Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
En sitten saanut edes kummipojan rippikuvaa!
06.10.2011 |
Aina morkataan kummeja. Mä olen aina muistanut kummilastani joka asuu kaukana meistä, niin jouluna kuin synttäreinäkin ja aina kun ollaan nähty. Kiitosta ei oo koskaan kuulunut, koulukuvaa en ole ikinä saanut vaikka olen pyytänytkin. Rippijuhliin menin lahjan kanssa. Odotin että olisin saanut edes rippikuvan pojasta mutta paskan marjat!
Tähän loppu mun kummius tuon pojan kohdalta. Kummityttöä kyllä muistan vieläkin vaikka on ripille päässyt. Mutta se onkin vähän fiksumpi tapaus kuin tuo poika vanhempineen.
Tässä tämä avautuminen, kiitos!
Kommentit (10)
kummilapsi pääsi ripille jo viime kesänä, toiselle puolelle Suomea reissattiin lasten kanssa, lahjat annettiin ja juhlittiin.
Kortti luvattiin, mutta vielä odotellaan :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tyhmistä vanhemmistaan!?
Itselläni vähän sama tilanne. Kummitytön perheelle kyllä lahjat kelpaa, mutta ikinä en ole 12-vuotiaan koulukuvaa tms. saanut.
Harmittaa, mutta olen ajatellut että muistan kyllä tyttöä jouluna ja syntymäpäivänä. Ei ole hänen vikansa että vanhemmat pitävät kummia vain lahjanostoautomaattina.
kuten muutkin. Olisin toivonut isompaa. No, skannasin kuvan ja tein siitä isomman.
Kummipojan äiti on ystävä opiskeluajoilta, nyt aika ja elämä on kiikuttanut meidät noin 500 km etäisyydelle toisistamme. Lapsen ollessa pieni asuimme vielä samassa kaupungissa.
Ainoat kuvat, joita minulla on, ovat itse käydessäni ottamiani. Ai anteeksi ristiäiskuvia sain pari ja sitten muutaman kamerakuvan eräiltä varhaislapsuuden synttäreiltä (siltä ajalta kun asuttiin samassa kaupungissa). Ei koulukuvia, ei kuvaamokuvia, vaikka olen käydessäni heillä sellaisia hyllyssä nähnyt ja ääneen ihastellut (myönnän, siinä oli pieni vinkki äidille, ei herännyt toimintaa). Rippijuhlista otin muutaman kuvan itse, koska arvelin, ettei sitä luultavasti postissa tule.
Kiitoksia joulu- ym. lahjoista ei ole kuulunut, vaikka äiti mielellään korostaa antavansa lapsille ns. vanhanaikaista tapakasvatusta. ilmeisesti siihen ei heidän suvussaan sitten ole kuulunut lahjasta kiittäminen, vaikka sen voisi ihan vaan tekstiviestillä tehdä. Siitäkin olisin tosi iloinen. Poika on mukava ja tavatessamme kohtelias ja juttelevainen, siksi tämä juttu on jotenkin erityisen kummallisen tuntuinen.
Joo, minäkin sain saman 4 x 5 cm kiitoskorttikuvan kuten muutkin. Olisin toivonut isompaa. No, skannasin kuvan ja tein siitä isomman.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos ne ei ole vielä ehtineet teettää kuvia. Meillä kestää aina älyttömän kauan ennen kuin saadaan kuvat teetettyä ja sitten ne lojuu pöydällä älyttömän kauan ennen kuin saadaan lähetettyä.
sitä kuvaa kaikille ......
noloa kyllä
mutta toivottavasti psitivät sen vaan huonon käytökseni piikkiin .......
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole mekään saatu kiitoskorttia 5 vuotta sitten juhlituista yo-juhlista ja 2 vuotta sitten juhlituista valmistujaisista.. (sama hlö). Jotkut ei vaan tajua..
lopetin muistamisen rippijuhliin, kiitoskorttia odotan edelleen, aikaa juhlista 4 vuotta.
Alue: Aihe vapaa
Eikä edes yhdestä vaan monesta kummilapsesta. Aina on lahjat kelvanneet. Eikä tosiaan mitään kitkaa ole vanhempien ja meidän välillä, mutta niin, jotkut on vaan niin juntteja etteivät tajua sitä vastavuoroisuutta.