lapsella isän luona ei omaa huonetta

koska siellä ei ole sänkyä. Asiasta on taitettu isän ja pojan välillä peistä jo pitkään, mutta poika pitää päänsä. Hänen mielestään kodissa pitää olla ihmiselle oma sänky eikä suostu ymmärtämään, miksi hänellä ei ole kun isillä on, isin uudella vaimolla on ja isin uudella lapsellaskin on sänky, hänellä vai ei.



En puutu asiaan. Ei ole minun tehtäväni vaatia lasta menemään olohuoneen lattialle nukkumaan. Isä hakee pojan eskarista perjantaina ja palauttaa noin klo 21.00 kotiin, koska ei kestä huutoa.

että joillekin kodin käsite on aika kaavamainen. Ei se koti tarkoita samaa kuin tietty, ylhäältä päin annettu huonejärjestys tai tavararöykkiö. Koti on tuttu paikka, jossa lapsi on läheisten ihmisten kanssa, jossa on turvallinen ja hyvä olla.



Ja eikös lähivanhemmat aina painota, että heille kuuluu mahdollisimman suuret elatusmaksut, kun itse ostavat lapselle "kaiken". No miksi eivät sitten osta riittävästi niitä leluja, että niitä riittäisi lähivanhemmankin luo? Ehkä sillä etävanhemmalla ei enää riitä rahat lapsen leluihin ja ylimääräiseen huoneeseen, kun kaikki menevät lähivanhemman elatusmaksuihin.

että joillekin kodin käsite on aika kaavamainen. Ei se koti tarkoita samaa kuin tietty, ylhäältä päin annettu huonejärjestys tai tavararöykkiö. Koti on tuttu paikka, jossa lapsi on läheisten ihmisten kanssa, jossa on turvallinen ja hyvä olla. Ja eikös lähivanhemmat aina painota, että heille kuuluu mahdollisimman suuret elatusmaksut, kun itse ostavat lapselle "kaiken". No miksi eivät sitten osta riittävästi niitä leluja, että niitä riittäisi lähivanhemmankin luo? Ehkä sillä etävanhemmalla ei enää riitä rahat lapsen leluihin ja ylimääräiseen huoneeseen, kun kaikki menevät lähivanhemman elatusmaksuihin.

eli kaikki rahat menevät elatusmaksuihin. Jostain syystä ero aiheuttaa aina sen, että miehen ansiot putoavat alle köyhyysrajan, vaikka mies siihen asti olisi tienannut 5000 e/kk.

että joillekin kodin käsite on aika kaavamainen. Ei se koti tarkoita samaa kuin tietty, ylhäältä päin annettu huonejärjestys tai tavararöykkiö. Koti on tuttu paikka, jossa lapsi on läheisten ihmisten kanssa, jossa on turvallinen ja hyvä olla. Ja eikös lähivanhemmat aina painota, että heille kuuluu mahdollisimman suuret elatusmaksut, kun itse ostavat lapselle "kaiken". No miksi eivät sitten osta riittävästi niitä leluja, että niitä riittäisi lähivanhemmankin luo? Ehkä sillä etävanhemmalla ei enää riitä rahat lapsen leluihin ja ylimääräiseen huoneeseen, kun kaikki menevät lähivanhemman elatusmaksuihin.

Eihän koti ole mikään tietty huonejärjestys, joten varmaan itsekin osaat luopua tavanomaisesta ja elää eri tavalla. Miksi sinulla ja miehelläsi olisi joku perinteinen makuuhuone, kun nukkua voi patjalla lattialla.

lattialla koko syyslomaviikon... Se on heistä hauskinta mitä on! Samaten kun tulee kavereita yökylään, haluavat nukkua lattialla - vaikka kummallakin on oma huone ja niissä molemmissä myös vierassänky.



Lapsuudenkodissani kolme tyttöä asui samassa, 10 vuotta vanhemmalla veljellä oli "oma huone", joka sekin oli lähinnä mutka yläkerran aulassa.

Isänkin luona lapsella pitäisi olla koti eikä satunnaista vuodepaikkaa. Kyse ei ole siitä, onko omaa huonetta vaan siitä, onko se isän koti myös lapsen koti, jolloin siellä on omia asioita, omia tavaroita jne. Ei ihme, että isät itkevät, että erossa heitä ei kuunnella ja äidit vievät lapset, jos eroisän ei tarvitse sille lapselle edes kotia järjestää vaan kaikin tavoin näytetään, että täällä olet sitten vieras etkä edes kovin toivottu.

Tää on taas enemmänkin jonkun katkeran exän lässytystä kuin lapsen puolesta puhumista. Meillä 3 lasta nukkuu olkkarissa, ja pitävät tätä ihan yhtälailla kotinaan siltikin kuin toistakin kotiaan, missä heillä on omat huoneet.

Meillä lapsia arvostetaan ja kunnioitetaan, joten ei käy edes mielessä, että heidän pitäisi nukkua olohuoneen lattialla. Jostain syystä uusperheissä lapsista tulee toisen luokan kansalaisia, joita kohdellaan kuin huutolaisia aikoinaan. Miten usein teillä lapset pyytää kavereita kylään, kun se oma tila on yhtä kuin patja lattialla? Eli onko se oikeasti koti vai paikka, jossa on pakko käydä.

Ydinperheen äitinä et siis varmasti tiedä hevonvittuakaan mistä puhut. Meillä lapset puhuvat tästä kotinaan, joka on aika selvä merkki, että he sellaisena tätä myös ihan oikeasti pitävät. He kutsuvat jopa niitä kavereitaan kylään, hui. On jopa pitäneet joskus synttärijuhliaan täällä. Ja he eivät todellakaan nuku lattialla.

Isänkin luona lapsella pitäisi olla koti eikä satunnaista vuodepaikkaa. Kyse ei ole siitä, onko omaa huonetta vaan siitä, onko se isän koti myös lapsen koti, jolloin siellä on omia asioita, omia tavaroita jne. Ei ihme, että isät itkevät, että erossa heitä ei kuunnella ja äidit vievät lapset, jos eroisän ei tarvitse sille lapselle edes kotia järjestää vaan kaikin tavoin näytetään, että täällä olet sitten vieras etkä edes kovin toivottu.

Tää on taas enemmänkin jonkun katkeran exän lässytystä kuin lapsen puolesta puhumista. Meillä 3 lasta nukkuu olkkarissa, ja pitävät tätä ihan yhtälailla kotinaan siltikin kuin toistakin kotiaan, missä heillä on omat huoneet.

Meillä lapsia arvostetaan ja kunnioitetaan, joten ei käy edes mielessä, että heidän pitäisi nukkua olohuoneen lattialla. Jostain syystä uusperheissä lapsista tulee toisen luokan kansalaisia, joita kohdellaan kuin huutolaisia aikoinaan. Miten usein teillä lapset pyytää kavereita kylään, kun se oma tila on yhtä kuin patja lattialla? Eli onko se oikeasti koti vai paikka, jossa on pakko käydä.

Meillä 19v opiskelija nukkuu patjalla lattialla sisaruksen huoneessa kun tulee käymään kotona. Hän ei ole ikinä kitissyt sitä että hänelle ei ole omaa sänkyä tai huonetta enää kotona. 24v samoin nukkuu tyytyväisenä vaikka sohvalla. Onko minulla aivovammaisia lapsia?

Kysehän ei nyt ole siitä, ettei asunnossa ole tilaa pitää yhtä kohtuullisen vähällä käytöllä olevaa lastenhuonetta.

Voin vaikka vannoa, että lapsi viityisi isällä sata kertaa paremmin, jos he isän kanssa sisustavat huoneen kivasti yhdessä hankkimillaan huonekaluilla ja tekstiileillä.

Huoneessa voisi hyvin vieraskin yöpyä silloin kun lapsi ei ole paikalla.

Se että toivoo lapsella olevan jonkin oman paikan myös siellä toisessa kodissaan on aika kaukana siitä että lapsella pitää olla tavararöykkiö! Ymmärrän ap:tä täysin, samoin ydinperheen äitiä. Onneksi oma exäni on järjissään eron jälkeenkin ja lapsillemme löytyy myös hänen kotoaan oma tila. Jokaiselle ei ole omaa huonetta mutta jokaiselle on todellakin oma sänky! Juuri tuossa minusta näkyy ero siinä onko perheenjäsen vai satunnainen vieras. Oma sänky, tila omille tavaroille, kyllä se on edellytys jotta paikka voi kutsua kodiksi. Turha tehdä niin suurta uusperhettä ettei kaikille ole sitä omaa tilaa tai sitten perheen aikuiset ovat ensimmäiseksi niitä jotka joustavat tai väistävät. Jos asia ei ole kummoinen juttu niin päästäkää aikuiset lapset omaan huoneeseenne ja nukkukaa itse siellä sohvalla tai lattialla! Tosi kiva yrittää nukkua olohuoneessa jossa toiset valvovat pitempään tai heräävät aikaisemmin.



Viime kädessähän tuo on selvää vallankäyttöä, etenkin ap:n tapauksessa jossa tilaakin olisi tehdä lapselle selkeästi oma tila. Yritti tuota exäni uusi nainen muuttaessaan miehen luo, olisi lasten huoneet pitänyt raivata työ- ja vierashuoneiksi. Samalla alkoi se narina minulle kuinka mies hoitaa lapsia liikaa ja maksaa liikaa. Ihan kiva mutta mies ei maksa juuri mitään koska hoidamme lapsia melkein puoliksi ja ihan miehen ja lapsien omasta halusta he tapaavat enemmän kuin sen säälittävät joka toinen viikonloppu. Onneksi mies teki uudelle naiselle marssijärjesyksen selväksi ja lapset saavat isänsä ja toisen kotinsa pitää.

jos lapsi ei siellä asu!



Äiti voi antaa sinne lapsen rakkaita lelujaan - tai ne rakkaimmat voi "muuttaa" sinne aina kun lapsikin muuttaa.



Isän kanssa lapsi voisi hankkia vaikka jotkin kivat lakanat ja oman kivan pyyhkeen sinne isän luo. Siis järkevää tavaraa, eikä sitä loputonta lapsikrääsää.



Onnellisuus ei ole krääsästä kiinni. Paljon enemmän auttaa se, että lapselle tärkeät aikuiset - isä, äiti ja äitipuoli - viestittävät arvostavansa toisiaan ja huolehtivansa lapsesta hyvässä sovussa.



Ja tuossa se äiti voi tehdä todella paljon! Sen sijaan että tenttaa lapselta krääsän määrää.

Meillä 19v opiskelija nukkuu patjalla lattialla sisaruksen huoneessa kun tulee käymään kotona. Hän ei ole ikinä kitissyt sitä että hänelle ei ole omaa sänkyä tai huonetta enää kotona. 24v samoin nukkuu tyytyväisenä vaikka sohvalla. Onko minulla aivovammaisia lapsia?

Tosi nerokasta verrata aikusia kotoaan muuttaneita "lapsia"! Aivovammaisia "lapsia voisi sanoa sinulla olevan mikäli he täysi-ikäisinä, omaa elämäänäsä elävinä vaatisivat lapsuudenkotiinsa omat huoneet. Kai lapsillasi kotona asuessaan kuitenkin oli omat sängyt vai nukkuivatko he silloinkin sohvalla tai lattialla missä milloinkin?

tässä ongelmana ei ole se huone vaan se, että lapsi kokee olonsa yksinäiseksi ja turvattomaksi. On toki ymmärrettävää, että se isän uusi ei halua toisen lasta viereensä, mutta onko se isä niin kädetön, ettei voi mennä lapsen viereen sinne vierashuoneeseen ainakin siksi aikaa, että lapsi nukahtaa.



Ja 3-vuotiaat heräilee myös usein öisin. Sekin luo turvattomuutta, jos ei saa sinne isän huoneeseen mennä ja isä vetää unta kuuppaan tyytyväisenä, eikä reagoi mitenkään lapsen itkuun. Kyllä silloin pitää mennä lapsen luo ja olla sen aikaa, että toinen taas nukahtaa.



Yritä siis ennemminkin takoa sen miehen kaaliin sitä faktaa, että hän on se isä ja on hänen asiansa pitää huolta siitä, että lapsi kokee olevansa turvassa ja kodissa.

En ole koskaan tajunnut miten se lasten onnellisuus olisi parempi jos heillä olisi tapaajavanhemman luona omat huoneet!

Ei olis ikinä tullut mieleenkään vaatia exää järjestämään omia huoneita luokseen lapsille. Kyllä se pääasia on ihan se isän tapaaminen ja hänen kanssaan ajan viettäminen.

Sulassa sovussa on "mun ja sun" lapset jakaneet huoneensa keskenään!

Ystäväni luona muksut vierailee n.3 kertaa vuodessa ja heille on omat huoneet siellä tapaajavanhemman luona. Minusta se on älytöntä, jos tenavat ovat 3 viikonloppua vuodessa käymässä, niin pitää heidän huoneitaan tyhjillään se muu aika.



Niin, jakoivathan nuo lapseni kotonakin huoneensa eivätkä valita. Tosin se nyt on n.60neliön huone (vanha sali) joten on todella jaettu "kahdeksi", mutta arvostelua olen saanut kuulla siitä, kuinka lapsillani ei ollut omia huoneita. Eipä nuo traumoja siitä saaneet!

Meillä 19v opiskelija nukkuu patjalla lattialla sisaruksen huoneessa kun tulee käymään kotona. Hän ei ole ikinä kitissyt sitä että hänelle ei ole omaa sänkyä tai huonetta enää kotona. 24v samoin nukkuu tyytyväisenä vaikka sohvalla. Onko minulla aivovammaisia lapsia?

Tosi nerokasta verrata aikusia kotoaan muuttaneita "lapsia"! Aivovammaisia "lapsia voisi sanoa sinulla olevan mikäli he täysi-ikäisinä, omaa elämäänäsä elävinä vaatisivat lapsuudenkotiinsa omat huoneet. Kai lapsillasi kotona asuessaan kuitenkin oli omat sängyt vai nukkuivatko he silloinkin sohvalla tai lattialla missä milloinkin?

Kun tuo alkuperäinen kolmevuotias ASUU kotonaan ja käy KYLÄSSÄ isänsä luona, tilanne on aika sama. Lapsella on jo koti, miksi sekoittaa pikkuisen päätä yrittämällä teeskennellä, että hänellä on toinen koti jossakin.

lapsen omaksi huoneeksi. Hänellähän on käytössään huone, mutta sen status on väärä. Ero tuo aina lapsille ahdistusta ja hylkäämisen tunnetta, siihen ei auta tapetin väri tai muu tavara.

Meillä 19v opiskelija nukkuu patjalla lattialla sisaruksen huoneessa kun tulee käymään kotona. Hän ei ole ikinä kitissyt sitä että hänelle ei ole omaa sänkyä tai huonetta enää kotona. 24v samoin nukkuu tyytyväisenä vaikka sohvalla. Onko minulla aivovammaisia lapsia?

Tosi nerokasta verrata aikusia kotoaan muuttaneita "lapsia"! Aivovammaisia "lapsia voisi sanoa sinulla olevan mikäli he täysi-ikäisinä, omaa elämäänäsä elävinä vaatisivat lapsuudenkotiinsa omat huoneet. Kai lapsillasi kotona asuessaan kuitenkin oli omat sängyt vai nukkuivatko he silloinkin sohvalla tai lattialla missä milloinkin?

Kun tuo alkuperäinen kolmevuotias ASUU kotonaan ja käy KYLÄSSÄ isänsä luona, tilanne on aika sama. Lapsella on jo koti, miksi sekoittaa pikkuisen päätä yrittämällä teeskennellä, että hänellä on toinen koti jossakin.

Unohdan aina että ne on täyttä paskapuhetta ne jutut että vanhemmat vaan eroaa toisistaan eikä lapsistaan. Lapsellahan pitää tietysti olla vain se yksi koti ja yksi vanhempi eron jälkeen ja toisen "vanhemman" luona vain KYLÄILLÄÄN. Turha tosiaan antaa lapselle kuvaa että hänellä edelleen olisi rakastava ha huolehtiva toinenkin vanhempi ja herran jestas, vielä turvallinen kotikin hänenkin luonaan...

Elareita määriteltäessä ei lapset tietenkään tarvi isällään neliön neliötä lisätilaa, mutta käytännössä sitten tarvisi olla omat huoneet...? Jos näin on, niin sitten elareita pitää laskea reippaasti, koska isälle tulee lapsen asumisesta ihan samat kulut kuin äidillekin.



Meillä mies on etäisä ja lapsella on oma huone meillä. Tämä onnistuu, koska ollaan onnekkaina ostettu 4 makuuhuoneen talo, joten kahden yhteisen lisäksi on huone kolmannellekin lapselle. Käytännössä pojan huone on kuitenkin "yleishuone" samalla. Kuivaan siellä pyykkejä, siellä on meidän pöytäkone, kaapeissa liinavaatteita jne. Pojan tullessa kerään pyykit pois ja muuten sisustus on pojan itsensä valitsema. Tavaraa meillä on aika vähän ja siihen riittää pari hyllyä kaapista. Ei siis ole enää leikki-ikäinen vaan pelailee koneellaan jne. Ikää 16. Sistusjuttu oli pojalle tosi tärkeä, kun pari vuotta sitten laitettiin huonetta uuteen kuosiin. Sai valita maalit ja värimaailman muutenkin tekstiileihin. Tuli valkoinen-siniharmaa-musta... Tyylikäs huone kyllä, vaikkei kauhean kodikas siinä mielessä, koska siellä ei varsinaisesti asuta. On meillä 3-4 yötä/kk.

Itse olen avioerolapsi eikä meillä ollut etäisän luona omia huoneita.

Olisi aika monta ylimääräistä huonetta saanut olla, kun meitä oli 3 lasta joka toinen viikonloppu yöpymässä.

Hyvin me mahduttiin isän yksiössä ja myöhemmin kaksiossa nukkumaan välillä isän sängyssä ja välillä patjalla.

Meille oli tärkeämpää isän seura, kuin omat huoneet.

rajoitetusti tilaa,ja kun saimme mieheni kanssa vauvan miehen lapsi kysyi(10v.): Onko tämä nyt vauvan huone? Sanoin ettei tietenkään vaikka siellä vauvan tavaroita olikin,ei vauvat tarvitse omaa huonetta.

joka toinen viikonloppu pe-su meille, mies "muuttaa" sohvalle ja makuuhuoneesta tulee tyttöjen huone. Toimii nyt, kun miehen tyttö 6 v ja meidän yhteinen 3 v. Katsotaan, kun tytöt kasvaa, miten jatketaan.



Kuitenkin silteen vähän harmittaa, että miehen tyttö tulee oikeasti tapaamaan isäänsä, mutta haluaa melkein koko ajan puuhastella mun ja pikkusiskonsa kanssa. Mies on vähän "ulkopuolinen2, vaikka olen yrittänyt tuuppia, että tekisi jotain kaksin tytön kanssa...