Ärsyttää kaverini, joka kuvittelee lapsensa olevan fiksumpi kun puhuu kolmea kieltä

Lapsi voi olla älykäs tai sitten ei. Millä älykkyys mitataan? Lapsestaan voi olla ylpeä, mutta muiden yli asettaminen ei ole älykästä. Se on lapsellista.

Entinen lapsi tässä itsekin, yksikielisestä kodista. Lapsuudenkaverilla oli ulkomaalainen isä, kaveri puhui kahta kotikieltä ja englanninkin oppi jo ennen koulua. Hän on toistaiseksi jättänyt koulut kesken ja tekee jotain pätkätöitä. Ulkomailla toki matkustellut (pappa ja yhteiskunta betalar) mutta ei mitään tuotteliasta saanut aikaan. Hengailee.

Itselläni yliopistotutkinto, säännöllinen työ, puoliso ja kaksi lasta, mutta en pidä itseäni keskivertoa älykkäämpänä. Vain aktiivinen, reipas, itsenäinen.

kyseenalaistamaan paremmin kuin yksikielinen. Ehkä hengaileva kaverisi on älynnyt jotain mitä sinä et ;-)

on käynyt koulunsa Australiassa ja vanhempansa suomalaisia. Arvatkaapa mitä ystäväni sanoo???



Ei todellakaan mitää mairittelevaa tämän kielen opiskelusta Suomessa. Täällä nämä täyvelliset kriitikot eivät opi lausumaan oikein ja lauserakenne on suomalainen kuten Suomen ruotsalaiset ruotsia. Mistähän johtuu vaikka osaavat sen äidinkielen jo.

"täyvelliset, Suomen ruotsalaiset..."



Tietenkin sitä englantia ei opi täällä samalla tavoin kuin maassa, jossa se englanti on maan valtakieli!



Haloo, päivää...

ja on todella mielenkiintoista päästä lukemaan tällaista keskustelua!



Meille on siis tulossa ensimmäinen lapsi vuoden vaihteessa ja kieliasia on ollut meillä pitkään tapetilla. Olemme miettineet onko lapselle liian hankalaa opetella samanaikaisesti kolmea kieltä kuin kahta.



Eli neuvoa pliis ne jotka tätä ovat kokeilleet ja seuranneet.



Perheessämme minä puhun täydellistä suomea ja aion puhua sitä lapselle. Mieheni puhuu täydellistä ruotsia (ei suomenruotsia vaan ruotsia) ja aikoo puhua sitä lapselle. Kotikielenä meillä on ollut englanti koska kumpikin ääntää ja puhuu englantia kuin äidinkieltään.



Huolena onkin ollut voimmeko jatkaa englannin puhumista keskenämme vai onko kolmen kielen sotkemisesta jo haittaa?

Toinen vaihtoehto on ollut että kotikieli vaihdetaan ruotsiksi koska osaan enemmän ruotsia kuin mies suomea.. silloin kyllä väkisinkin lapsi saisi kuulla hieman tankerompaa ruotsia mun taholtani. Mutta ehkä kahden kielen oppiminen olisi helpompaa eikä kielten sekoittumista välttämättä tulisi.



Mielipiteitä? Niin ja anteeksi ketjun källäyksestä omiin tarkoituksiin :P

Niin lapsena opitut kielet ei todellakaan kerro älykkyydestä mitään eikä edes vanhempana, koska kielet ovat ulkoolukua puhtaimmillaan. Hyötyä tuosta varmasti on vaikka arabialla nyt tuskin koskaan tekee mitään ja englantia osaa kaikki, joten suomea kun osaa niin saa Suomessa töitä.

käyvät kansainvälistä koulua ulkomailla.



Akateeminen kieli on englanti ja näin ollen vanvempi kieli. Kotona puhutaan pääsääntöisesti suomea, jotkut kouluasiat hoidetaan englanniksi.



Lukevat ja kirjoittavat kuitenkin myös suomeksi. Kuopus oli 5v kun osasi lukea ja kirjoittaa molemmilla kielillä. Yhden kohdalla lääkäri totesi 2 vuotistarkastuksessa, että kielitaitonsa on 5 vuotiaan tasolla. Piipahdimme vuoden suomessa kun hän oli eskari-ikäinen. Siellä hämmästeltiin hänen suomen kielen taitoaan ja sanavarastoaan joka oli paljon edellä ikatovereitaan jotka asuneet ikänsä suomessa.



Lisäksi jokainen opiskelee muita kieliä. Espanjaa, saksaa, ranskaa, mandriinia. Pärjäävät jo arkielämän tilanteissa näillä kielillä.



Hyvin älykkäitä ovat kaikki, johtuen kielistä tai ei.



Ja kyllä, olen heitä hyvin ylpeä ja kateellisista huolimatta suomessakin kerron heidän hyvästä menestyksestään. Saavat kateelliset sitten vaikka purkaa pahaa oloaan tällä palstalla.



Oma suomen kielen kielioppi yms taitoni ei ole vahvimmasta päästä, koska olen teininä muuttanut pois suomesta. Silti olen hyvin pystynyt lapsilleni sitä opettamaan.

Pidän useaa kieltä puhuvaa lähtökohtaisesti fiksumpana, koska moni aikuinen ei osaa kunnolla yhtäkään. Tulevaisuudessa arabiastakin on hyötyä. Ruotsissa asuessani haettiin usein kauppatieteen maistereita arabiankielen taidoilla varustettuina erilaisiin suuriin projekteihin ulkomaille.



Jos lapsi tosiaan olisi vähemmän älykäs niin kyllä ne kolme kieltä tökkisivät jo kotona.

jompikumpi omista kielistä, mieluiten se ruotsi, koska sitä kuulee kuitenkin muuten vähemmän.



Näin minä tekisin ja tunnen monta, jotka ovat näin tehneet.

ja katselen välillä vähän huolissani näitä kaksi- tai useampikielisistä kodeista tulleita. He osaavat kyllä puhua useampaa kieltä sujuvasti, eikä puheesta välttämättä kaksikielisyyttä huomaa. Mutta sitten kun aletaan kirjoittaa äidinkielen esseitä ja muita tekstejä, iskee karu todellisuus: toinen kieli vaikuttaa niin, paljon, että suomenkielisessä tekstissä tulee paljon virheitä, esim. vääriä päätteitä, sanajärjestysvirheitä, vieraskielisiä rakenteita. Nämä kaksikieliset (joiden äidinkieleksi on kuitenkin määritelty usein suomi) antavat sitten esim. äikän yo-kokeessa aika paljon tasoitusta yksikielisille. Näitä tapauksia on koko ajan enemmän.



Kaksikielisyys (tai vielä useamman kielen osaaminen) on varmasti rikkaus, sitä en kiellä, ja molempien vanhempien kielen oppiminen on hyvä asia. Mutta jonkinlaisia vaarojakin tuohon kaksikielisyyteen liittyy.

ja on todella mielenkiintoista päästä lukemaan tällaista keskustelua!

Meille on siis tulossa ensimmäinen lapsi vuoden vaihteessa ja kieliasia on ollut meillä pitkään tapetilla. Olemme miettineet onko lapselle liian hankalaa opetella samanaikaisesti kolmea kieltä kuin kahta.

Eli neuvoa pliis ne jotka tätä ovat kokeilleet ja seuranneet.

Perheessämme minä puhun täydellistä suomea ja aion puhua sitä lapselle. Mieheni puhuu täydellistä ruotsia (ei suomenruotsia vaan ruotsia) ja aikoo puhua sitä lapselle. Kotikielenä meillä on ollut englanti koska kumpikin ääntää ja puhuu englantia kuin äidinkieltään.

Huolena onkin ollut voimmeko jatkaa englannin puhumista keskenämme vai onko kolmen kielen sotkemisesta jo haittaa?

Toinen vaihtoehto on ollut että kotikieli vaihdetaan ruotsiksi koska osaan enemmän ruotsia kuin mies suomea.. silloin kyllä väkisinkin lapsi saisi kuulla hieman tankerompaa ruotsia mun taholtani. Mutta ehkä kahden kielen oppiminen olisi helpompaa eikä kielten sekoittumista välttämättä tulisi.

Mielipiteitä? Niin ja anteeksi ketjun källäyksestä omiin tarkoituksiin :P

Asumme ulkomailla ja meillä on perheessä kolme kieltä käytössä. Mielestäni kolme kieltä on lapsen kannalta melkein loogisempi kuin kaksi kieltä, koska lapsi silloin ymmärtää ja oppii alusta pitäen, että on yksi kieli, jota puhua äidin kanssa, toinen kieli isän kanssa, ja kolmas kieli, jota koko perhe puhuu yhdessä. Jos vertaan niihin lapsiin joiden kotona puhutaan vain yhtä kieltä, lapsemme ovat oppineet hieman myöhemmin puhumaan mutta se varmaan on aika yleistä monikielisessä ympäristössä kasvaville.

jos kieleen eksyy anglisismeja tai vaikka niitä hirvittävästi lukioaikanani pelättyjä svetisismejä. Äidinkielenopettajani näki varmaan märkiä pervounia juuri svetisismeistä. Kaikki kyllä ymmärsivät mitä nuo kammottavat svetisismirakenteet tarkoittivat, mutta jostain syystä niitä ei saanut käyttää.



Onneksi maailma muuttuu.

tottakai puhuttel luonnollisesti niin kuin tähänkin asti-mitä järkeä alkaa vaihtelemaan kieltä lapsen tullessa???



Lapsi oppii isältä ruotsin, sinulta suomen- ja kuulee ylimääräisenä kielenä englantia,jota ei ehkä pitkään aikaan ala itse puhumaan,mutta oppii ainakin ymmärtämään.

Lapselle pitää aina puhua suoraan omaa kotikieltään,eli kun katsot lastasi,puhut suomea. Miehesi puhuu ja lukee ruotsinkielisiä kirjoja lapselle jne jne...



Miksi ihmeessä alkaisit itse väntämään tankero-ruotsia,jos kerran englanti on sujuvaa, ja sillä olette kommunikoineet miehen kanssa tähän asti.



Pieni lapsi oppii kieliä itsestään, ei kannata stressata!!!Ja sitten vaan luette ja näytätte lastenohjelmia molemmilla kielillä,ei yksipuolisesti.

Sitäkin pitää näköjään kadehtia, että jotkut syntyvät monikulttuuriseen perheeseen.

Sairasta.



Pitäkää te juntit Suomi maana ja kielenä itsellänne, mä muutan täältä pian pois!!!

Kiitos kovasti, jutellaan miehen kanssa vielä uudestaan tästä asiasta illemalla. Onhan meillä vielä aikaa, vastahan tuo muutaman viikon päästä pitäisi alkaa kuulla :)

Mukava tietää, että kolmikielisyys ei sittenkään olisi huonompi juttu.



t.46

Eli minä suomalainen ja puhun lapselle suomea, mies norjalainen ja puhuu norjaa. Keskenämme puhumme enimmäkseen englantia, joten lapsi ymmärtää sitäkin.



Suomi on vahvin ja aivan yksikielisten tasoinen, mutta nyt 4-vuotiaana norjakin on aikamoisen vahva. Uskon, että oppii molemmat kielet hyvin.

"täydellistä". No, ei se monella yksikieliselläkään ole. Vai oikeestiko äikänope olet sitä mieltä, että yksikieliset kirjoittaisi automaattisesti korkeat arvosanat äidinkielessä? Eihän monet yksikieliset edes suoriudu sinne lukioon?



Oikeastihan kielen ei tarvitse olla lähellekään "täydellistä" ollakseen niin hyvää, että toiminnallisesti se riittää, vaikkapa vaativien asiantuntijatöiden tekemiseen.



Niitä kielioppiknoppeja kun ei tarvitse osata muuta kuin siellä ylioppilaskirjoituksissa ellei ryhdy kirjoittamisen ammattilaiseksi.

----Tietenkin sitä englantia ei opi täällä samalla tavoin kuin maassa, jossa se englanti on maan valtakieli----



Miksei opi kun on koulutetut opet ja lapsi osaa jo äidinkielensä?? Siitähän tässä on kyse!:))





Periaatteessa tarkoitan et on ihan tyhmää kuvitella jos lapsi osaa Suomen kielen sit opiskelee tankero-englantia kuten Suomessa tapana että osaisi muka engl.kielen.



Vaikka osaa väsätä esseitä niin osaako todellakaan olla esim työssä Englannissa? Ei osaa kuin ehkä Donaldsilla jos sielläkään. Vuosia engl.töissä ollut maikka sanoi myös näin.



Mielestäni on paljon parempi oppia puhumaan sitä ilman esseitä. Äidinkielen maikka täällä on toista mieltä mutta kummasta hyötyy yhteiskunta enemmän? Suusta vai kynästä?

Itse olen kääntäjä ja tunnen kollegoita, joiden suullinen kielitaito on aika alkeellinen. Kirjoittavat silti ihan hyvin oman erikoisalansa tekstiä.

Tätä juuri yritän täällä tolkuttaa!



Aikoinaan Ruotsissa suomalaiset lapset ei oikein oppineet kumpaakaan kieltä. Siitäkös sitten tuli se et ensin oma äidinkieli pitää oppia. Siellä asuneena voin sanoa et niissä perheissä mitä seurasin ei juurikaan keskusteltu. Lapsen oli mahdotonta oppia kumpaakaan kieltä hyvin. Viina/ kirosanat/hiljaisuus oli useinkin perheiden ilmapiiri.



Tunnen kyllä työni puolesta niitäkin perheitä, joissa lapset menestyy hyvin ja puhuvat hyvin ruotsia, suomea ja englantia.

Tätä juuri yritän täällä tolkuttaa! Aikoinaan Ruotsissa suomalaiset lapset ei oikein oppineet kumpaakaan kieltä. Siitäkös sitten tuli se et ensin oma äidinkieli pitää oppia. Siellä asuneena voin sanoa et niissä perheissä mitä seurasin ei juurikaan keskusteltu. Lapsen oli mahdotonta oppia kumpaakaan kieltä hyvin. Viina/ kirosanat/hiljaisuus oli useinkin perheiden ilmapiiri.

kuin mistään monikielisyyteen sinänsä liittyvistä ongelmista. Monikielisyys perheessä jossa puhutaan, luetaan ja arvostetaan koulutusta on hiukan eri asia kuin muutenkin syrjäytymisvaarassa olevassa perheessä, missä yksikielisenkin koulumenestys voi olla heikko. Eli ei kannata vetää liikaa johtopäätöksia ainakaan juuri ruotsinsuomalaisten kokemuksista (silloinhan meidän kaikkien suomalaisten pitäisi myös tarttua humalassa puukkoon, tyyliin "en Finne igen"...).