Lue keskustelun säännöt.
Lievää massenusta...
06.10.2011 |
Elikkä juuri tultiin lääkäristä ja olisi lievämasennus päällä olen raskaana viikoilla 30 ja on puolivuotias poikakin. Nyt pitäisi sitten kerätä rohkeutta ja soittaa psykoterapeutille että pääsisi hoito alkamaan. onko muilla neuvoja miten kertoa miehellensä tästä, olen hyvin pystynyt pitämään piilossa pahan oloni, mutta nyt olisi kuitenki jo korkea aika kakistaa ulos jollain tapaa, mutta miten, tuntuu kuin luu menee kurkkuun joka kertta kun edes ajattelen sanovani ääneen mikä on. Muutenkin olen hyvin huono puhumaan asioistani muille saa nähdä kuina se terapia sitten menee. voi olla että sielläkin tulee esitettyä enemmän iloista kuin todellista luonetta, kaipa sitä aina pelkää että nyt se ymmärtää väärin puheeni ja pistää asiani vielä sekaisemmin. Ja tietääkö joku onko psykoterapeutilla vaitiolovelvollisuus mihin asti? Voinko siis oikeasti kertoa mikä on ja missä kulkee raja?? Apua kaivataisiin joltain joka olisi käynyt saman :)
Kommentit (4)
Asia numero yksi; kerro miehellesi. Vielä tänään. Voin sanoa kokemuksesta, että tärkeintä oman jaksamisesi kannalta on hyvä tukiverkko ja kertomatta jättämällä et anna miehellesi mahdollisuutta auttaa ja tukea sinua. Ja sitä juuri tarvitset. Tukea. Tuleva kertoo paljonko ja miltä tahoilta, mutta tärkeintä on että parisuhteenne säilyy. Miehesi voi kokea itsesi jo nyt etäiseksi, kun olet käyttänyt kaikki jäljellä olevat voimavarasi arjen pyörittämiseen ja näin ollen saattaa jopa tuntea helpotusta kun kuulee mahdollisen etäisyytesi syyn.
Ja on sanottu, että kun äiti voi hyvin, koko perhe voi hyvin, joten hae rohkeasti apua ja ennenkaikkea ota sitä rohkeasti vastaan!
Ja terapeutin kanssa tosiaan henkilökemialla on merkitystä, mutta välillä on päiviä jolloin tärkeintä on että vaan raahautuu sovittuun tapaamiseen. Vaikkei jaksaisi edes jutella. Itselläni terapeutin vaihdoksen myötä löytyi mahtava ihminen, jonka kanssa ajat oli hurttia huumoria ja naurua. Käyntien jälkeen olin aivan loppu, mutta ne näyttivät että osaan vielä nauraa.
Voimia sinulle, kokemuksen syvällä rintaäänellä voin sanoa, että kyllä se siitä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos miehesi on yhtään järkevä hän ymmärtää, että psykoterapia on hoitomuoto siinä missä joku fysioterapia.
menet vaihtoehtolääkärille ensin ja tilaat ajan psykoterapiaan.
Vaihtoehtolääkäri laittaa kehosi kuntoon ja vauvasi saa tarvitsemansa rakennusauineet. Psykologi hoitaa nuppiasi mikä on koko perheelle oiva asia!!:))
Rohkeutta!!
Terapeutin vaitiolovelvollisuus kattaa kaikki muut paitsi törkeimmät rikokset, ja niistäkin hän saa ilmoittaa vain viranomaiselle. Murhaa ei siis kannata tunnustaa.
Terapia ei ole ihan helppo asia. Valmista ei tule kerralla eikä edes viidellä. Aluksi joudut opettelemaan asiaa, jota kysyt: terapeutille PITÄÄ kertoa kaikki. Muutoin siitä ei ole hyötyä. Terapiatyön tulos riippuu muun muassa siitä, paljonko itse jaksat panostaa siihen. Vaikeiden asioiden kertominen siellä terapiassa ei ole kevyttä tai helppoa, mutta kaikkea ei tarvitse kertoa kerralla. Minusta on ihan hyvä lähtökohta kertoa terapeutille, että omien asioiden selvittely tuntuu vaikealta. Muita terapian tulokseen vaikuttavia tekijöitä ovat terapeutin ja asiakkaan henkilökemia, terapian aikaiset elinolot jne... Terapeuttisi kertoo enemmän.
Miehellesi sinun on tietenkin velvollisuus kertoa terapiasta. Voi olla että joudut olemaan hiukan kovapintainen, vaikka ymmärrettävää kyllä sinulla ei juuri nyt ole parhaat voimat käytössäsi. Terapian aloitus ei ole hulluuden vaan viisauden merkki. Kaikkia terapia ei auta, mutta se on yksi keino yrittää ottaa vastuu omasta elämästä. Jos miehesi tuomitsee tuon yrityksen, joudut pitämään oman pääsi hänen tahtoaan vastaan. Toivon, että hän ymmärtää kun puhut hänelle asiallisesti, perustellusti ja liikaa vatvomatta. Älä suostu joopas-eipäs-keskusteluun tässä asiassa.
Lisäksi väität, että olet pitänyt pahan olosi piilossa. Voi olla, että oletkin. Muista kuitenkin, että vaikka et suoraan osoittaisi sitä, se voi ilmetä jo nyt muutoksena käytöksessäi jne... Jos tilanne pahenee, varjelet salaisuutta, jonka muut tietävät ja näkevät otsaluullaankin.
Eli en lupaa helppoja ja mukavia rupatteluhetkiä terapeutin tuolissa tai kotona. Valitan. Elämäsi on päätynyt ikävään tilanteeseen, ja se ei siitä leikkien parane, eikä edes latomalla seteleitä jonkun terapeutin pöydälle. Sinun on nyt opeteltava ottamaan vastuu itsestäsi, ja terapeutin työnä on toimia siinä sinun luotettuna tukijanasi.
Hyvä että asiaa selvitetään nyt, kun tilanne lääkärinkin mielestä on vielä lievä. Onnea matkaan!