Pienen tyttäremme syntymä
Kirjoitanpa oman synnytyskertomuksenikin, kun tykkään lukea muiden vastaavia¿.
24.10.2005 klo 8 saavuimme mieheni kanssa sairaalaan käynnistystä varten. Raskausviikot olivat tuolloin 40+6 ja käynnistykseen pääsin vauvan ison koon ja oman tuskaisen oloni takia. Jo viikkoa aikaisemmin käydessäni ä-polilla olin 3,5-4 cm auki ja kaulaa 2 cm jäljellä. Tällöin lääkäri arveli, että vauva syntyisi lähipäivinä, mutta eipä vain itsestään käynnistynyt. Synnärillä kätilö otti meidät vastaan ja menimme suoraan synnytyssaliin. Vaihdoin vaatteet ja heti käyrälle. 8.20 tuli lääkäri ja tarkasti tilanteen ja ei ollut viikossa edistystä tapahtunut. Saman tien hän puhkaisi kalvot ja vettä tuli todella runsaasti, kätilön arvion mukaan ainakin litra. Vauvan päähän kiinnitettiin seurantapinni ja huomattiin, että syke oli tosi nopea, melkein 200. Lääkäri pyysi kätilöä hakemaan tarkemman seurantalaitteen (uusi sairaalassa), jolla pystyi seurata myös vauvan ekg:tä ym. Syke ei laskenut ja kohta salissa oli kaksi kätilöä ja kolme lääkäriä tilannetta seuraamassa. Minä siinä makasin sängyllä ja odotin, miten tilanne kehittyy. Jostain syystä en kuitenkaan sen enempää huolestunut vaan pysyin rauhallisena ja toivoin vain, että syke laskisi. Muutaman minuutin kuluttua syke alkoikin laskea ja tasoittui ihan normaalitasolle, noin 150:een. Lääkärit päättelivät vauvan hieman häiriintyneen vesien menosta, ei sen vakavampaa.
klo 8.30 tunsin ensimmäisen pienen supistuksen ja olin riemuissani, että supistukset alkoivat itsestään, ilman lääkkeitä. Supistukset alkoivat tulla tasaisesti ja klo 9.00 merkittiin synnytys alkaneeksi, kun supistukset tulivat alle 10 minuutin välein säännöllisesti. Ne eivät kuitenkaan olleet vielä mitenkään kamalan kipeitä ja olivat aika lyhyitä.
Noin klo 10 kätilö tarkasti tilanteen, olin 5 cm auki ja pääsin käymään vessassa. Supistukset olivat vielä ihan siedettäviä, joskin välillä jo vähän irvistelin. Jo saliin mennessä sanoin haluavani spinaalin ja kätilö aina välillä kysyi, joko se tilataan. Ajattelin vielä pärjääväni ilman, mutta samalla pelkäsin, että jos en ennätäkään saada sitä. Puoli yhdentoista jälkeen supistukset alkoivat jo todella tuntua ja spinaali tilattiin. Spinaalin sain heti yhdentoista jälkeen ja se toi vain hetken helpotuksen. Muutama supistus oli kivuton, mutta sen jälkeen ne alkoivat taas tuntua, tosin terävin huippu oli niistä poissa. Kätilö tarkasti kohdunsuun ja olin jo 7-8 cm auki. Samalla sitten laitettiin vielä tippa voimistamaan supistuksia, koska kätilön mielestä niissä ei ollut tarpeeksi voimaa ja kun on kerran kipulääkettä saanut, niin silloin voi kohtua ¿piiskata¿ enempi.
Kahdentoista jälkeen alkoi kipu tuntua alempana ja samalla jo vähän ponnistuttaa. 12.20 kätilö jälleen tarkasti kohdunsuun, olin täysin auki ja sain ponnistusluvan. Vauva oli vielä aika ylhäällä ja ensimmäisten ponnistusten aikana tunsin kuinka vauva työntyi kanavassa alaspäin. Ennen synnytystä ponnistusvaihe oli se mitä pelkäsin eniten ja etenkin repeämistä. Spinaali ei mielestäni enää ponnistusvaiheessa vaikuttanut ja se sattui todella paljon. Jossain vaiheessa tunsin halkeavani ja ainoa ajatukseni oli, että tää vauva on saatava nyt ulos, revetköön kuinka paljon tahansa. 19 minuutin ponnistamisen jälkeen klo 12.39 vauva viimein syntyi, käsi poskella ja parkaisi jo ennen kuin jalat olivat kunnolla ulkona. Hän sai täydet 10 pistettä. Väliliha leikattiin ja lisäksi repesin peräsuolen suuntaan sekä ylöspäin. Kätilö ompeli haavoja tunnin, mutta onneksi sulkijalihakset säästyivät. Ompelemisen ajan vauva makasi mahani päällä ja se auttoi kestämään ompelun kivut. Ompelun jälkeen vauva söi ensimmäisen kerran, kätilö kylvetti hänet ja pääsin itse suihkuun.
Synnytys kesti siis 3h39min, josta ponnistusvaihe 19 min ja jälkeiset tuli 6 minuutin päästä.
Tyttömme painoi 4370g, pituutta 52,6 cm ja pipo 37,4 cm. Aivan ihana pieni neiti. Sairaalassa olimme 6 pv, koska tytölle tuli keltaisuutta ja joutui valohoitoon.
Onnellinen Jensku kera kahden ihanan tyttären, esikoinen 2v 2kk ja kuopus 13pv + isi