Ihan kiva, kun äsken uutisissa se joku Venäjän sotajutuista tietävä mies

Vanhaan pahaan aikaan puhuttiin puolueettomuuspolitiikasta. Suomen kohdalta se tietenkin oli jonkinlaista kulissia, mutta Ruotsihan jo saattaa puolueettomuuttaan puolustamaankin.



Kauan sitten, melko pian Neuvostoliiton hajottua, muistan kuulleeni seuraavan viisauden: Suomen on aina liian aikaista liittyä Natoon, kunnes se on liian myöhäistä. Tässä lausahduksessa on taustalla juuri sama idea kuin puolueettomuuspolitiikassa: sotilaallisten paineiden välttäminen. Jos ei haalita kauheaa määrää aseita, ei naapureillakaan ole tarvetta niitä haalia. Jos asioista voidaan keskustella, ei tarvita aseita. Viime kädessä kyse on taitavasta ulkopolitiikan hoidosta kaikkiin suuntiin.



Aina on kuitenkin mahdollista, että jossakin vallan saa uusi hitler tai stalin. Silloin ei puolueettomuus, joka perustuu molemminpuoleiseen kunnioitukseen, auta.



Naton mittakaavassa Suomi on vähämerkityksinen plätti. Lisäksi Pietari ja Murmansk ovat niin lähellä, että Nato tuskin riemastuu ajatuksesta tulla liiaksi rähisemään Karjalan korpiin. En ole maailmanpolitiikan asiantuntija, mutta arvelisin, ettei Nato ole halukas änkeytymään Venäjän maaperälle. Hanke olisi laajemmassa mittakaavassa riskialtis. Pahimmillaan kuvittelisin jotakin Kuuban kriisin kaltaista jännitystilaa. En siis ole erityisen vakuuttunut, että Nato tulisi tänne huseeraamaan kovinkaan suurella panoksella, jos Venäjän kanssa ajauduttaisiin kriisiin. Vaan apuhan se olisi kalustoapukin toki.



Lisäksi Naton kantavana voimana on taloutensa kanssa painiskeleva USA. Jos tuo maailmanpoliisi ei saa talouttaan kuntoon, Naton kansainvälinen merkitys voi hyvinkin huveta. Mutta toistan, että en tiedä.



Oma kantani on, että lämpimistä suhteista niin Venäjään kuin länteen tulee yhä pitää kiinni, ja Suomella pitää olla mahdollisen itsenäiset asevoimat, jotka kuitenkin voivat toimia yhdessä niin läntisten kuin itäisten asevoimien kanssa. En nimittäin ollenkaan pidä mahdottomana, etteikö myös Keski-Euroopassa voisi syntyä vuosien saatossa sotilaallista kuohuntaa. Ja siihenkään en halua Suomen osallistuvan, saati sitten että Venäjä alkaisi arvella, että Suomen kautta tulisi pääsy Luoteis-Venäjälle. Tämän ajatusleikin myönnän kuitenkin olevan melko epätodennäköinen.