Onko ketään, jolla eka synnytys on ollut vaikea, mutta seuraava helppo (tai edes " normaali" )

Ponnistusvaihe 1,5 tuntia(!) ja lopuks vauva imukupilla ulos ku olin jo niin loppu. Toinen synnytys olikin ihmeen " peace of cake" siihen verrattuna. Ponnistus oli about 40minsaa ja sain vauvan ulos ihan itse, joka tuntu hienolta siihen verrattuna että ois pitänyt imukuppia käyttää. :)

Meillä kulkee suvussa noi " pitkät" synnytykset, ikävä kyllä.

esikoisen synnytys kesti 36 tuntia, ponnistusvaihe 2 tuntia 15 minuuttia. olin aivan rättiväsynyt, missään vaiheessa en edes ottanut puudutuksia tms, halusin " luomu" synnytyksen. päädyttiin lopulta imukupilla auttamaan vauva ulos, tuloksena 3:nnen asteen repeämät mm. peräsuoli repesi ja sulkija lihakset poikki... pidätyskyky ei tule enää koskaan olemaan ennallaan. istumaan en pystynyt lähes 2kk. kuopuksen kanssa olisin halunnut sektion. kävin pelkopolilla juttelemassa useita kertoja. päädyin kuitenkin lopuksi alatie synnytykseen. se olikin sitten kuin oppikirjasta. kesto 5 tuntia 30 min, epiduraali ja ponnistusvaihe 13minuuttia. ei repeämiä, ei mitään. jokainen synnytys on erilainen, aivan kuten raskaudetkin:)

Nyt olen raskaana ja varmaan ensi kerralla neuvolassa on pakko ottaa pelkopolit ja muut puheeksi. Nyt raskauden myötä pelot ovat käyneet aika ahdistaviksi :-(

vain vähän aikaa, niin antavathan ne kudokset aivn eri tavalla periksi tokalla kertaa. Itse olin enne synnytyksen käynnistymistä lähes saman verran auki kuin ekassa monen tunnin supparien jälkeen. Avautuminen oli myös huomattavasti nopeampaa.



Ekassa leikattiin, tokassa tuli pieni repeämä. Lapset lähes saman kokoisia.