Kaksosten imetyksestä

Meillä imetin ensin ja annoin pullosta lisämaito. Lisämaitoa annoin yleensä iltaisin.

Kaksosten imetystyyny mahdollistaa yhteisimetyksen, jolloin säästyy aikaa. Meillä olivat samassa rytmissä ja se helpottaa elämää. Lisäksi meillä aluksi isä antoi yhden maidon yöllä pullosta, jolloin sain nukkua pidemmän pätkän. Aluksi oli 3 tunnin ruokinta välit.



Tyttöä osittaisimetin noin 9kk ja poikaa 10kk. Lypsämällä en saanut rinnoistani juuri mitään irti. Joten kyllä osittaisimetykskin toimii. Käytin pullossa NUK silikoni venttiilitutteja, niistä joutuu imemään kovemmin kuin luononkumituteilla.



Tukea saat imetystukilistalta imetykseen http://www.imetystukilista.net/



Jos imetys on liian stressaavaa ja ei toimi, niin hyvällä omallatunnolla annat vain pullosta. Koska kaikkein tärkeintä on nauttia lapsista ja olla onnellinen äiti.

Pojat ovat olleet osaimetyksellä alusta asti. Imetän edelleenkin. Yhteisimetykseen minun rintavarustus ei mitenkään sovellu, joten olen imettänyt sitten erikseen. Toiselle molemmat rinnat ja toiselle pullosta (jos yhtäaikaa nälkä, niin toinen siihen käden ulottuville makaamaan ja pulloa suuhun). Sitä paitsi minulta ei olisi koskaan tullut niin paljon maitoa, että yksi rinta olisi riittänyt yhdelle. Ekat 3kk oli meillä yhtä taistelua imetyksen kanssa, todella rankkaa aikaa! Mutta minä pidin pintani (vaikka useasti teki mieli lyödä hanskat tiskiin), ja onneksi niin. Toinen onkin ollut hyvä imijä alusta asti (imulakkoa lukuunottamatta), mutta toista olen joutunut oikein opettamaan rinnalle. Kyllä siitäkin lopulta tuli veljensä veroinen imijä.



Olen ollut tähän tyytyväinen, koska esikoisen imetys meni päin honkia. Toisaalta silloin minulla oli jo tosi kova stressikin imettämisestä, että silloin oli viisaintakin lopettaa ja " antaa vauvalle iloinen äiti" (eli korviketta kokonaan).



Alia ja pojat 7,5kk

Moi!



Meidän 2kk pojat saavat kaiken ravintonsa korvikkeista. Lohtutissiä saavat muutaman kerran päivässä, mutta tuskin sieltä mitään tulee, lähinnä vaan läheisyydentunnetta. Hakkasin muutaman viikon päätä seinään, mutta pakko oli luovuttaa. Pojat oli n. 2,5kg syntyessään ja stressi, saada paino nousemaan, oli kova. Näin ollen imetyspuuhat kaatuivat kokonaan aika pian.



Syyllisyydentunne painaa aika-ajoin, että olisiko sittenkin pitänyt olla sinnikkäämpi. Korvikkeet oli kuitenkin oikea tie meille kuljettavaksi.



Tsemppiä, kannattaahan sitä imetystä kokeilla.



T: Mette

heti sairaalassa antoivat lisämaitoa pullosta kun kesti kauan oman nousta. Kotona sitten vielä noin 3kk tuputin tissin päälle korviketta kunnes tajusin että onhan sen oman maidonkin riitettävä! Ja riittihän se. Ihan pieninä söivät tissiä kerrallaan tunnin,yhtäaikaa imetin,mutta taisivat kyllä torkkua siinä välillä ja taas vähän havahtua syömään.. Mitä enemmän kasvavat sitä nopeammin ja paremmin oppivat syömään. Kannattaa vaan jatkaa imetystä,imetä sellaisessa paikassa missä voit vaikka katsoa tv:tä tai lukea jotain,seinän tuijottaminen 2 tuntia on raskasta. Ja jos on esikoiset niinkuin meillä niin ei tarvitse kenenkään perässäkään juosta.

Tarjoa rintaa usein ja varsinkin yöllä kannattaa imettää,se lisää maidon tuotantoa. Jos ovat sen päälle nälkäisiä niin pullosta vaan korviketta päälle. Kyllä sitä maitoa alkaa tulla niin että riittää kun vaan jaksat nämä ensimmäiset kuukaudet. Ja muista levätä,syödä ja juoda hyvin!Tsemppiä!



Memmi ja tytöt 8kk

Jos vaan jaksat niin imetä mutta jos tuntuu helpommalta antaa pullosta niin sitten teet niin. Tietty kun pääsee hyvään vauhtiin niin se imetyskin varmaan helpottuu. Mun kärsivällisyys ei vaan riittäny.



Meillä pojat 7vk ja pelkällä korvikkeella mennään. Helpompaa meillä tää pullottelu. Tunnissa molemmat syötetty ja nukutettu.

Aluksi oli huono omatunto kun en jaksanu lypsää. Imetyskin oli hankalaa niin se lopetettiin jo 4vk iässä,eivät jaksanu imeä kun 10min kerrallaan sitten tunin päästä pyysivät uudestaan rintaa. No maito kumminkin loppui kuin itsestään ja yhtään ei nyt enää harmita että meni tuo imetys ja maidon tulo muutenkin puihin. Ja eniten huonoa omaatuntoa lisäsi kun ulkopuoliset moittivat että pitäis jaksaa imettää kun äidinmaito on niin hyväksi vauvoille.



Jos imetystä haluat jatkaa niin mulle sairaalassa ainakin annettiin ohjeeksi hieroa käsiä tai jalkapohjia jos vauvat meinaa nukahdella kesken ruokailun. Mulla ainakin auttoi tuo jalkapohjien hierominen niin että jaksoi vähän paremmin rinnalla.



Hyvällä omalla tunnolla teet niinku parhaaksi näet etkä välitä muiden sanomisista mitään.

Vaikka yleisempää osittaisimetys tuntuu olevan. Valitse ihan jaksamisesi mukaan.



Jos jaksaa ne alun rankat kuukaudet, jatkossa pääsee helpolla. Isomman vauvan tankkaushan kestää vain 5-10 min.

Meillä alku oli tosi takkuinen, pojat syntyivät keskosina, nukkuivat alkuun niin paljon että syömisestä ei tahtonut tulla mitään. Sittemmin tuotti ongelmia se, että olivat oppineet sairaalassa tuttipullosta huonon imutekniikan, joten imetys oli tosi tuskallista parin kolmen ekan kuukauden ajan. Omilla maidoilla mentiin kuitenkin kolmipäiväisestä asti. Kotiutuivat kaksiviikkoisina.

Äidinmaitohan on niin hyvin sulavaa, että tiheään imetykseen varsinkin alussa saa varautua. Päiväsaikaan pystyin alle parikuisten kanssa olemaan hyvin liikkeellä, nukkuivat 3-4 tuntia pisimmillään, mutta iltapäiväneljästä-viidestä eteenpäin parkkeerasin olohuoneen sohvalle tai sängylle kirjojen ja kaukosäätimen kanssa vauvat kainaloissa. Ruokaa ja juomaa myös ulottuville tai mies passaamaan.

Pumppaamalla rinnoista saa maitoa paljon huonommin kuin vauva imemällä. Niihin pumpattuihin maitomääriin ei kannata luottaa.

Heippa!

Oletkin jo saanut paljon hyviä vastauksia, joten lisään vain omia " täydennyksiä" .

Mä laitoin öisin pojat keskelle parisänkyä selät vastakkain nukkumaan ja imetin sitä, joka huusi lujempaa. Toiselle yletyin antamaan tuttia suuhun, jos itkivät yhtä aikaa. Mies joutui kyllä toiseen huoneeseen nukkumaan, kun koko sänky oli varattu... Mutta näin pystyin nukkumaan kyljelläni samalla kuin imetin.

Tsemppiä!

Meillä kaksoset ovat täysimetyksessä (ikää nyt 4kk). Niinkuin joku kirjoittikin, alku on aika haastavaa ja musta tuntui, että en muuta tehnytkään kuin imetin. Iltaisin imetin jotain 6 tuntia putkeen... Välillä meinas huumori loppua. Illalla kokielin antaa välillä korviketta kun tuntui, että maitoa ei enää rinnoista tullut, mutta eipä ne sitä korvikettakaan sitten juonut. Taisin toimia vaan huvituttina.



Meille tämä täysimetys sopii hyvin. Olen niin laiska pesemään pulloja ja keittelemään niitä... Plus että aina on ruoka mukana, kun reissaillaan :)



Niinkuin moni sanoi, ei kannata ottaa stressiä imetyksestä. Vauvat kasvaa hyvin myös korvikkeella. Mutta ei myöskään kannata alkuvaiheessa luovuttaa (jos on halua imettää), vaikka tuntuu, että tästä ei tule mitään... Itellä oli sellainen fiilis monesti, vaikka kokemusta imetyksestä on jo esikoisen ajoilta.

Meillä lapset saivat äidinmaitoa vain lyhyen aikaa, sen jälkeen he kasvoivat korvikkeella. Olin ajatellut imettää ainakin vuoden ikään saakka ja olen imetysmyönteinen, alun rankkuus sai kuitenkin imetyksen tyssäämään. Mulle tuli erittäin paha raskausmyrkytys ja hengenlähtö oli synnytyksen jälkeen lähellä, olin kiireellisen sektion jälkeen erittäin huonossa kunnossa ja mulla ei yksinkertaisesti riittänyt energia hakea apua imetysongelmiin. Omalla kohdallani jo neuvolan kannustus olisi voinut olla riittävä sysäys sille, että olisin saanut imetyksen toimimaan kaikesta huolimatta.



Vuokrasin sähköpumpun, jolla pystyi pumppaamaan molemmat rinnat samaan aikaan. Jaksoin pumppailla pari kuukautta, mutta sitten luovutin. Mulla ei herunut maitoa pumpulla juuri ollenkaan, puolen tunnin pumppaamisesta saattoi saldona olla 20ml -kahdesta rinnasta yhteensä. Ajattelin, ettei multa tule maitoa juurikaan. Jälkeenpäin olen lukenut, että pumpulla saatava maitomäärä ei kerro mitään imettämällä tulevasta maitomäärästä, jopa täysimettävältä ei välttämättä heru pumpulla yhtään. Söin myös kuurin Metopram -lääkettä, jonka sanotaan edistävän maidonnousua. Mulle tuli lääkkeestä niin pahat sivuoireet, että jouduin lopettamaan kesken (kasvojen nykimistä, etenkin kielen, äitini kysyi, oonko masentunut, kun olin niin poissaoleva jne).



Tämä oikeastaan pohjustuksena sille, että tiedän, millaista on olla todella väsynyt ja kokea, että on tehnyt imettämisen eteen jo paljon. Haluan myös todeta, että lapset todellakin kasvavat hyvin korvikkeellakin ja jos se on teidän perheenne kokonaisuuden kannalta paras ratkaisu, niin siihen siirtymistä kannattaa harkita. Itseäni on kuitenkin jäänyt kalvamaan imetyksen lopahtaminen, asia surkuttaa vielä nyt lasten ollessa jo 1,5-vuotiaita. Joten jos tunnet vielä " paloa" imettää, suosittelen ottamaan yhteyttä imetystukihenkilöön. Ehkä hänellä olisi antaa ne viimeiset tsemppaavat neuvot. Mua harmitti myös korvikkeen kantaminen kaupasta, meillä meni jossain vaiheessa korviketta 12 tölkkiä päivässä.



Antoisaa vauva-aikaa pienten kanssa, aika menee todellakin uskomattoman nopeasti!