Jäin kiinni, mutta en kestä olla ilman rakastajaa :( :(

Minulle kävi kliseisesti ja jäin kiinni rakastajan pitämisestä, vieläpä oikein rumalla tavalla, miehen yllätettyä meidät omasta aviosängystämme. Meillä on lapsia ja pitkä suhde takana, joka on aika kylmä.



Aluksi mies halusi erota, mutta tarkemmin mietittyämme sovimme jatkavamme, kunhan jätän rakastajani ja lopetan tällaisen kaksoiselämän. Lasten takia olin siihen valmis. Rakkaudentunnetta minulla ei erityisemmin miestäni kohtaan ole, mutta en selviäisi kuitenkaan yksinhuoltajanakaan, henkisesti, en yksinkertaisesti jaksa.



No, nyt tästä päätöksestä on pari viikkoa, ja LUOJA MITEN MINÄ KAIPAAN RAKASTAJAANI ja seksiä, joka ei minun ja aviomiehen välillä oikein toimi. Ehdin tottua jo pari-kolme kertaa viikossa saamiseen, hellyyteen ja ihastuakin. Lisäksi rakastaja oli hyvin surullinen päätöksestäni.



Minulle on hiipinyt mieleen, että tämä elämä ei ole sen arvoista, että luopuisin seksuaalisuudestani ja NAISENA olemisesta. Haluaisin jatkaa. En halua luopua tästä! Mutta tiedän, ettei mieheni kestäisi enää jos jäisin kiinni suhteesta. Hän itse ei ole halukas etsimään kumppania muualta, hänellä on perinteiset arvot eikä hän ole niin paljon seksin perään kuin minä, mistä osa ongelmistamme on johtunutkin.



Mitä tekisitte minun tilanteessani? Unohtaisit itsesi? Jatkaisit salailua, huolellisemmin? Ottaisit eron?



Olen hämmentynyt. Ja kaipaan kosketusta.