Miksi miehet haluavat lapsia, mutta eivät naimisiin?

ne jotenkin ajattelevat, että vaikka tekee lapsen jonkun kanssa, niin jos ei ole mennyt naimisiin, ei kuitenkaan ole vielä tehnyt lopullista sitoutumista ja on helpompi lähteä.

Mies halusi naimisiin mutta ei lapsia.

naimisiinmeno on suurempi sitoumus kuin lapsi. Helpompi nostaa kytkintä jos siltä alkaa tuntua.

Monet (kuten minä) eivät pidä avioliittona minään. Nykyaikana ei ole pakko mennä naimisiin eikä kukaan katso kieroon avoparia. Aikansa elänyt juttu siis.

Perintöjutut voi hoitaa ihan lakimiehelläkin jos siltä tuntuu. Tokihan leskeneläke jää saamatta, mutta tuskin kukaan vain sen takia menee naimisiin (?).



Minulle (kuten miehellekin) lapset ovat suurempi sitoumus kuin avioliitto, joka on vain paperilappunen. Avioliitostakin pääsee lähtemään käytännössä milloin vain, senkus kävelee ovesta ulos ja vie avioerohakemuksen. Lapset sitovat huomattavasti enemmän ja väkisinkin joutuu olemaan exän kanssa tekemisissä eron jälkeen.

Monet (kuten minä) eivät pidä avioliittona minään. Nykyaikana ei ole pakko mennä naimisiin eikä kukaan katso kieroon avoparia. Aikansa elänyt juttu siis.

Perintöjutut voi hoitaa ihan lakimiehelläkin jos siltä tuntuu. Tokihan leskeneläke jää saamatta, mutta tuskin kukaan vain sen takia menee naimisiin (?).

Minulle (kuten miehellekin) lapset ovat suurempi sitoumus kuin avioliitto, joka on vain paperilappunen. Avioliitostakin pääsee lähtemään käytännössä milloin vain, senkus kävelee ovesta ulos ja vie avioerohakemuksen. Lapset sitovat huomattavasti enemmän ja väkisinkin joutuu olemaan exän kanssa tekemisissä eron jälkeen.

Eikö esim. sulle tule ollenkaan mieleen, että jos sitoutuminen on tuota luokkaa, eivät perheet kestä. Ja perheiden rikkoutuminen on aina traumaattista, etenkin lapsille, toki myös muille.

Meille oli selvää, että haluamme molemmat avioliittoon ja sitten lapsia. Kumpikin on tässä tosissaan mukana. Vaikeuksista on selvitty sillä asenteella, että yhdessä mennään eikä helpolla anneta periksi. Erolla ei olla peloteltu ikinä, koska meille avioliitto on paljon muutakin kuin paperilappunen.

Meillä on yhteisiä vuosia takana 29, aviossa 21, lapsia 3.

tulee ekana mieleen, että eivät halua niitä juhlia?



Tulee myös mieleen, että ne jotka haluavat lapsen mutta eivät naimisiin ovat sitoutuneempia naiseen kuin ne jotka haluavat tai suostuvat naimisiin mutta eivät halua lasta (tämä siis vain oma mielikuva, älkää pillastuko, tiedän, että monet miehet eivät halua ollenkaan lapsia jolloin asia ei kerro sitoutumisen asteesta). Mulle ei siis tule sitä mielikuvaa, että avioliiton välttely olisi jonkinlainen takaportti, jos lapsia kuitenkin on tai halutaan.

ja pitää sen kuppina, vesi pysyy siinä. Kun laittaa kättä nyrkkiin, vesi valuu sormien välistä.

mutta vain toinen naimisiin, niin pitäiskö se suhde pistää poikki?

jos ei halua. Onko sitten niin, että nainen haluaisi rinsessajuhlat ja mies ei mitään? No, meillä ei haluttu kumpikaan.

Entäs sitten tuo sitoutumisen aste, eli lapsen haluavampi olisi sitoutuneempi kuin vain naimisiin haluava. Mikä mahtaa nykyisin olla eroperheissä suhde niiden välillä, joilla lapset on 50-50 vanhemmillaan, ja joilla lapset on joka toinen viikonloppu isällä ja muuten äidillä? Veikkaan että viikonloppuisiä on edelleen paljon, niin että se siitä sitoutumisen asteesta...

tulee ekana mieleen, että eivät halua niitä juhlia?

Tulee myös mieleen, että ne jotka haluavat lapsen mutta eivät naimisiin ovat sitoutuneempia naiseen kuin ne jotka haluavat tai suostuvat naimisiin mutta eivät halua lasta (tämä siis vain oma mielikuva, älkää pillastuko, tiedän, että monet miehet eivät halua ollenkaan lapsia jolloin asia ei kerro sitoutumisen asteesta). Mulle ei siis tule sitä mielikuvaa, että avioliiton välttely olisi jonkinlainen takaportti, jos lapsia kuitenkin on tai halutaan.

jos ei halua. Onko sitten niin, että nainen haluaisi rinsessajuhlat ja mies ei mitään? No, meillä ei haluttu kumpikaan. Entäs sitten tuo sitoutumisen aste, eli lapsen haluavampi olisi sitoutuneempi kuin vain naimisiin haluava. Mikä mahtaa nykyisin olla eroperheissä suhde niiden välillä, joilla lapset on 50-50 vanhemmillaan, ja joilla lapset on joka toinen viikonloppu isällä ja muuten äidillä? Veikkaan että viikonloppuisiä on edelleen paljon, niin että se siitä sitoutumisen asteesta...

tulee ekana mieleen, että eivät halua niitä juhlia? Tulee myös mieleen, että ne jotka haluavat lapsen mutta eivät naimisiin ovat sitoutuneempia naiseen kuin ne jotka haluavat tai suostuvat naimisiin mutta eivät halua lasta (tämä siis vain oma mielikuva, älkää pillastuko, tiedän, että monet miehet eivät halua ollenkaan lapsia jolloin asia ei kerro sitoutumisen asteesta). Mulle ei siis tule sitä mielikuvaa, että avioliiton välttely olisi jonkinlainen takaportti, jos lapsia kuitenkin on tai halutaan.

Monet (kuten minä) eivät pidä avioliittona minään. Nykyaikana ei ole pakko mennä naimisiin eikä kukaan katso kieroon avoparia. Aikansa elänyt juttu siis.

Perintöjutut voi hoitaa ihan lakimiehelläkin jos siltä tuntuu. Tokihan leskeneläke jää saamatta, mutta tuskin kukaan vain sen takia menee naimisiin (?).

Minulle (kuten miehellekin) lapset ovat suurempi sitoumus kuin avioliitto, joka on vain paperilappunen. Avioliitostakin pääsee lähtemään käytännössä milloin vain, senkus kävelee ovesta ulos ja vie avioerohakemuksen. Lapset sitovat huomattavasti enemmän ja väkisinkin joutuu olemaan exän kanssa tekemisissä eron jälkeen.

Eikö esim. sulle tule ollenkaan mieleen, että jos sitoutuminen on tuota luokkaa, eivät perheet kestä. Ja perheiden rikkoutuminen on aina traumaattista, etenkin lapsille, toki myös muille.

Meille oli selvää, että haluamme molemmat avioliittoon ja sitten lapsia. Kumpikin on tässä tosissaan mukana. Vaikeuksista on selvitty sillä asenteella, että yhdessä mennään eikä helpolla anneta periksi. Erolla ei olla peloteltu ikinä, koska meille avioliitto on paljon muutakin kuin paperilappunen.

Meillä on yhteisiä vuosia takana 29, aviossa 21, lapsia 3.

Niinpä. Avioliitto on vain nimi paperissa eikä se ole mikään takuu kestävästä parisuhteesta. Me olemme sitoutuneita toisiimme ilman papin aamentakin. Samalla tavalla me olemme myös tehneet työtä pari suhteen eteen kuin kuka tahansa. Eipä olisi tullut mieleen häipyä suhteesta tuosta vain ja vain siksi, että emme ole naimisissa. Olemme yhdessä, koska rakastamme toisiamme ja haluamme viettää elämme yhdessä. Jos tosiaan haluaa häipyä, sen tekee myös avioliitossa, halusi toinen sitä tai ei. Ja yhtä helppoa se on kuin avoliitossakin.

Siksi on kummallista, että et pidä meitä sitoutuneita, koska emme ole naimissa. Voisimme kait mennä mutta miksi ihmeessä tekisimme niin. Se ei muuta meidän elämässämme yhtään mitään eikä se vähennä sitoutumista.

terv. 16v. avoliitossa elänyt.

lasten rinnalla, sanoja paperilla.



Tero

Moni mies ei halua hääjuhlia kuten naiset, mies pelkää, naimisiin menon jälkeen liitto huononee, kaikista tulee niin itsestään selvää,ja nainen lakkaa pitämästä itsestään huolta.

joka yhdellä yksinkertaisella transaktiolla pistää perheen ja puolisoiden keskinäiset juridiset ja taloudelliset asiat järjestykseen. Toki voit osan niistä saada aikaiseksi erilaisilla viranomaiskäynneillä ja lakimiestä apuna käyttäen muutenkin, mutta helpommin se menee avioliiton kautta.

Keskeisimmät erot avo- ja avioliiton välillä löytyvät esim. http://www.studio55.fi/oikeusjakohtuus/artikkeli.shtml/1269436/avoliitt…

Avoliitot purkautuvat paljon useammin ja helpommin kuin avioliitot. Avoeroja tapahtuu vuosittain kaksin - kolminkertainen määrä avioeroihin verrattuna. On toki hienoa, jos te olette pysyneet yhdessä 16 vuotta, mutta te olette yksilötapaus verrattuna tilastoihin.

Monet (kuten minä) eivät pidä avioliittona minään. Nykyaikana ei ole pakko mennä naimisiin eikä kukaan katso kieroon avoparia. Aikansa elänyt juttu siis.

Perintöjutut voi hoitaa ihan lakimiehelläkin jos siltä tuntuu. Tokihan leskeneläke jää saamatta, mutta tuskin kukaan vain sen takia menee naimisiin (?).

Minulle (kuten miehellekin) lapset ovat suurempi sitoumus kuin avioliitto, joka on vain paperilappunen. Avioliitostakin pääsee lähtemään käytännössä milloin vain, senkus kävelee ovesta ulos ja vie avioerohakemuksen. Lapset sitovat huomattavasti enemmän ja väkisinkin joutuu olemaan exän kanssa tekemisissä eron jälkeen.

Eikö esim. sulle tule ollenkaan mieleen, että jos sitoutuminen on tuota luokkaa, eivät perheet kestä. Ja perheiden rikkoutuminen on aina traumaattista, etenkin lapsille, toki myös muille.

Meille oli selvää, että haluamme molemmat avioliittoon ja sitten lapsia. Kumpikin on tässä tosissaan mukana. Vaikeuksista on selvitty sillä asenteella, että yhdessä mennään eikä helpolla anneta periksi. Erolla ei olla peloteltu ikinä, koska meille avioliitto on paljon muutakin kuin paperilappunen.

Meillä on yhteisiä vuosia takana 29, aviossa 21, lapsia 3.

Niinpä. Avioliitto on vain nimi paperissa eikä se ole mikään takuu kestävästä parisuhteesta. Me olemme sitoutuneita toisiimme ilman papin aamentakin. Samalla tavalla me olemme myös tehneet työtä pari suhteen eteen kuin kuka tahansa. Eipä olisi tullut mieleen häipyä suhteesta tuosta vain ja vain siksi, että emme ole naimisissa. Olemme yhdessä, koska rakastamme toisiamme ja haluamme viettää elämme yhdessä. Jos tosiaan haluaa häipyä, sen tekee myös avioliitossa, halusi toinen sitä tai ei. Ja yhtä helppoa se on kuin avoliitossakin.

Siksi on kummallista, että et pidä meitä sitoutuneita, koska emme ole naimissa. Voisimme kait mennä mutta miksi ihmeessä tekisimme niin. Se ei muuta meidän elämässämme yhtään mitään eikä se vähennä sitoutumista.

terv. 16v. avoliitossa elänyt.

mies halua naimisiin, ettei edes oikein vakuuta. Kaksi parempaa kuin, että "en minä olisikaan halunnut naimisiin ja se on niiiiiiiin vanhanaikaista ja mun avomies rakastuu muhun joka aamu uudestaan"

Monet (kuten minä) eivät pidä avioliittona minään. Nykyaikana ei ole pakko mennä naimisiin eikä kukaan katso kieroon avoparia. Aikansa elänyt juttu siis.

Perintöjutut voi hoitaa ihan lakimiehelläkin jos siltä tuntuu. Tokihan leskeneläke jää saamatta, mutta tuskin kukaan vain sen takia menee naimisiin (?).

Minulle (kuten miehellekin) lapset ovat suurempi sitoumus kuin avioliitto, joka on vain paperilappunen. Avioliitostakin pääsee lähtemään käytännössä milloin vain, senkus kävelee ovesta ulos ja vie avioerohakemuksen. Lapset sitovat huomattavasti enemmän ja väkisinkin joutuu olemaan exän kanssa tekemisissä eron jälkeen.

Minäkän en pidä avioliittoa minään ja hyvässä avoliitossa elellään lapsineen jo toistakymmentä vuotta! Ihan vapaasta tahdosta ilman virallisuusia ja ehkä juuri siksi. Avioliitto ei houkuttele eikä meillä muuttaisi mitään.

Nainen olen siis tuo edellinen, joka ei halua naimisiin.

haluaa valita puolisonsa joka aamu aina uudelleen ja uudelleen ja uudelleen ja uudelleen ja....

avoliitot purkautuvat tilastollisesti useammin kuin avioliitot, mutta eiköhän se johdu siitä, että avoliittolaisissa on enemmän sitoutumattomia kuin avioliitossa olleissa, koska lähes kaikki asuvat nykyään jonkin aikaa yhdessä ennen naimisiin menoa, mutta tietenkään kaikki suhteet eivät kestä.



Kuitenkin on varmasti olemassa suuri joukko pareja, jotka ovat täysin sitoutuneita toisiinsa avoliitossa. Eli siis avoliittolaisten ryhmässä on erilaisia alaryhmiä, sitoutuneita ja ei-sitoutuneuta. Avioliitossa olevien ryhmä on homogeenisempi, sillä avioon tuskin mennään, ellei olla jollain tasolla sitoutuneita.



Avioliitossa olevista on siis suurempi osa sitoutuneita kuin avoliitossa olevista. Kuitenkin avoliitossa olevia voimakkaasti sitoutuneita voi olla suurikin joukko.

haluaa valita puolisonsa joka aamu aina uudelleen ja uudelleen ja uudelleen ja uudelleen ja....