50% lapsen ADHD-tyyppisestä oireilusta vanhempien aiheuttamaa.

Siihen en osaa ottaa kantaa, annetaanko diagnooseja liian köykäisin perustein, mutta ap:n viestissä puhutaan adhd-tyyppisestä käytöksestä, joten diagnoosit saavat jäädä nyt sikseen.



Uskon, että kovin säännötön ja ailahteleva elämänmeno aiheuttaa levottomuutta. Mutta oli kiintoisaa lukea ap:n kommentti siitä, miten niuhotus tekisi lapsista levottomia, sillä olen itse ajatellut ihan samaa. Toki adhd-lasten vanhemmille annetaan ohjeet elämän rauhoittamisesta ja toistuvista rutiineista, mutta joillakin vanhemmilla tämä menee todellakin mielestäni yli. Lasta kontrolloidaan herkeämättä tyyliin "tällä lelulla leikitään näin", "pyydä heti anteeksi Yrjänältä" (lapsi kompastui ja hipaisi vahingossa toista), "Miten ruokapöydässä käyttäydytään" (leivänmurunen tipahti). Ovat jatkuvasti pörräämässä lapsen ympärillä, jottei tämä salakavalasti luisuisi huonoille teille. Ehkä puhe huonosti kasvatetuista lapsista (joita on!) aiheuttaa sen, että jotkut päättävät, etteivät heidän lapsensa ikinä ikinä vain käyttäydy sekuntiakaan huonosti. Kannatan itsekin todella rajoja, mutta joiltakin vanhemmilta on rakkaus ja lämpö jääneet täysin taka-alalle ainaisen kontrolloinnin tieltä. Itsekin huomaan joskus väsyneenä, että haluan lasten tekevän asiat siististi ja nopeasti ja nutturani kiristyy. Seurauksena on vain ja ainoastaan, että lapset hyppivät seinille. Kun relaan ja keskityn olennaiseen, lapset käyttäytyvät paljon paremmin. Ja kaikilla on mukavampaa.

Missä tämä totuus on todistettu? Vai onko omaa kliinistä kenttäkokemusta?

Hyvin on haskattu nuo hetket ja asiat, je aduuhan meiltä löytyy..

ja alkakaa pitää hauskaa sen lapsen kanssa. Älkää olko liikaa auktoriteetteja, ei lapsi pilalle mene jos vanhempi suhtautuu elämään ja lapsen kolttosiin rennosti.

Ja tämän aloituksen tekijä ei taida tietää oikeasta ADHD:sta tai sen diagnosoinnista mitään. :(

luunapeilla ja tukistamalla kasvatetut ovat vanhempien mielestä niitä ADHD-tyyppejä, vaikka ihan normaaleja lapsia muiden kuin vanhempiensa seurassa.

vanhempien aikaansaamia ADHD-lapsia, joiden käytöstä vanhemmat perustelevat adhd:lla vaikka oikeasti vikaa löytyy peiliin katsomalla.

käytöksen itse ja milloin on kyse todellisesta neurologisesta ongelmasta?



Entä jos esim. saman perheen lapsilla yhdellä on oireet mutta muilla ei? Onko kyse lapsen erilaisesta persoonasta ja tavasta reagoida vai fyysisestä eroavaisuudesta aivojen välittäjäaineissa?



Ehkä kannattaisi kuitenkin jättää tällaiset arviot asiantuntijoille.



Oma mutu-tuntuma on että liian suuri osa psykiatrisiksi tai sosiaalisiksi tapauksiksi leimattavat perheet/lapset ovatkin oikeasti niitä joiden lapsella on neurologisia ongelmia ja jotka ratkeaisivat ihan muilla keinoilla kuin perhetyöllä tai huostaanotoilla. Joissain tapauksissa (esim. asperger) psykiatrisesta hoidosta saattaa olla enemmän haittaa kuin hyötyä.

että mielestäni osa (en kyllä osa saanoa prosenttiosuutta) ylivilkkausoireista johtuu vanhemmista - joko tarkkaavaisuuden ongelmat ovat periytyneet geneettisesti tai/ja sen lisäksi ympäirstöolosuhteet eli lapsen kasvuympäristö on sellainen, että se aikaansaa ylivilkkautta (ei siis välttämättä adhd:tä, vaan ylivilkkausoireilu).



Se että lapsi nukkuu liian vähän ja saa liikaa virikkeitä (esim. media), elämä on jäsentymätöntä ja kasvattajakin ehkä epäsensitiivinen ja artyisä, varmasti aikaansaa monenlaista häiriökäyttäytymistä lapsessa ja ylivilkkausoireitakin.



Sen sijaan tuosta niuhotus-teoriasta en ole ihan varma :)

vanhempien aikaansaamia ADHD-lapsia, joiden käytöstä vanhemmat perustelevat adhd:lla vaikka oikeasti vikaa löytyy peiliin katsomalla.

mutta pårvoon ihmiset ja moni muukin olettaa, että kyseessä on vain kasvatus...

Inhottaa oikeiden adujen puolesta, kun moni heitä vihaa jo kun ovat lapsia.

että kyllä Luoja tietää, kenelle voi antaa vaativan lapsen ja kenelle ei. Toisista ei ole muuhun kuin muita haukkumaan ja omaa paremmuuttaan julistamaan, heille suotakoon helpot ja vähään tyytyvät lapsukaiset.

nöyrtymisestä ja elämän arvaamattomuudesta. Erityislapsi on vanhemmalleen opetukseksi annettu.

vaan ei totta... Mä olen katkeamispiosteessä omani kanssa, kenellekkään en valita, mutta joo, näillä mennään. Kiitos tässä o´hessa :O

nöyrtymisestä ja elämän arvaamattomuudesta. Erityislapsi on vanhemmalleen opetukseksi annettu.

ketkä ovat oikeasti lasten ja heikompien puolella.

ennen lapsen saamistaan liian ylpeitä, ilkeitä ja itsekkäitä. Opetuksena.

ketkä ovat oikeasti lasten ja heikompien puolella.

erkan äiti

ketkä ovat erityslasten puolella.

jos vanhemmat eivät kykene. Normaalit lapset saavat ensin mennä pilalle vanhempiensa takia, ne hoitaa yhteiskunta vasta aikuisina.

ennen lapsen saamistaan liian ylpeitä, ilkeitä ja itsekkäitä. Opetuksena.

ansainnut ensin jotain helppoa ja hyvää ja sittemmin tämän hnkalan, koska olen jokus ollut ylpeä? Joo, olen ylpeä monasti vieläkin...