Millä tavalla lennätte unissa? Entä osaatteko hengittää unessa veden alla?
Mun lentoonlähtö on usein tuskaisan vaikeaa, pitää juosta kovaa ja räpyttää käsiä. Tosin vuosien saatossa olen oppinut ja saatan liitää todella hyvin puun latvojen yläpuolella, suunnilleen sillä korkeudella. Joskus leijun huoneen katossa. Usein lennän lapsuudenmaisemissa, joskus ihan vieraassa kaupungissa.
Toinen erikoisuus on se, että pystyn hengittämään veden alla. Se tunne on niin aito.
Kertokaa tekin!!
Kommentit (73)
ja niitä pystyy hallitsemaan. Näen niitä kohtuu usein, ja välillä olen huomannut jotain ahdistavaa unta nähdessäni että tämä on unta, en minä tällaista halua nähdä! Ja sitten olen päättänyt miten haluan sen muuttaa, ja uni on muuttunut. Joskus olen myös saanut jatkettua hauskaa unta jota näin edellisenä yönä :)
sen kun vaan hyppään ilmaan. Alastuloa en taas ole koskaan oikein oppinut, kun haluan alas, pitää etsiä joku korkea juttu (esim. puu), tarttua siihen ja kiivetä alas. Muuten jään vaan ilmaan.
Veden alla hengitän myös helposti, oikein tulee sellainen olo että ei tämä ole vaikeaa, miksei muut ole TAJUNNEET :D
Esim. saatan hypätä sängyltä ja huomata, että pysyn ilmassa, kunhan pidän jalat ylhäällä enkä anna niiden koskettaa lattiaan. Sitten voin onnistua liukumaan seinänviertä ylös katonrajaan. Nopeita ja äkkinäisiä syöksyjä en yleensä tee lentäessä. Puiden latvojen tasalla olen myös joskus ollut.
Kerran näin unta, että olin palavassa talossa ja silloin lensin katonrajaan ja sieltä pienestä raosta ulos.
noissa lentounissa usein vielä mietin, että miksi en ole huomannut aiemmin, että pysyn ilmassa ja miksi kaikki muut väittävät, ettei ihminen osaa lentää.
minäkin näin niitä ennen tosi paljon, eron jälkeen vähemmän.
Mutta yleensä liitelen korkealla.
Joskus yritän lentäen päästä karkuun jotain, mutta en vaan pääse tarpeeksi korkealle, vaikka kuinka yrittäisin.
yksi lentäjä. Lennän monella eri tavalla (mahallaan liitäen, loikkien, istualtaan jne.) ja olen päässyt avaruuteen saakka :)
sen kun vaan hyppään ilmaan. Alastuloa en taas ole koskaan oikein oppinut, kun haluan alas, pitää etsiä joku korkea juttu (esim. puu), tarttua siihen ja kiivetä alas. Muuten jään vaan ilmaan.
:DNauran täällä vedet silmissä
t. ap
Voi apua :D Kuolen nauruun!
Mun lentoonlähtö tapahtuu aina selkä edellä. Vähän kuin lähtisin uimaan selkää ilmassa. Nojaudun taaksepäin ja siitä sitten lähden viistosti kohoamaan ylöspäin. Käsiä ei tarvitse paljon liikutella, vain sen verran kuin rauhallisesti selkää uidessa. Ei siis niin että käsiä pyöritellään ympäri vaan kädet ovat sivulla. Laskeutumisesta en tiedä, kun sellaista ei ole unessa koskaan tapahtunut. Nousen unessa myös usein kattoon ja pysyn siellä. Nousu tapahtuu pystysuorassa ja vaatii enemmän "räpyttelyä". Kummatkin unet ovat mukavia.
Mä myös teen sellaisia pitkiä ja korkeita loikkia, joskus saatan jäädä vaan leijumaan ilmaan.
Yksi mielenkiintoinen lahja on kyky lennättää esineitä ajatuksen voimalla. Se tuntuu niin aidolta, että aina herätessä tuntuu että kun vaan uskoisi valveillakin yhtä täysillä siihen, niin pystyisi lennättämään esineitä.
olisipa hauska, kun osaisi lentää unissaan! Mulla on silloin tällöin ikäviä painajaisia, joissa olen jossain korkealla huteralla paikalla, enkä uskalla putoamisen pelossa ollenkaan liikkua. Jos osaisi lentää, niin pääsisi pois pinteestä:)
mutta yleensä vain kävelen, sitten juoksen ja lopulta juoksen ilmassa, en siis liitele.
Usein näen sellaista unta että tiedän sen olevan unta, jos uni on kamala päätän että tälläistä paskaa en katso. Viime viikolla näin unta että olin menossa naimisiin ex:n kanssa ja kesken unen olin heräävinäni ja totesin unessa, ei perse tämä ei ole unta tämä on totta, vielä oikeasti herätessä ahdisti.
Lentäminen ei nykyisin vaadi enää mitään toimintaa vaan nousen tahdon voimalla ylemmäs ja jään sitten paikoilleni seuraamaan tilannetta. Kun aloin nähdä lentounia en päässyt kuin ovien yläkarmin kohtaan ja vajosin heti jos en kokoajan pinnistellyt ja keskittänyt ajatuksiani siihen "lentämiseen".
Entisen mummolani keittiön ja olohuoneen välisessä ovessa on jotain maagista, sen päällä (kyökin puolella) olen leijunut tosi monesti.
Toisinaan lentämisunet on liittyneet siihen, että joku yrittää kurottaa ylös tavoittaakseen minut käsillään tai sitten pakenen. Ahdistavia unia siis.
Kovin korkealla en ole käynyt, varmaan korkeimmillaan puiden latvojen yllä, useimmiten vain katonrajassa. Koskaan en kyllä ole sitä tajunnut, miksi muut, ne jotka yrittävät saada mua kiinni, eivät osaa lentää.
Laskeutumista en ole kokenut kuin ehkä muutaman kerran, silloin vain päätin, että nyt pitää päästä alas jolloin aloin pikkuhiljaa vajota alemmas.
Tuota "näen unta" tietoutta olen minäkin harrastanut ja komentanut itseäni tekemään vaikka mitä kun kerran unessa kaikki on mahdollista.
Mä vaan lähden lentoon. Ihan maasta en pääse liikkeelle, mutta esim penkiltä tai sängyn reunalta jo onnistuu. Vähän niin kuin uisin sammakkoa, tai sukeltelisin ilmassa. Liitely on ihanaa varsinkin oikein kirkkaana yönä. Ja vaikka lentäisin kuinka korkealle tähdet on aina yhtä kaukana. On ihanan rauhoittavaa.
Joskus yritän lentäen päästä karkuun jotain, mutta en vaan pääse tarpeeksi korkealle, vaikka kuinka yritän. Tunnen kuinka jahtaaja on saamaisillaan jaloistani kiinni. Ja jos vaan mahdollista, on välillä pysähdyttävä puunlatvaan tai muuhun korkeaan suojaisaan paikkaan lepäämään. On niin raskasta. (Joskus mietin kuluukohan näissä unissa oikeasti enemmän energiaa kuin rauhallisimissa unissa.)
Laskeutuminen on minulle ongelma. Yritän kanssa laskeutua puunlatvaan / muuhun korkeaan paikkaan. Tai etsin vedestä tumman sinisen kohdan, siinä on tarpeeksi syvää ja voin pudottautua veteen. Tosin olen aina herännyt ennen kuin loiskahtaa
juoksemalla alas mun kaverin äidin kotikadun mäkeä. Pompin ensin muutaman kerran, ja sitten pääsen liitoon ja leijailen koko kaupungin ylitse. Oon nähnyt tän saman monta kertaa, ja aina mä pingon sitä mäkeä.. :)
Osaan myös hengittää veden alla. Yleensä oon silloin aina uimahallissa, ja huomaan, että jos pidän suun rakosellaan, ja vedän varovasti henkeä hampaiden lävitse, niin se onnistuu. Joskus tekisi mieli kokeilla oikeestikkin.. :P
Minulla "lentounet" ovat aina jotenkin ahdistavia. Lennän yleensä talon sisällä, nousen vaan ilmaan selkä edellä enkä pysty estämään sitä. Nousen kattoon asti ja se tunne siinä unessa on aina hirvittävä. En tiedä mikä siinä on niin ahdistavaa. En muista nähneeni alastuloa kun herään aina siihen tunteeseen.
liitelen unissa siten miten spider-mankin loikkii, eli otan vauhtia talojen seinistä, ja sitten loikin seinien välissä. Tai joskus isossa huoneessa katonrajassa seinältä toiselle. Aluksi vauhti on hidas, mutta sitten kun saa muutaman onnistuneen loikan, niin vauhti kovenee. Ja yleensä niissä unissa joku on ottamassa kiinni, ja joskun oma vauhti hiipuu, ja sitten tietää, että se joku nappaa. Ne on kauheita unia. Yleensä kuitenkin pääsen karkuun...
Mä usein yritän lentoon, mutta pysyn ihan maanpinnassa, noin puolen metrin korkeudella ja aina välillä pitää antaa maasta vauhtia.
Joskus lennän tosi hyvillä fiiliksillä mm. lapsuudenmaisemissa, mutta olen lentänyt myös pohjanlahden yli Ruotsiin. Unessani suuntaan eteenpäin, en niinkään näe mitä alapuolella on. Puhelinlangat maaseudulla vaativat väistelyä, unessa pitää ikäänkuin miettiä lennänkö yli vai ali.
Mulla on kai jotain traumoja, eikä ihmekään lapsuuteni huomioiden. Valitettavan usein lentounet liittyvät pakenemiseen. Niissä unissa pakenen jotain kammottavaa pahaa ensin juosten ja sitten yritän päästä lentoon. Näissä unissa en saa siipiäni aina toimimaan, ahkerasta räpyttelystä huolimatta en kohoakaan ilmaan ja se paha saavuttaa minua. Saatan nousta vain parin metrin korkeuteen ja tunnen kun tämä olento tavoittelee jalkaani. Onneksi osaan herätä tahdonalaisesti painajaisunesta, kun sen sellaiseksi ymmärrän.
Lentäisinpä ehkä ensi yönnä taas ja ihan hyvin fiiliksin.
Pystyn hengittämään veden alla, joskaan en näe sellaisia unia mitenkään kovin usein.
Ja monesti oon nähnyt sellaista unta, että pitää soittaa 112 ja en vaan onnistu näppäileen niitä numeroita kännykkään (vaikka unissa mulla yleensä onkin sellainen sata vuotta vanha tiiliskivi isoilla näppäimillä, eikä mikään iPhone).
En ole tietoisesti muistanut tuota unta, mutta näen samalla tavalla unta kuin sinä. Oikea numerosarja ei vain tunnu tulevan puhelimeen.
lentäminen vaatii aina hirveästi voimia ja räpyttelyä että pääsen maasta ylös. Lennän usein paikallani helikopterimaisesti. Monessa unessa olen myös lentänyt kerrostalojen välissä ja kurkistellut sisään asuntojen ikkunoista ihmisten elämää. Se on aina tosi metkaa. En yleensä liidä minnekään kovin nopeasti.
Vedessä tosiaan pystyn hengittämään, mutta sekin vaatii keskittymistä: hengitystä pitää ensin pidättää ja sitten aloittaa hengittäminen tosi hitaasti. Sukeltelu unissa on hauskaa.