Lue keskustelun säännöt.
Saanko olla pettynyt, kun minulle tehdään sektio?
09.10.2011 |
Asia harmittaa, itkettää ja v**uttaa.
Olin varautunut normaaliin alatiesynnytykseen, jopa polikliiniseen sellaiseen. En siis ole ensisynnyttäjä, joten pystyn kyllä synyttämään alateitse normaalisti. Nyt vaan kävi näin :(
Kommentit (8)
kannattaa kuitenkin aina olla ja tiedostaa sen avulla oman murheen suuruus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kolmas lapsi tulossa ja kaksi aiempaa syntynyt alateitse.
Haluaisin myös lähteä jo samana päivänä kotiin kun synnytän tai ainakin seuraavana päivänä.
Sektiosta toipuminen veisi kauemman ja kammoan sairaaloita. Sektio myös pelottaisi koska on se kuitenkin aina leikkaus ja pari vuotta sitten kaveri kuoli sektioon.
Minäkin olen pettynyt, etten saanut synnyttää. Raskaus oli vielä ensimmäiseni, joten koen jääneeni paitsi jostakin merkittävästä. Tuota sinulla sentään ei ole, jos kerran olet jo yhden kerran sen saanut kokea. Mutta minua häiritsee aika paljon myös se, että nyt kohtuni on jotenkin kakkosluokan tavaraa. En ole enää normaali, niinkuin muut naiset, vaan viallinen.
Tästä on kyllä hankala puhua kenenkään kanssa, sillä voi olla vaikea ymmärtää, miksi ketään harmittaisi, ettei joudu käymään läpi alatiesynnytystä. Etenkin, kun vauvakin on kunnossa, niin mitään harmitusta ei (muka) pitäisi voida olla.
On toisaalta harmillista, mutta toisaalta lohdullista, etten olekaan ainoa, vaan joku muukin on kokenut saman.
Minä olin siitä ikionnellinen, kahdesti.
kauhean kauaa tuohon tuteeseen ei kannattane tuhlata, kun se parikymmentä minuuttia, minkä alatieponnistus tai leikkaus kestää, on kuitenkin aika vähän verrattuna elinikäisene äitiyteen ja 18 vuoden kasvatustehtävään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minäkin olen pettynyt, etten saanut synnyttää. Raskaus oli vielä ensimmäiseni, joten koen jääneeni paitsi jostakin merkittävästä. Tuota sinulla sentään ei ole, jos kerran olet jo yhden kerran sen saanut kokea. Mutta minua häiritsee aika paljon myös se, että nyt kohtuni on jotenkin kakkosluokan tavaraa. En ole enää normaali, niinkuin muut naiset, vaan viallinen.
Tästä on kyllä hankala puhua kenenkään kanssa, sillä voi olla vaikea ymmärtää, miksi ketään harmittaisi, ettei joudu käymään läpi alatiesynnytystä. Etenkin, kun vauvakin on kunnossa, niin mitään harmitusta ei (muka) pitäisi voida olla.
On toisaalta harmillista, mutta toisaalta lohdullista, etten olekaan ainoa, vaan joku muukin on kokenut saman.
Ei kohtusi ole kakkosluokan tavaraa, eikä sinussa ole mitään vikaa. Joskus noin vain käy, eikä ole sinun syytäsi, että niin on käynyt. On hyvä tiedostaa myös se, miten olisi voinut käydä ilman sektiota..
Vai etkö ole ollut leikkauksessa ennen ja pelottaako se?
Lapselle ja itsellesi paras syntymätapa on kuitenkin tärkein, ei pakkoalatiesynnytys!
T: molemmat kokenut
mutta ole onnellinen että ssat vauvan =)