Teini lihoa koko ajan...mitä tehdä?

Meilla yritettiin kaikkea. Muutti pari vuotta sitten omilleen opiskelemaan ja tulee joka lomalla kotiin entista lihavampana. Kaikenlainen asian esille ottaminen saa vaan aikaan syvan loukkaantumisen. On voimaton olo.

lapsihan syö suruunsa ja stressiinsä. Nauttiiko lapsi vielä oikeasti tuosta julmetusta treenaamisesta? Jos ei nauti eikä halua huipulle niin antakaa lupa vähentää harjoittelua. En siis tarkoita että pitäisi luovuttaa, mutta ei kaikista tarvitse tulla kilpaurheilujoita, urheilun voi pitää myös kivana harrastuksena.



Teidän tehtävänne vanhempina on huolehtia että lapsi saa riittävästi unta ja terveellsitä ruokaa ja vaikka tuon ikäistä ei voikaan enää pakottaa niin voisi ainakin keskustella vakavasti ja ilmaista huolensa lapsen jaksamisesta.

äitinä lähes levyllisen suklaata päivittäin.

mistähän se kertoi ja mikä häiriö mulla oli? sen lisäksi siis, että rakastan suklaata.

siinä on oltava täysillä mukana tai ei lainkaan. Tänä vuonna lajin tuottama ilo on selvästi vähentynyt ja on miettinyt lopetusta. Kesken kauden olisi vain raukkamaista joukkueelle lopettaa, joten ei voi tehdä niin. Ennen seuraavaa kautta harkitaan vakavasti lopetusta. Saa ihan itse päättää kuihnka tekee, melkein kallistun itse lopettamiseen, mutta jos haluaa ja jaksaa, niin saa jatkaakin. Molemmissa on puolensa

sanoisin, että ei voi syödä suklaata joka päivä ikuisesti, ellei sitten ole valmis sietämään vähän enemmän painoa itselleen.



Minäkin söin teininä kai joka päivä suklaata ym. herkkuja, enkä varsinaisesti lihonut, painoin enimmillään n. 58 kg (pituus 164 cm), mutta vähän vanhempana huomasin, että ei se vaan onnistu, pakko vähän vähtenää sitä syömistä. Aikuisena "laihduin" takaisin normaaliin n. 55 kiloon, tosin nyt päälle nelikymppisenä on paino taas noussut 58 kg.



Luota lapseesi, älä huomauttele muutaman kilon ylimääräisestä painosta, jos lapsi ei kerran ole ylipainoinen, kyllä se itse huomaa ajan kanssa asian ja vähentää herkkujen syömistä.



Itse muistan edelleen, kun äitini sanoi minulle (lohduttavasti ja ystävällisesti) ollessani teini-ikäinen, että "olin minäkin nuorena vähän pyörempäi", ja siitä saakka tunsin itseni todella läskiksi ja peittelin vartaloani isoilla, roikkuvilla vaatteilla. Vasta nyt vanhempana olen saanut itsetunnon tässä asissa takaisin ja ymmärrän, etten koskaan ole ollut lihava, vaikka muutaman kilon enemmän painoinkin kuin myöhemmin aikuisena.