Olenko julma äiti?

1 v.10kk on vielä todella pieni lapsi, joka haluaa joskus äidin syöttävän itseään.

syönyt aikas kauan itse, vaihtelevasti. Eli joudun toisinaan syöttämään, en halua haaskata ruokaa hukkaan.

Molemmat lapseni ovat alkaneet syömään itse n. vuoden iässä, alkuun autoin lautasen kaapimisessa, sen jälkeen en ole autellut. Hyvin on sujunut, ei ole mun mielestä lapset tuosta mitenkään kärsineet.

Lapsesi haluaa h-u-o-l-e-n-p-i-t-o-a, joka hänelle kuuluu. Nauttii siitä ja on onnellinen kun äiti syöttää. On varmaan nähnyt jossain ja kaipaa sitä!



Ystäväni lapsi osasi lukea varsin varhain mutta halusi äidin lukevan hänelle iltaisin. Äiti luki ja jälkeenpäin sanoi et se lähensi heitä valtavasti.



Suorittajat

mä en oikein näe mikä järki tuosta on riidellä. Haluatko mieluummin että lapsi syö täysin itsenäisesti vai että lapsella on vatsa täynnä?



Ruokailusta ei kannata tehdä valtataistelua, sillä tavalla tulee kasvatettua nirsoja lapsia.

et ole julma. Julma tarkoittaa kyllä paljon pahempaa. Mutta et ole kovinkaan ajattelevainen, jos et voi syöttää lasta. Toisaalta olen vähän kade, kun muilla ilmeisesti tuon ikäiset syö paljon jo itse... Mulla 1v9kk syö kyllä itsekin, mutta suurimman osan lautasellisesta ruokaa syötän minä. Meillä on aina kummallakin lusikka tai haarukka.

Miten lapsesi menee siitä pilalle? Tyttöä syötin varmaan vaihtelevasti 3-vuotiaaksi, hoidossa söi jo 1v3kk ihan itse kaikki. Tytön hoitokaveri kuulemma ei suostunut syömään yhtään itse kuin vasta 2,5-vuotiaana ja niinpä heillä lapsi syötettiin. Silti söi hoidossa jo 1-vuotiaana hienosti. Mikä oli ongelma? Jos vanhemmilla on aikaa, niin voi syöttää vaikka teini-ikäistä, jos siksee tulee.



Miksi Suomessa on niin kauhean vaikeaa palvella lasta? Antaa hellyyttä auttamalla pientä, joka sitä kaipaa?

Miten lapsesi menee siitä pilalle? Tyttöä syötin varmaan vaihtelevasti 3-vuotiaaksi, hoidossa söi jo 1v3kk ihan itse kaikki. Tytön hoitokaveri kuulemma ei suostunut syömään yhtään itse kuin vasta 2,5-vuotiaana ja niinpä heillä lapsi syötettiin. Silti söi hoidossa jo 1-vuotiaana hienosti. Mikä oli ongelma? Jos vanhemmilla on aikaa, niin voi syöttää vaikka teini-ikäistä, jos siksee tulee.



Miksi Suomessa on niin kauhean vaikeaa palvella lasta? Antaa hellyyttä auttamalla pientä, joka sitä kaipaa?

kasvatusguru Keijo Tahkokallion maininta, että he tekivät muistaakseni lukioikäisille lapsilleenkin aamupalaleivät valmiiksi. Ei siksi, etteivätkö lapset olisi osanneet tietysti itsekin, vaan siksi, että jos lapsen puolesta tekee asioita, jotka tämä osaisi itsekin, se on yksi tapa osoittaa välittämistä. Ongelma tuollainen on mielestäni vasta sitten, jos lapsi ei huolenpidon takia itse opi, mutta noin muuten ihmiset saavat palvella toisiaan :)

vielä lukiossa kasvatetaan laiskoja miehiä ja naisia, kuten mun exä. Ei tehnyt niitä leipiä ellen minä tehnyt ja narisi että nyt sit varmaan kuolee nälkään. Äitinsä teki pojalle leivät vielä pojan ollessa 30-v! Kun poika ei itse viitsinyt. Jätin sen, en jaksanut sitä laiskuutta ja mun olisi pitänyt tehdä sille ihan kaikki. Passata kuin pikkulasta.



Noh, exällä on nykyään kuulemma hiirulainen vaimona ja lapsi, jota syötetään vielä 5-veenä.

vielä lukiossa kasvatetaan laiskoja miehiä ja naisia, kuten mun exä. Ei tehnyt niitä leipiä ellen minä tehnyt ja narisi että nyt sit varmaan kuolee nälkään. Äitinsä teki pojalle leivät vielä pojan ollessa 30-v! Kun poika ei itse viitsinyt. Jätin sen, en jaksanut sitä laiskuutta ja mun olisi pitänyt tehdä sille ihan kaikki. Passata kuin pikkulasta. Noh, exällä on nykyään kuulemma hiirulainen vaimona ja lapsi, jota syötetään vielä 5-veenä.

hellii pientä lasta.

itsekäs ja hieman julmakin minusta.

lapsi voi ottaa takapakkia kuivaksi opettelussakin, turha pakottaminen tuo yleensä enemmän takapakkia

ja muistakaa pureskellakkin se ruoka valmiiks ettei pikkusen hellantuutelin itse vaan tarvii opetella...

Syy tähän etten mielelläni syöttele oli se, että "mun paikka", eli tuoli jolla olen tottunut istumaan on toisella puolen pöytää ku syöttötuoli. En siis ylety kunnolla ja itsekkäästi haluaisin its esyödä oman ateriani sillä tavalla rauhassa ettei tarttis siinä samalla syötellä.

Kyllä meillä hellitellään ja autellaan muissa asioissa paljon. Tarkoitus ei ole tehdä syöttämättömyydellä lapsesta itsenäistä!