Laitosnuoren tulevaisuus?

Mä muistan neuvolan Th -ajoiltani yhden äidin, joka oli entinen laitosnuori ja josta oli kasvanut ihan tavallinen kansalainen.

Hän puhui lämpimästi laitoksen työntekijöistä ja oli joihinkin edelleen yhteydessä. Hän on ainoa, joka tulee mieleen.

Kaikki muut entiset laitosnuoret joista tulee nuorena äitejä on olleet näitä, joiden lapsistakin tulee laitosnuoria.

Tiedän aika monta laitosnuorta koska sisareni joutui koulunkäyntiongelmien ja päihdekokeilujen vuoksi laitokseen. Ensin kodin lähelle avoimempaan paikkaan, mistä käytiin normaalissa koulussa. Sitten suljetumpaan koulukotiin.

Todellisuudessa en tiedä mitä noille muille nuorille enää kuuluu koska olen lakannut olemasta tekemisissä ajat sitten. Pitkälle parikymppisiksi useimmilla oli päihdeongelma, tekivät pikkurikoksia ja osa isompiakin rikoksia eikä kukaan käynyt oikeissa töissä. Aloittivat ammattiopintoja, keskeyttivät. Tytöistä moni sai lapsen jo alle 20 v, mutta keltään, jonka tietäisin, lasta ei huostaanotettu vaan äiti sai jonkinlaista tukea. Ainoa, jonka lapsen tiedän otetun huostaan sai lapsen sai lapsen ollessaan laitoksessa ja käyttäessään huumeita, jätti sen sinne laitokseen heitteille hatkaillessaan.

Siskoni ei ole hankkinut lapsia vaikka muuten saman tyyppisiä ongelmia on ollut koulun ja töiden suhteen. Huumeet hän on lopettanut ja vaikuttaa siltä, että yrittää nyt tosissaan opiskella ja päästä osaksi normaalia yhteiskuntaa. On kyllästynyt noihin petollisiin ja vaarallisiin päihdepiireihin. Iän myötä ei enää kiehtoo eikä jännitä aivoton sekoilu.

Tavallisemmista laitoksista taas tiedän muutaman nuoren, jolla ei ollut vastaavia koulunkäyntihankaluuksia tai päihdekokeiluja ja heidät oli sijoitettu tällaiseen avoimempaan laitokseen. Seurustelin lyhyehkösti pojan kanssa, joka oli tällaisessa tavallisessa lastenkodissa, mistä kävi normaalia koulua. Voin sanoa, että oli aika eri henkistä porukkaa, siis oikeasti mukavia nuoria, joiden seurassa ei pelottanut koko ajana. Tämä poikaystäväkin oli kyllä sellainen miellyttäjä, että ei uskaltanut sanoa muita kuin positiivisia asioita ja jos joku kai kaiversi niin meni aivan lukkoon ja vältteli näkemästä, puhumasta, katosi eikä tullut edes kouluun vaan hengaili yksin kaupungilla. Mutta hänellä alkoholistiäiti, jonka kanssa sai olla hyvin tuntosarvet pystyssä, ehkäpä siitä arkuus ja se etti ollenkaan uskaltanut sanoa mistään. Vaikka että tahtoisi lukea rauhassa kokeisiin eikä nähdä torstaina, kuten ehdotin, ei saanut sanottua normaalia asiaa...

Ja tuosta lastenkodista kyllä useimmat on käyneet toisen asteen koulutuksen ainakin ja tietämäni elävät normaalia elämää.

Itse hankin taas lapset nuorena vaikka olen ollut aina kympin tyttö ja hyvin erilainen kuin koulukotiin sijoitettu siskoni. Olin rehellisesti nuori ja naiivi, mutta lasten kanssa on mennyt erittäin hyvin ja uskon, että nuoressa äitiydessä auttoi paljon kotoa saamani perhemalli. Minulla oli hyvä varhaislapsuus ja lapsuus enimmäkseen ja osasin hoitaa pieniä lapsia hyvin, miehenikin on ns. normaali. Uskon myös, että koska olemme kuitenkin tunnetasolla hyvästä perheestä, siskoni ei tehnyt lapsia huonoon tilanteeseen kuten monet koulukodin tytöt. Osa niistä koulukodin tytöistähän ei teininä ja nuorena tiennyt mitään mistään normaalista ja olivat paljon rikkinäisemmistä oloista, missä hylkäämistä ja hyväksikäyttöä ym. Heille se laitoksesta pääsy omilleen saattoi tuntua jo hyvältä tilanteelta vaikka edelleen olivat tukien varassa ja poikaystävät kohtelivat totutun huonosti ja osattautuivat olevan mitä olivat.