Jäin kiinni, mutta en kestä olla ilman rakastajaa :( :(

tavallaanhan mä olen jo sisimmässäni päättänyt tämän jutun, jo mutta jonkinlaista masokismiani hain yhteisön tuomiota. Tai ountaroin avullanne, olisiko minussa moraalia.



Mutta kallistun sille vaihtoehdolle, että jatkan rakastajan kanssa mutta ehdottoman salassa, pitäen silti perhe-elämäni. Olen parempi vaimo ja äiti kun minulla on kaksoiselämä, jaksan olla iloisempi. Kaikki hyötyvät jos en jää asiasta kiinni. Minun parhaat vuoteni menevät hukkaan tällaisessa seksittömyydessä mitä liittomme on. En anna sitä anteeksi itselleni vanhana naisena. Ja mitä perheeseemmme tulee, ei meillä ole riitoja eikä mitään vaan olemme kumppaneita lasten kasvattajina. Miksi siis eroaisin.

Ilmeisesti sinun tuskasi on samaa lajia kuin minun tupakan himonikin.

Olisin tällä hetkellä melkein valmis riskeeraamaan syntymättömän lapseni terveyden vain yhden röökin takia...

Minulle kävi kliseisesti ja jäin kiinni rakastajan pitämisestä, vieläpä oikein rumalla tavalla, miehen yllätettyä meidät omasta aviosängystämme. Meillä on lapsia ja pitkä suhde takana, joka on aika kylmä.

Aluksi mies halusi erota, mutta tarkemmin mietittyämme sovimme jatkavamme, kunhan jätän rakastajani ja lopetan tällaisen kaksoiselämän. Lasten takia olin siihen valmis. Rakkaudentunnetta minulla ei erityisemmin miestäni kohtaan ole, mutta en selviäisi kuitenkaan yksinhuoltajanakaan, henkisesti, en yksinkertaisesti jaksa.

No, nyt tästä päätöksestä on pari viikkoa, ja LUOJA MITEN MINÄ KAIPAAN RAKASTAJAANI ja seksiä, joka ei minun ja aviomiehen välillä oikein toimi. Ehdin tottua jo pari-kolme kertaa viikossa saamiseen, hellyyteen ja ihastuakin. Lisäksi rakastaja oli hyvin surullinen päätöksestäni.

Minulle on hiipinyt mieleen, että tämä elämä ei ole sen arvoista, että luopuisin seksuaalisuudestani ja NAISENA olemisesta. Haluaisin jatkaa. En halua luopua tästä! Mutta tiedän, ettei mieheni kestäisi enää jos jäisin kiinni suhteesta. Hän itse ei ole halukas etsimään kumppania muualta, hänellä on perinteiset arvot eikä hän ole niin paljon seksin perään kuin minä, mistä osa ongelmistamme on johtunutkin.

Mitä tekisitte minun tilanteessani? Unohtaisit itsesi? Jatkaisit salailua, huolellisemmin? Ottaisit eron?

Olen hämmentynyt. Ja kaipaan kosketusta.

...et voi enää ajatella vain itseäsi, naiseuttasi ja seksuaalisuutta. Sinulla on velvollisuuksia pieniä ihmisiä kohtaan ja he haluavat ehjän perheen.

Älä tapaa enää rakastajaasi, päätä, ettet ole enää häneen yhteydessä, sitoudu mieheesi ja perheeseesi ja hakekaa apua seksuaalisuutenne löytämiseen yhdessä. Ja tadaam...vuoden päästä olet todella onnellinen, ettet tehnyt sitä...siis eronnut.

Tai sitten eroat, ellei tämä toimi, mutta kokeile ainakin. Lupaan, että se kannattaa. Parempi niin kuin katua jälkeen päin.

t. nainen, jonka mies lähti toisen naisen mukaan ja joka nyt kärsii siitä, että lapset eivät halua enää tavata isäänsä ja jonka uusi nainen jätti ja joka nyt haluaisi kaiken takaisin....muttei tietenkään saa

Toivottavasti ja luultavasti rakastajasi mulkku laskisi kun otat eron koska hän tajuaisi ettei sinussa ole enää mitään pettäjän jännitettä ja lapsetkin vielä siinä sivussa tulossa mukaan jos oikein huonosti sattuu.

Sinusta tulisi vastenmielinen, taakaksi muuttuva eronnut äippä, jonka elämä on karua ja kurjaa yhden vanhemman taloudessa. Lasten nukkumaanmenoajat, ruuanlaitot ja tarjoilut mukuloille, uusien kurarukkasten ostoreissut, harrastuksiin kuljetukset jne. Vähemmän sexikästä menoa. Miestä alkaisi aika pian kiinnostaa enemmän joku muu kuin sinun lohduttelusi.

Uskon, että elämä maistuu mansikoilta juuri nyt kun on hyvä mies, koti, perhe ja pikku puppelipoika takataskussa odottelemassa salapanoa. Se vaan on niin, että elät valheellisessa tilanteessa, kaikkea ei voi saada. Voi voi.

Ainoa oikea vaihtoehto kaltaisellesi on erota. Sinkkuna olet vapaa toteuttamaan kosketuksen kaipuutasi viemällä lapset mummolaan tai exän luo ja hilpaisemalla baariin etsimään epätoivoisesti miesseuraa ja kuppaa.

Todennäköisimmin tässä tarinassa käy kuitenkin niin että jatkat pettämistä ja joskus hamassa tulevaisuudessa jäät kiinni ja miehesi jättää sinut. Jei.

Olen parempi vaimo ja äiti kun minulla on kaksoiselämä, jaksan olla iloisempi. Kaikki hyötyvät jos en jää asiasta kiinni. Minun parhaat vuoteni menevät hukkaan tällaisessa seksittömyydessä mitä liittomme on. En anna sitä anteeksi itselleni vanhana naisena.

Minä taas en sietäisi itseäni vanhana naisena, jos olisin rikkonut kovinkin monta ihmistä vain ajatellessani omaa naiseuttani ja pilluni tarpeita. Tai huijannut vuosikausien petoksella läheisiäni.

On nimittäin väistämätöntä, että kaksoiselämäsi käy vielä ilmi ennemmin tai myöhemmin. Tai sitten kuolet hirveää salaisuutta raahaten. Miten voit koskaan katsoa lapsiasi silmiin? Ei ole heidän etunsa mukaista, että äiti on niin reppana, että vaatii "rakastajan" jaksaakseen olla iloinen. Et voi tuosta tilanteesta syyttää ketään muuta kuin itseäsi!

Totta on joo varmasti, että tuskin seksi oman kanssa kiinnostaa jos on toinenkin mukana kuvioissa. Näin siis ainakin naisilla. En voisi harrastaa seksiä kahden miehen kanssa vuorotellen, varsinkaan, jos toinen heistä olisi elämänkumppanini ja toinen joku salasuhde. Hyh hyh.

Silloin saat perheellesi vieläpä rahaa huoraamisesta.

muuta mahdollisuutta ole kuin tehdä ratkaisuja - kaikkea ei voi saada. Joko jatkat perhe-elämää lastesi vuoksi tai eroat reilusti, annat miehellesi vapauden ja jatkat seksiä rakastajasi kanssa yksinhuoltajana. Se vain on hintana, kun elämä on valintoja!



Keep it simple stupid!

Kolmoselle sanon, että jaksoin olla paljon paremmalla tuulella perheessäkin, kun minulla oli säännöllistä seksiä. Nyt täällä on laahustava ja masentunut mamma joka ikävöi.



Minusta ei vaan ole yksinhuoltajaksi. En ole kovin äidillinen. Mies hoitaa lapsia enemmän ja halusi heitä enemmän. Mutta en voi toisaalta jättää heitä hänellekään, koska miehen työt ovat sen verran epäsäännölliset.

Tän tarinan sävy on sillä laila epäaito, että mun provotutkani kyllä alkoi piipittää.



Mutta olkoon silti, kun ei ole muutakaan tekemistä. :)



1. Koittaisin saada suhteen mieheni kanssa kuntoon, myös seksuaalisesti. Molempien osapuoleten aktiivinen panos välttämätön.



Jos eka vaihtoehto ei ole mahdollinen, niin sitten:



2. Eroaisin.



Tuossa ap:n kuvailemassa tilanteessa iso vastuu korjaustöistä olisi hänellä itsellään - voi vaan kuvitella miten haavoittavaa on tavata oma puoliso vällyjen välistä jonkun muun kanssa, ja miten motivoitunut sitä olisi sen jälkeen sen seksinnälkään vastaamaan. Toisaalta ap:n miehen pitäisi myös kyllä suostua pariterapiaan, ei se suhde silläkään korjaannu että syyllinen pukeutuu säkkiin ja tuhkaan ja tekee katumusharjoituksia lopun ikäänsä. Ap:n viestistä ei paistanutoikeastaan minkäänlainen kunnioitus, rakkaus tai vastuunotto omasta tilanteesta, joten ennusteeni on hyvin huono.



Ta daa, olen puhunut. :)

Tein sen päätöksen että jätin lasteni isän. Se oli tosi vaikeaa mutta tein päätöksen sydämellä. Olin hetken yksin välillä nähden rakastajaani ja välillä en. Hän löysi pian eroni jälkeen toisen naisen ja olin siis totaalisen yksin mutta ei mennyt kauaa kun hän tuli takaisin luokseni ja nykyään asun hänen kanssaan. Lapseni ovat yhteishuoltajuudessa minulla ja isällään. Ja nyt odotan kolmatta lastani "rakastajalleni". en kadu päätöstäni vaikka jälkeenpäin ajatellen onkin ollut tosi rankkoja aikoja.

joten hae BB:hen ensi vuonna.

kakkua ei voi samalla säästää ja syödä - sun on pakko valita, haluatko nussia paljon ja kivasti vai pitää perheesi.

Joko päätät pysyä miehesi kanssa uskollisena, haette YHDESSÄ apua suhteenne ongelmiin ja seksualisuuden toteuttamiseen tai sitten eroatte.



Jos päätös on erota, niin ethän sinä jää yksin lasten kanssa, onhan heillä edelleen isä. Yhteishuoltajuus ja kummallekin yhtä paljon vastuuta, tietysti työajat huomioon ottaen,.

otat ja eroat. Miehesi ei ole ansainnut tuollasta naista, joka ei parisuhdetta arvosta. Jos kerran haluat elää ilman parisuhdetta, kun et miestäsi edes rakasta, niin elä yksin. Silloin voit tehdä mitä haluat, ilman että loukkaat miestäsi. Ja jos et henkisesti jaksa yksin, niin kannattaa alkaa asennoitumaan siihen niin, että se on vähän pakko. Muuta vaihtoehtoa sinulla ei ole.

otat ja eroat. Miehesi ei ole ansainnut tuollasta naista, joka ei parisuhdetta arvosta. Jos kerran haluat elää ilman parisuhdetta, kun et miestäsi edes rakasta, niin elä yksin. Silloin voit tehdä mitä haluat, ilman että loukkaat miestäsi. Ja jos et henkisesti jaksa yksin, niin kannattaa alkaa asennoitumaan siihen niin, että se on vähän pakko. Muuta vaihtoehtoa sinulla ei ole.

Miehellä on kyllä ihan oikeus päättää itse, mitä ansaitsee ja mitä ei. Jos joku haluaa ja kykenee antamaan puolisolleen petoksen anteeksi, niin se on myös hänen oikeutensa.

Ap, et vaikuta ottavan MITÄÄN vastuuta elämästäsi ja omista päätöksistäsi. Se mies ei varmasti ole sinua väkisin nainut ja raskaaksi saattanut. Olet päättänyt sitoutua häneen ja olet päättänyt ryhtyä vanhemmaksi. No, nyt olisi sitten aikuisen ihmisen tehtävä kantaa vastuu noista päätöksistä. Lapset on hoidettava ja kasvatettava, kun ne on tehty (luuletko, että kaikki muut äidit ovat jotenkin luonnostaan "äidillisiä"; et sinä nyt mikään ainutlaatuinen poikkeus ole). Ja kun liittoon on ryhdytty, siinä on pelattava yhteisillä säännöillä niin kauan, kun liitossa pysytään (liitosta toki pääsee eroonkin, jos joku muu tarve käy voimakkaammaksi).



Mutta et voi vaan ruikuttaa, että "en kestä yksinhuoltajana" ja "En kestä ilman rakastajaa", "otankin siis kaiken haluamani muista välittämättä". Jotain nyt on vaan yksinkertaisesti kestettävä, koska tässä tilanteessa et selvästikään voi saada kaikkea haluamaasi. News flash: elämä on joskus sellaista. Kaikkea ei aina saa, ja pitää vaan tehdä valintoja ja yrittää päätyä sellaiseen valintaan, joka on itselle mielekkäin. Joskus joutuu myös tekemään uhrauksia ja kestämään pettymyksiä. Sen ymmärtäminen on aikuisuutta.



Julma ajatuskin, että pitäisit miehesi pelkästään ilmaisena lastenhoitajanasi.

suunnittelee pettämistä uudestaan. Liitossa pysymisestä päättäessään mieshän on luullut, että ap lopettaa kaksoiselämänsä ja jättää rakastajansa. Niin on sovittu ja siihen luottaen mies on tehnyt päätöksensä.



Mies ei voi tehdä päätöstä siitä, millaisessa liitossa haluaa olla, jos ei tiedä, millaisessa liitossa on (eli että häntä petetään jälleen).

suunnittelee pettämistä uudestaan. Liitossa pysymisestä päättäessään mieshän on luullut, että ap lopettaa kaksoiselämänsä ja jättää rakastajansa. Niin on sovittu ja siihen luottaen mies on tehnyt päätöksensä.

Mies ei voi tehdä päätöstä siitä, millaisessa liitossa haluaa olla, jos ei tiedä, millaisessa liitossa on (eli että häntä petetään jälleen).

Pääsimme siis jonkinlaiseen yksimielisyyteen. :)

T: 11

Minkälaisen mallin haluat antaa lapsillesi, onneton äiti? Jokaisella on oikeus onneen ja se ei toteudu nykytilanteessan kenelläkään teidän perheessä.

kakkosen kommentin jätän omaan arvoonsa.

Kolmoselle sanon, että jaksoin olla paljon paremmalla tuulella perheessäkin, kun minulla oli säännöllistä seksiä. Nyt täällä on laahustava ja masentunut mamma joka ikävöi. Minusta ei vaan ole yksinhuoltajaksi. En ole kovin äidillinen. Mies hoitaa lapsia enemmän ja halusi heitä enemmän. Mutta en voi toisaalta jättää heitä hänellekään, koska miehen työt ovat sen verran epäsäännölliset.

Provohan luultavasti olet, mutta vastataan nyt.

Eli kakkosen neuvoa ei kannata jättää omaan arvoonsa sillä olisit varmasti paljon parempi huorana kuin puolisona.

Ihmisten jotka eivät osaa olla esikuvia lapsilleen ja kunnollisia puolisoilleen, kannattaisi vaan jakaa sitä persettä/munaa maailmalla koska muuta eivät osaa. Maapallo ei kaipaa sälittävien luusereiden penikoita enää yhtään lisää.

Toivottavasti ja luultavasti rakastajasi mulkku laskisi kun otat eron koska hän tajuaisi ettei sinussa ole enää mitään pettäjän jännitettä ja lapsetkin vielä siinä sivussa tulossa mukaan jos oikein huonosti sattuu.