Alle 1v lapsien mammat-useinko tapaatte ystäviänne?
ja mitä te puuhatte? lapset mukana vai ei?
Minust ajotenkin tuntuu että kaikki kaverit kadonneet ties mihin, aina kun tapaamme (mikä erittäin harvoin) en keskustele vauvasta, kysyn aina heidän kuulumiset enkä siis selittele mitn "taas se Onni kakkasi niin hienosti" tms.
Harmittaa vaan, ja tosi herkästi otan itseeni. Nyttenkin kaverit menossa itumaan iltaa ja mua ei pyydetty mukaan. Tuntuu tosi kurjalta. Kohtalotovereita?
Kommentit (6)
Minulla on kaksi lasta, 2v ja 11kk. Näen ystäviäni aika harvoin, ja yleensä on aina lapset tai ainakin toinen mukana. Soitellaan kuitenkin usein.
Kaverisi eivät pyydä sinua, koska tietävät etten ehkä pääse. Sano heille, että olisi kiva jos kutsuisivat sinutkin vaikket aina pääsekään.
Syynä on se, että asumme kaukana toisistamme. Olemme kyllä yhteydessä myös muuten, mutta koen silti olevani vähän ulkopuolinen nykyään - siitäkin huolimatta, että parilla ystävistä on lapsi.
lasten kera, kerran tai kaksi viikossa sitten lenkillä ilman lapsia. Viikonloput on perheen parissa, joskus tosin käydään syömässä tai baarissa kavereiden kanssa, mutta melko harvoin.
elämäntilenteet varmasti vaikuttavat. Minulla on pari "luottoystävää", joiden kanssa voi istua iltaa tai kahvitella päivällä. Järjestelykysymyksistä riippuen vauva on sitten mukana tai ei ole. Jos vauva on mukana, niin valitaan joku lapsiystävällinen paikka tapaamiselle. (Kesällä helpompaa).
Olen huomannut, että oma aktiivisuus vaikuttaa. Jos haluan lähteä ulos, niin minun pitää itse soittaa ystävilleni. Lapsettomat varsinkin unohtavat minut helposti, mikä on ihan ymmärrettävää ja siksi "kiusaankin" kavereitani silloin tällöin.
Uusia tuttavuuksia toivon sitten löytäväni harrastuksista, kuten muskarista ja perhekerhosta. En ole siis vielä käynyt, mutta suunnitteilla on. Sitä helposti jää kotiin, mutta täytyy vaan potkia itsensä liikkeelle, jos haluaa.
ihan siks että asun niin kaukana ystävistäni (matkaa n. 60km suuntaansa), eli en aina jaksa lähtee ajelee. Lisäksi nautin niin paljon kun saan vaan ihan rauhassa olla kotona vauvan (8kk) kanssa. Silloin kun tapaan, tapaan yleensä aina ystäviä, joilla lapsia, koska oma on mukana. Nämä yleensä päiväsaikaan, kun mies on töissä.
kävi aluksi noin myös ja pahoitin kovasti mieleni. Sitten aloin pitää enemmän yhteyttä kaukaisempiinkin kavereihin, joiden tiesin saaneen myös lapsia samaoihin aikoihin (Kiitos facebook). Tavallaan siis hankin uusia ystäviä, joita tapaan viikoittain.
Vähitellen nuo vanhat, lapsettomatkin kaverit ovat taas alkaa pyydellä ulos, kun huomasivat, että tosiaan eivät sitten minua tapaa ja minulla on muuta seuraa.
Lapsettomia kavereita tapaan aina iltaisin ilman taaperoa ja mammakavereita päivisin sitten erikseen. (olen hoitovapaalla)