On kai pakko erota

miehellä on jotain vinossa. Ehkä ensin kiristäisit häntä? Että hänen pitä etsiä itselleen apua.

Älä nyt ainakaan lasten takia jää tohon,eihän ne ees ole tän miehen??Hän on tainnut alkoholisoitua tms.mieti nyt tarkkaan,mitä haluat elämältäsi.Mä en haluis mitään juoppoa sohvalle vaan aktiivisen miehen!!

Onko miehellä työpaineita?

Entä rahat tiukalla?

Kulutatteko liikaa?



Miten teidän tulevaisuuden suunnitelmista puhutaan?

Onko teille tai lähisuvussa tapahtunut jotain viimeaikoina?



Ei tartte vastata mutta nämä on ainakin tälläsiä asioita jotka vaikuttaa.



Liikunta, ravinto, nesteytys, kaikki vaikuttaa.

Alkoholi on tosi huono kaveri jos olo on paha. Ja perheellisen ei muutenkaan kannata dokata joka viikonloppu?



4 vuotta on todella pieni aika seurustelua. Jos siinä ajassa loppuu juttu tulevaisuudesta niin olisin huolissani koska ei tuossa ajassa tunne hyvin kumppaniaan.



Siis teillä lapsetkaan ei ole yhteisiä? Kauanko olette eläneet samassa taloudessa?

Jos aikaa on vaikka vuosi niin arki iskenyt vasta päälle ja mies ei välttämättä uskalla puhua joko suojellakseen tai pelkää reaktiotasi.



Muutenkin on vähän eri asia elää tiukasti yhdessä kuin mitä elämä on muutama eka vuosi parisuhdetta. Lihominenhan on ihan normaali asia parisuhteessa: taantuminen tulee koska on kiva jäädä kotiin löhöämään ja nauttimaan herkkuja, ei tartte enää pitää kropasta huolta koska on se kumppani. Tämä on ihan klassinen ongelma niin naisilla ja miehillä!



Onko teillä yhteisiä harrastuksia ja teettekö parina kaksin jotain?

Hyvin suurella todennäköisyydellä mies joka alkaa lennosta isäksi saattaa yllättyä arjesta: sinullehan elämä lapsien kanssa on normaalia.

Itse eroni jälkeen rakastuin mieheen, jolla tiesin olevan masennustaustaa ja suvussa mielenterveysongelmia (tunsin perheen entuudestaan). Alku meni myös hyvin, mutta enemmän ja enemmän alkoi tulla noita sohvallamakuupäiviä. Ei jaksanut puhua, minun puhumiseni ei kuulemma haitannut. Hän ei juurikaan juonut, koska alkoholi teki olon vielä huonommaksi. Luin kaiken mahdollisen masennuksesta (josta hänellä oli diagnoosi ja hoitosuhde) ja yritin ymmärtää. Kävin hänen kanssaa mielenterveystoimistossa ja rakastin. Se oli aika raskasta, koska olisin myös halunnut aktiivista elämää, jota alussa elimme. Mies ei halunnut tavaat minun sukulaisiani, koska häpesi tilaansa. Hänen sukulaisissaan piti käydä lähes päivittäin, vaikka sielläkin mies istui hiljaa ja minun piti pitää seurustelua yllä, jaksoin tai en. Hänellä oli myös maanisia kausia, jolloin häntä ei paljoa näkynyt. Rahaa paloi mitä ihmeellisempiin ostoksiin, jopa minun lahjoihini, joita en todellakaan olisi halunnut. Vieraat naiset kuuluivat myös noihin maanisen kauden iloihin. Annoin nekin anteeksi, kun miehen psykiatri sanoi sellaisen käytöksen kuuluvan sairauden maaniseen vaiheeseen. Menin jotenkin mukaan tuohon sairaaseen maailaam luullen sen olevan normaalia. Viimein mies petti niin raskaasti, että minun oli pakko lopettaa suhde. Mies ei ymmärtänyt, miksi. Rakastin häntä silti, mutta tiesin itse sairastuvani, jos jatkan. Aikuistuneet lapseni eivät myöskään ymmärtäneet, miksi jatkoin suhdetta, vaikka mies piti muita naisia. Uskoin myös, että en enää koskaan tapaa ketään muutakaan miestä ja jään yksi nloppuiäkseni.



Kuitenkin tielleni sattui maailman tasapainoisin mies, jonka kanssa olen nyt naimisissa. Nyt tajuan, että olin itse läheisriippuvainen sairaasta ihmisestä ja itsekin lähellä sairautta. Olen todella onnellinen, että katkaisin suhteen, vaikka rakkaus entiseen mieheen on vielä jossain syvällä muistoissa.



Tee ratkaisu, koska kohta olet itsekin masentunut. Se on tarttuva sairaus.



Toivotan sinulle onnea ja vahvuutta elämääsi ja oikeita ratkaisuja, mitä ne sitten ovatkin. :)

jossa saa nautiskella ja ottaa toiset itsestäänselvyytenä. Katkaise tuo kierre.

Alussa tosiaan suunniteltiin vaikka mitä. Nykyään tuntuu, kun eläisimme eri maailmoissa. Mies elää omassaan, minä ja lapseni omassa.



Olen suunnitellut pitkään eroa, mutta haluaisin niin lapsienikin takia yrittää. Mies on heille tärkeä ja olen tosiaan eronnut jo kerran :(



Tämä vaihe on nyt kestänyt pitkään. Tuntuu, että jonkinlaisesta alkoholisoitumisesta on kysymys. Ei kuitenkaan koskaan voi juoda lapsieni läsnäollessa, eli käy baareissa.



Miehellä ei ole rahahuolia, tienaa hyvin. Eikä mitään erityistä ole tapahtunut. On tyytyväinen työhönsä.



Vapaa-aika on siis ongelma. Miehellä ei tunnu olevan halua mihinkään. Tuo nukkuminen ja lihominen ovat mielestäni merkkejä masentuneisuudesta. En halua kuitenkaan heivata kumppania masennuksen takia. Jonkin tässä nyt täytyy kuitenkin muuttua.



Kuulostaa kauhealta, mutta pelkään, että "tuhlaan" parhaat vuoteni tässä jutussa ja yritän ja yritän :(

Tuollaiset oireet voivat liittyä kilpirauhasen toiminnan ongelmiin.

Jostakin syystä niitä tutkitaan hyvin vastentahtoisesti, ilmeisesti eivät ole ihan helppo juttu tavalliselle arvauskeskuslääkärille.

että mies on vaan nyt vasta näyttänyt todellisen luonteensa. Meillä naisilla on vaan tapana keksiä vaikka mitä masennuksia syyksi sille, että mies nyt vaan on baareissa viihtyvä juoppo. Hän on kyllästynyt sinun seuraasi, kuherruskuukausi ja alkuhuuma on auttamattomasti ohi ja sinä olet itsestäänselvyys. Palvelu tulee kotona pyykkeineen ja ruokineen, mitä muuta mies voi toivoa?

Tee jotain elämällesi. Eivät lapsetkaan tuollaisesta nauti, häpeävät juoppoa isäpuolta.