keskenmenoa ja yks kohtukuolema!
Huoh. :( Ehkä tällaisille kavereille ei vaan pidä kertoa mitään?
Siis ajatuksenkulkuni menee niin, että jos vaikka annan tässä hienovaraista vinkkiä siitä miten meillä on saatu homma sujumaan niin ehkä kaveri saisi siitä eväitä laittaa oman asiansa myös kuntoon! :( No nyt ainakin tiedän, ettei se toimi aiotulla tavalla, ja lupaan lopettaa.
mulla on kanssa yksi kaveri, joka saattaa tehdä noin. Muistan, kun kerran puhuin hänelle yhdestä todella vaikeasta asiasta ja hän reagoi noin. Teki kyllä mieli vetää ympäri korvia siinä tilanteessa.