En osaa jutella toisten äitien kanssa perhekerhoissa :(

Ja perhekerhossa ja vauvamuskarissa oli molemmissa jotenkin jäykähkö tunnelma. Ne, jotka tunsivat toisensa entuudestaan, blokkiutuivat omaan piiriinsä ja sit me "ulkopuoliset" yritettiin joskus keskutella jotain, mutta eipä mitään syntynyt.



Sen takia vihasinkin niitä kerhoja, mutta jatkoin sinnikkäästi, kun ajattelin niistä olevan lapselle hyötyä.



Sama homma nykyään leikkipuistosssa. Onneksi lapset leikkii keskenään, eikä tartte vanhempien kanssa keskustella, jos ei ole ihan pakko. (esim. lasten riitatilanteet, toinen ottaa toiselta lapion tms.)

Ehkä vain kritisoit itseäsi liikaa.



Minusta oli omalla tavallaan ihanaa ja hauskaa, että yksi äiti kertoi suolisto-ongelmistaan (:D) jo suurinpiirtein tokalla tapaamisella. Ainakin oli siis avoin ja puhelias, eikä sellainen jörri, joka ei puhu muusta kuin säästä ja pari sanaa lapsesta. Eikä siis tullut yhtään sellainen fiilis, että olipas typerä juttu, vaan päinvastoin mielessäni hurrasin, että jee kerrankin avoin ja hauska ihminen, josta vois tulla helposti ystävä.

On aika lailla sama, mistä puhuu. Ei ihmisiin tutustu niinkään olemalla ekalla tapaamiskerralla älyttömän fiksu ja kiinnostava, vaan tapaamalla heitä jatkuvasti ja pälpättämällä kaikenlaisista asioista. Se on se toisto, joka sulle tuo kavereita, ei niinkään se mistä puhutte (siis kunhan puheenaiheet on kohtuuden rajoissa).



Puistoissa on kaikenlaisia äitejä, ja monia hermostuttaa kun pitää aloittaa juttelu uusien ihmisten kanssa. Onhan sitä nähty vaikka mitä kommelluksia; viimeksi pari päivää sitten olin täpötäydessä bussissa äidin kanssa, joka selvästi oli viettänyt liian kauan aikaa neljän seinän sisällä. Hän kertoili siinä lyhyen bussimatkan aikana todella intiimejä asioita mm. seksielämästään, koska oli vaan niin hermostunut ja innoissaan kun näki toisia ihmisiä. Se oli ihan hervotonta meininkiä, mun piti purra huuleen etten olisi nauranut vatsa kippurassa, ja osa bussista tuijotti meitä aivan avoimesti. Mä tykästyin tähän tyyppiin heti, hän oli niin ihastuttavan inhimillinen siinä kömpelösti jutellessaan. Me nähdään nyt perhekerhossa ensi viikolla, ja varmasti juttu luistaa. :)



Oikeasti ap, eiköhän jokainen meistä, jolla ei ole valmista kaveripiiriä, ole mokaillut enemmän tai vähemmän. Olen minäkin selittänyt jotain aivan hirveää juttua, ja tajunnut selkeästi koko ajan, että mun pitäis olla hiljaa, ja hävennyt, mutta en vaan ole saanut sitä juttua lopetettua. Silti kavereita on löytynyt.

on, että kehut sitä toisen äidin lasta jostakin! Ihastelet, kuinka näyttää osaavan jo sitä tai tätä, kuinka hymyilee tms. Paras tie äidin sydämeen on kehua lasta :) Teet varmasti hyvän vaikutelman.

avasin viimeksi perhekerhossa keskustelun vertailemalla ääneen vessanraikastimia =D

ja keskustelu veti tosi hyvin!



Mut ne jotka alottaa heti poliittisilla mielipiteillä, niin keskustelu tyrehtyy aika pian, koska perhekerhot koostuu oikeasti p*skavaipoista, pukluliinoista ja oksennustautitarinoista. Ei siellä ole oikein sijaa syvälliselle keskustelulle ajankohtaisista aiheista.



Relaa.

Kävin tässä vähän aika sitten eräässä perhekerhossa/kahvilassa.

Oli tosi jäykkä vetäjä.. ei puhunut mitään, syötteli vain lapsilleen leipää ja mehua keittiössä.

Muutkin olivat sitten ihan mykkänä siellä, ihan kuin odottaisivat että joku puhuisi jotain.



En kyllä mennyt toistamiseen sinne kahvilaan, mieluummin olen kotona senkin ajan.

Minusta on kivaa, että ryhmässä on monenlaisia ihmisiä: puheliaampia, hiljaisempia, paljon mielipiteitä, harkittuja sanoja. Joku tykkää jutella enemmän lapsille kuin aikuisille, joku taas on ihan onnessaan kun on aikuista puheseuraa. Itse juttelen vaikka noista yllä mainituista vessanraikastimista, koska olen niin puheen puutteesa. :D



Hiekkalaatikolla saatan sanoa, että "onpas outo keli, en tiennyt mitä lapselle laittaisi päälle" tai että "onpas teillä hieno haalari lapsella" tai "onks teillä ollut jo 1-v -neuvola, tiiättekö mitä siellä tapahtuu" tai ihan mitä vaan. Jos juttukaveri osoittautuu tuppisuuksi, voi olla että hän on vain vielä enemmän jäässä ja ehkä ensi kerralla uskaltaa jo vastatakin. :)



Sulle ap sellainen vinkki, että jos tulee semmoinen olo että horiset jotain ihan älytöntä, niin sano vaan että: "joo, ei oo mun jutuissa taas mitään tolkkua, piti viime yönä valvoa taas ties kuinka paljon ja aamukahvit juomatta, huh". :)