Miksi aina sanotaan että lapsilla pitää olla harrastuksia jotteivat notku kavereiden kanssa?

Minä laitoin tuolla yhteen ketjuun juurikin että harrastuksia PITÄÄ olla lapsilla ettei olla kartsalla.

Pitääkö tämä jotenkin perustella enemmän? Eikö tuo ole selvää?



Olen ollut lapsena tilanteessa ettei ollut harrastuksia: vanhemmat ei maksanut niitä eikä mitään yhteistä tehty, joten roikuin kaupungilla. Enkä tahdo sitä samaa lapsilleni.

Olisin pitänyt mielekkäämpänä harrastuksia ja olen iloinen että lapseni tykkää harrastaa. Ei se ESTÄ olemasta kavereitten kanssa mutta on todella hyvä että lapsi menee harrastamaan!



Itse poltin tupakkaa 12- vuotiaasta lähtien ja samaa teki muutkin kaverit. Salaa sitä tietysti tehtiin!

Kun taas koulussa ne jotka harrasti liikuntaa ei polttanut tupakkaa, osa pojista jotka jääkiekkoili käytti nuuskaa mutta kyllä sen eron huomasi tupakoinnin ja harrastuksien välillä.

poissa pahanteosta, kun on jotain mielekästä tekemistä ja ajankulua.



Meidän lapsilla on oltava (kyllä, pakotetaan) vähintään yksi liikuntaharrastus. Muuten istuvat vaan koneella tai kattelevat telkkaria. Pelkkä koululiikunta ei ole riittävää.

Meidän kylä on kyllä niin pieni kärpäsen kakki, että tunnen kaikki vanhemmat, tiedän kaikki paikat mistä lasta etsiä, tiedän kavereiden puhelinnumerot, tiedän tasan tarkkaan kenen kanssa poika liikkuu. Pojat viettävät aikansa pyöräillen, onkien, skeittaillen, trampalla pomppien, muuten vain hengaillen. Kerran viikossa vaadin poikaa harrastamaan valitsemaansa lajia, muuten annan ilomielin hänen "hengailla kartsalla". Tähän tietysti vaikuttaa että asutaan pikkukylällä, mutta kerro minulle, miksi tuo pitäisi kieltää? Siksikö kun sinun aikasi menee lapsen harrastukseen kuskaamiseen, niin on väärin että muut pääsee helpommalla?

että pojat, ja miksei tytötkin, joilla ei ole mitään varsinaista tekemistä, alkavat jossakin vaiheessa keksiä kaikenlaista ei-niin-viisasta. Eikä tämä nyt tarkoita, että kaikki alkavat. Mutta houkutus siihen on suuri. Aletaan potkia roskiksia, lyhtypylväitä, bussipysäkkejä. Keksitään vaikka minkälaista tihutyötä, kun ei ole parempaakaan tekemistä. Jos sitä joutilasta aikaa on vähän vähemmän, niin se todennäköisesti käytetään viisaammin. Tämä on ihan fakta, vaikkei tietenkään tarkoita että näin tapahtuu AINA.



Minä ainakin tiedän, että nämä meidän alueen 12-vuotiaat mussukat ovat niin ehtiväisiä ja keksiväisiä, että parempi tähdä välillä muuta ja muiden kanssa ihan ohjatusti. Ei meilläkään vielä, ainakaan tietääkseni, olla kiinnostuneita päihteistä, eikä se varsinaisesti se mun suurin huoli olekkaan.



Mun mielestä on tosi hyvä, että on joku liikunnallinen harrastus ja tähän kannustan ja rohkaisen. Silti aikaa riittää muös siihen vapaaseen ajanviettoon ihan riittävästi.

on vasta 8-vuotias esikoispoika, joka ei harrasta mitään kodin ulkopuolella. Paino virkkeen viimeisellä sanalla, koska kotonakin voi tehdä muuta kuin katsoa telkkaria ja pelata koneella. Joskin noista "paheistakin" löytyy hyviä vaihtoehtoja: kehittäviä ja hauskoja pelejä etc. Poika pääasiassa leikkii, mutta hän on myös vähän sellainen luonnontieteilijä eli kerää perhosia, katsoo tähtiä yms. Mistään kerhoista ei ole ollut kiinnostunut. Toivon kyllä, että viimeistään alakoulun vikoilla luokilla tulisi joku harrastus, koska niissä tapaa kavereita, mutta valvotusti. Lapset ovat lapsia, ja aika vietävissä ovat, jos joku "kovis" tulee houkuttelemaan ns. pahoille teille. Mutta harrastus voi olla vaikka postimerkkikerho tms., ei vain liikuntaa. Liikuntaa meillä harrastetaan ihan ilman harrastuksiakin :)

Enpä usko, että kukaan on kieltämässä hengailua kaveriporukassa, he vain vastaavat siihen, että ei harrastuksissa ole mitään pahaa ja pitävät osan energisistä kavereista pois pahanteosta, osalla kun ylim. energia tahtoo kanavoitua pahantekoon (ei toki kaikilla missään nimessä, mutta kiltitkin joskus joutuvat porukoissa tekemään pahoja, siskolleni kävi aikoinaan näin).

Hararstuksissa on myös kavereita. Ja kun lukee sun kertomusta, onhan sun pojalla harrastuksia se kerran viikossa harrastus (mikä on?), tramppa, skeittaus,

Meidän kylä on kyllä niin pieni kärpäsen kakki, että tunnen kaikki vanhemmat, tiedän kaikki paikat mistä lasta etsiä, tiedän kavereiden puhelinnumerot, tiedän tasan tarkkaan kenen kanssa poika liikkuu. Pojat viettävät aikansa pyöräillen, onkien, skeittaillen, trampalla pomppien, muuten vain hengaillen. Kerran viikossa vaadin poikaa harrastamaan valitsemaansa lajia, muuten annan ilomielin hänen "hengailla kartsalla". Tähän tietysti vaikuttaa että asutaan pikkukylällä, mutta kerro minulle, miksi tuo pitäisi kieltää? Siksikö kun sinun aikasi menee lapsen harrastukseen kuskaamiseen, niin on väärin että muut pääsee helpommalla?

oli ujo ja ilman harrastuksia, kun tuli otetuksia 13-vuotiaana kaveriposrukkaan teki mitä nämä käskivät. Hänet mm. pistettiin varastamaan meikkejä kavereilleen. Jäi sitten kiinni ja koko tilanne valkeni.



Myöhemmin alkoi voimistella ja sai seurasta kavereita ja koulukin alkoi mennä paremmin.

eikä kaikesta voi syyttää kaveripiiriä. ei ketään kait ole pakotettu juomaan tai polttamaan. se on oma valinta, oli sitten yksin tai joukossa.

Totta, mutta tämä riippuu paljon luonteenlujuudesta. Kyllä se joukon paine on yllättävän voimakas varsinkin tuossa iässä.

teini-iässä mitään varsinaisia harrastuksia, mutta en todellakaan notkunut missään kylillä pahanteossa. Sen sijaan kirjoitin paljon proosaa ja runoja, luin kirjoja (nykyinen ammattinikin liittyy kirjallisuuteen ja kirjoittamiseen), soittelin kitaraa ja kävin lenkkeilemässä koiran ja muutaman parhaan kaverini kanssa. On olemassa lapsia ja nuoria, joilla on vahva omaehtoinen kiinnostus, jota osaavat itsekin vaalia. Ei järjestetty harrastus aina pakollista ole, mutta vanhempien on syytä kyllä tuntea lapsensa ja tietää missä aikaansa viettävät.

No minä maksan ja kuskaan vaikka lisää jos se olisi tässä joku juttu!



Minun aikani ei harrastuksiin viemisiin mene aikaa ellei kyseessä ole jossain toisessa kaupungissa järjestetty kisa mutta silloin sille päivälle ei ole muuta järjestetty enkä koe olevani sidottu lapsiini. He harrastaa, en minä.



Kyllähän minunkin lapsi ehtii olla kavereidensa kanssa: tänäänkin tuli koulusta kotiin, meni kaverilleen ja siitä harkkoihin. Käyn kaupassa sillävälin joten matka harkkoihin on myös omaksi hyödyksi.

Saatan myös yhdistää vaikka jonkun lenkin lapsen harkkojen ajaksi? Ja jälleen saa sille ajalle jotain tekemistä. Tai tulen kotiin neulomaan villasukkaa! :D



Tee ihmeessä miten tahdotte, miä taas tahdon tukea lastani harrastuksissa; ei sen tartte liittyä urheiluun, meilläpäin on paljon erilaisia kerhoja, klubeja, seuroja joissa seikkailaan maan ja taivaan välillä! Kavereita niistä saa myös ja se tekeminen on mielekästä ja kuten joku sanoi: sielä on joku aikuinen valvomassa.



Minulla on oma kokemus kun joku setä tuli kysymään myisikö tytöt pikkuhousunsa hänelle.. Ei kiitooooos!!!



12

ei toki yleisetä ja sinullahan oli monta hyvää harrastusta. Tässä keskustelussa (kärjistäen) harrastus ei ole yhtäkuin jääkiekko tai taitoluistelu. Kirjoittaminen, lukeminen ja kitara ovat harrastuksia, tosin ei hengaamista kavereiden kanssa nekään.

teini-iässä mitään varsinaisia harrastuksia, mutta en todellakaan notkunut missään kylillä pahanteossa. Sen sijaan kirjoitin paljon proosaa ja runoja, luin kirjoja (nykyinen ammattinikin liittyy kirjallisuuteen ja kirjoittamiseen), soittelin kitaraa ja kävin lenkkeilemässä koiran ja muutaman parhaan kaverini kanssa. On olemassa lapsia ja nuoria, joilla on vahva omaehtoinen kiinnostus, jota osaavat itsekin vaalia. Ei järjestetty harrastus aina pakollista ole, mutta vanhempien on syytä kyllä tuntea lapsensa ja tietää missä aikaansa viettävät.

Ei harrastukset estä nuoren villintymistä. Ne nuoret jotka villiintyvät hyvinkin usein lopettavat silloin harrastukset vaikka olisivat harrastaneet jo vuosia lajiaan.



Itsellä jo täysi-ikäinen lapsi, harrasti pienestä pitäen ja säilyi kilttinä. Mutta uskon johtuvan enemmän vahemmista, kodista, päihdekasvatuksesta sekä kaveripiiristä.



Villiintynyt nuori usein myös vaihtaa kaveripiiriä lennosta.



Minulla myös 9v poika joka harrastaa 2-3 kertaa viikossa, kahta eri lajia. Minusta harrastaa paljon. Olisi halunnut kolmannen harrastuksen mutta en antanut. Minusta leikkiminen, ulkoilu ja kaverien kanssa oleilu tärkeää.



Ehkä notku sana on juuri se mikä merkitsee. Ei kaverien kanssa yhdessäolo, pyöräily, pihapelit jne ole notkuilua.



Suorittaja vanhemmat vievät lapsiaan harrastuksiin alvariinsa niin ettei lapselle jää vapaa-aikaa, aikaa tylsistyä ja rauhoittua. Lapsi tarvitsee aikaa ilman virikkeitä.



Hyvin tärkeäksi näen myös yhteisön tuntemisen ja sen että kaveripiirin vanhemmat tuntevat toisensa ja on ns.koko kylä kasvattaa meininki.



Lisään vielä että nuorempi lapsi menevä ja vilkas ja keksii kaikenmaailman kommervenkkejä ja aina sattuu ja tapahtuu. Kiltti kyllä on ja hyväkäytöksinen. Olen kuitenkin varma että tämä lapsi kokeilee tupakkaa jne. Tarkkana vaan oltava ja huolehdittava että sääntöjä noudatetaan. Vanhempien on pystyttävä olemaan lapsilleen auktoriteetti mikä nykypäivänä katoava luonnonvara.

Riippuu siitä, mitä hengaillessaan tekevät. EI hengailu sinänsä pahaa ole, eikä harrastuksetkaan pahoja ja joillekin hyvä kanava purkaa ylimääräistä energiaa ja aikaa fiksusti.

Mitä haittaa siitä on, että esim 10-13 -vuotiaat pojat hengaavat porukalla? Eikö ystävyyssuhteet ole tärkeitä? Mun 11 v pojallani on vain yksi harrastus, mutta siihenkin on motivaatio alhaalla, koska mieluummin olisi kavereiden kanssa "kylillä". Miksi se niin monien mielestä pitäisi ehdoin tahdoin estää? Poikani ei siis ole kiinnostunut tupakasta eikä päihteistä, enkä usko että kiinnostus herää sillä että luokkakavereiden kanssa voidaan viettää aikaa vapaammin kuin aktiivisesti harrastavat ikätoverit.

tyhmyyksien tekoja...

ainakaan eivät 80-luvulla estäneet =)



Minulla oli harrastusmenoja joka illalle ja silti ehdin opetella tupakanpolton ja kokeilla alkoholinjuomista, yms pöhköä.



Ja ainakin omasta kokemuksesta tiedän, että (aikanaan ainakin) esim. hevostalleilla käyvät yläkouluikäiset ottivat sitä kuppia siellä talleilla. Samoin monet urheilua harrastavat joivat omista bileissään yms. Muusikoista puhumattakaan ;-)



Oma esiteini-ikäinen tyttöni ei halua monia harrastuksia, koska haluaa ehtiä olemaan myös niiden kavereiden kanssa, joilla ei samoja harrastuksia ole! Toki on saanut uusia kavereita myös harrastuksistaan.

2 eri lajia ja tunti (?) molemmissa ei ole paljoa.



Varsinkaan jos puhutaan varhaisteinistä, tuossa iässä montaa liikuntalajia harrastetaan pelkästään teidän molempiin menevä aika.



Jos 9- vuotias on kahtena iltana viikossa harrastuksissa niin se on aika vähän. Ei kehity lajissa ja siinä on yhä 5 iltaa jolloin lapsi on kotona/kavereilla.



12

Juu, ei tietenkään MINUN lapsi polta tupakkaa kun se harrastaa jotain! :) Sitäkö tarkoitinkin? Näköjään.



Tottakai miltei kaikki kokeilee joskus, harrastaa jotain tai ei: me poltettiin tupakkaa ja juotiin kauppakeskuksessa olutta.

En sano ettei urheilijat tee tuollaista, mutta yläasteella vaikka urheilijat ei pahemmin käyttänyt kun vertasi taviksiin. Mehän käytiin koulupäivänkin aikana röökillä.



12

Sinun mielestäsi vähän ja minun mielestäni paljon. Eli 9v harrastuksiin menee viikossa 4h.

Treenejä siis 2-3 kertaa viikossa. Minusta 4 kertaa viikossa on liikaa.



Meillä kaikilla ei tavoitteena ole saada lasta huippu-urheilijaksi vaan liikunnan tuoma ilo jne.



Lisäksi käymme perheen kanssa kohtalaisen usein uimassa.



Aikuinen lapseni harrasti 6-7 kertaa viikossa ja 2-6h päivässä. Ja suurinpiirtein näin jatkuu edelleen. Tätä en ihan suoraan enää sanoisi harrastukseksi vaan elämäntavaksi. Tämä lapsi ei ollut kovinkaan sosiaalinen.



Minusta alle kouluikäisen ei tulisi harrastaa vielä mitään ja ekallakin vielä voisi sopeutua koulumaailmaan. Tokalla sitten harrastukset mukaan.



Tämä nyt on vaan minun mielipiteeni.



Monien perheessä myös aikuisilla omat harrastuksensa. Aika vähille jää perheen yhteinen aika sekä muutenkin vapaa-aika.

Minä olen harrastanut nuoruudessani oikein "vakavasti", eli jo joskus 12-vuotiaana oli 5-6 x viikossa harjoitukset, yleensä 3-4 h kerrallaan.



Eli ei todellakaan ollut aikaa hengailla kavereiden kanssa jouten, vaan melkein kaikki vapaa-aika meni harrastuksen parissa. Sieltä oli ne tosi hyvät kaverit, mutta kyllä koulukavereitakin oli paljon.



Uskon lujasti, että harrastaminen on suojannut minua esim. alkoholin kokeilemiselta niinkin iäkkääksi kuin kuukautta vajaa 18 v. Useimmilla ainakin sellaiset kokeilut tulivat kuvioihin mukaan siinä yläasteen 8. luokan lopulla, niilläkin joista tuli ihan kunnollisia lääkäreitä ja dippa inssejä. Toki oli ihan asia erikseen sellaiset joka viikonloppujuojat - eipä niitä siihen aikaan niin ollutkaan ja niistä harvasta tuli sitten niin moniongelmaisia ettei varmaan mikään harrastus olisi käyttöä estänyt.



Olin aina mukana kotibileissä yms. ja olin kaveriporukassa suosittu. Mulla vaan sattui olemaan harkat aina sitte lauantaiaamuisin kahdeksan pintaan, eli vanhemmat kävi hakemassa minut kotiin siinä kymmenen maissa ihan omasta pyynnöstäni :)



uskon että nimenomaan sellainen tosi sitouttava harrastus johon on kasvanut kiinni jo ennen tiettyjen houkutusten tuloa mukaan kuvioon on merkityksellinen. Sinänsähän kavereissa ei ole mitään vikaa eikä "harrastuksettomista" mitenkään automaattisesti tule päihdeongelmaista

Ja minun tavoitteeni on saada lapsestani huippu-urheilija?



Kyllä minä ainakin olen nähnyt milloin lapseni tarttee lisää liikuntaa. Milloin harkat alkaa olemaan liian kevyet ja koska käydään kisoissa niin vertailupohjaa löytyy siinä mitä muut tekee ja saavuttaa.



Harrastus loppuu myös siihen ettei lapsella ole mielenkiintoa tai enää halua olla mukana ja iso syy on siinä ettei pärjää muille.

Tai sitten muille vaan kelpaa syyksi: en tahdo mennä sinne? Miksi siihen lapseen ei voi tutustua enempää ja kuunnella mitä on mielessä?



Meillä liikunnan iloa on lapsille tarjottu 3- vuotiaasta.



12

miksi lasten ja nuorten on parasta omata harrastuksia ja välittävät vanhemmat.