Tarkistivatko vanhempasi koko peruskoulun ajan läksysi?

Äiti hoiti kaiken muun, isä matikan. Joskus pyysin äitiä vielä kyselemään lukiossakin, ihan vaan sen takia, että tarkistin, osaanko selittää esim. psykan tai uskonnon juttuja laveamminkin kuin vain ulkoapänttäämällä muutamia lauseita.

En halunnut tulla nolatuksi luokassa, jos läksyt olisi ollut tekemättä/väärin.

Minusta menettely oli tosi hyvä, opin vastuuta.

Ennen oli hyvä menettely siinä että, jos oli läksyt tekemättä niin siitä jotenkin tuli ikävä olo. Nykyisin opettajat eivät noteeraa sitä mitenkään. Ei lapsi näin opi, että läksyt pitäisi tehdä. Jos on kerran ihan se ja sama, että tekeekö ja kokeet menee muutenkin hyvin, niin kukapa ei olisi mukavuudenhaluinen ja jättäisi ikävät läksyt tekemättä? Onhan sitä niin paljon muuta mukavampaakin tekemistä.

Miksi pitäis? On tervettä, että lapselle kehittyy oma motivaatio ja kunnianhimo.

Kokeisiin kuulustelivat johonkin viitosluokkaan asti, kunnes tuli ihmisbiologian kurssi. Isä sitten vaivaantuneena meni näyttämään ja naureskelemaan äidille murrosiästä kertovaa aukeamaa ja siihen loppui koealueiden kuulustelu.



Itseäni hävetti niin paljon, että en sen jälkeen kehdannut lukea niihin kokeisiin, koska aihealueen osaaminen olisi tuntunut nololta. :)

Joskus ehkä kysyi oonko tehny läksyt.

eikä heistä kyllä apua olisi ollutkaan kun kouluna heillä oli vain kansakoulu. Meille annettiin hyvistä numeroista rahaa, joten sillä tavalla tukivat.



Itse menaan tehdä läksyjä yhdessä lapsen kanssa niin kauan kuin haluaa ja sittenkin vielä tarkastaa, että ne on tehty. Koulutus on tärkeä asia.

äiti tarkisti läksyni kun olin ekalla luokalla. Isäni on suomenkielinen (olen ruotsinkielinen) joten hän ei pystynyt auttamaan tässä asiassa.

Olin tunnollinen oppilas, hoidin läksyt yleensä kunnolla. Sitä paitsi siihen aikaan (80-luku) kunnioitettiin vielä opettajia, olisin hävennyt jos olisin saanut haukkuja opettajalta.

Ennen hyvään vanhaan aikaan OPETTAJA tarkisti onko läksyt tehty ja olisi haukkunut, jos oli läksyt tekemättä.

NYT opettaja vähät välittävät onko kukakin tehnyt ja mitä. Palaute laitetaan vaan todistukseen huonompana numerona. Laiskuus huipussaan.

ihan alaluokilla kerran pari muistaakseni, muuten hoidin itse tai olin hoitamatta. Usein tein ne jo koulussa.

sillä olin todella innokas koululainen ja tein aina huolellisesti läksyt. Siskoni oli huolimattomampi ja heikompi koulussa, hänen läksyistään pidettiin huolta ja kuulusteltiin kokeisiin. Minun kohdallani niin ei tarvinnut toimia. Tein muutenkin kaikki työt ja luin kokeisiin ja sain kymppejä.



Ennen aikaan koululaiset suhtautuivat läksyihin ahkerammin. Nykynuoret eivät välitä läksyjenteosta.

Mutta nykyisinhän näin toimiva perhe luokiteltaisiin ongelmaperheeksi. Siis mitä eikö muka tarkasteta lapsen kotitehtäviä kuudenteen luokkaan asti?



Kyllä oli meidän vanhemmilla tämä vanhemmuus huomattavasti helpompaa. Ei ole ihmekkään että monissa perheissä joku pimahtaa, kun kaikenlaista vaatimusta tulee joka suunnalta. Kurittaakaan ei saa lastaan miten itse haluaa. Ennen olisi lapsi voinut saada koivunvitsasta, jos oli tottelematon. Nyt ei ole lapsilla mitään pelkoa mistään. Ei tule vitsaa eikä opettaja hauku.

vaan siitä, onko ne läksyt tehty ja ymmärretty OIKEIN. Ei tähän ennenkään opettajilla ollut aikaa. Onnistuuhan tuokin, jos oppilaita on vähän, mutta 20-30 oppilaan luokissa täysi mahdottomuus (tilanne omien lastenikin koulussa).

äiti tarkisti läksyni kun olin ekalla luokalla. Isäni on suomenkielinen (olen ruotsinkielinen) joten hän ei pystynyt auttamaan tässä asiassa.

Olin tunnollinen oppilas, hoidin läksyt yleensä kunnolla. Sitä paitsi siihen aikaan (80-luku) kunnioitettiin vielä opettajia, olisin hävennyt jos olisin saanut haukkuja opettajalta.

Ennen hyvään vanhaan aikaan OPETTAJA tarkisti onko läksyt tehty ja olisi haukkunut, jos oli läksyt tekemättä.

NYT opettaja vähät välittävät onko kukakin tehnyt ja mitä. Palaute laitetaan vaan todistukseen huonompana numerona. Laiskuus huipussaan.

Kysehän ei ole vain läksyjen tekemisen tarkistamisesta,vaan siitä, onko ne läksyt tehty ja ymmärretty OIKEIN. Ei tähän ennenkään opettajilla ollut aikaa. Onnistuuhan tuokin, jos oppilaita on vähän, mutta 20-30 oppilaan luokissa täysi mahdottomuus (tilanne omien lastenikin koulussa).

äiti tarkisti läksyni kun olin ekalla luokalla. Isäni on suomenkielinen (olen ruotsinkielinen) joten hän ei pystynyt auttamaan tässä asiassa.

Olin tunnollinen oppilas, hoidin läksyt yleensä kunnolla. Sitä paitsi siihen aikaan (80-luku) kunnioitettiin vielä opettajia, olisin hävennyt jos olisin saanut haukkuja opettajalta.

Ennen hyvään vanhaan aikaan OPETTAJA tarkisti onko läksyt tehty ja olisi haukkunut, jos oli läksyt tekemättä.

NYT opettaja vähät välittävät onko kukakin tehnyt ja mitä. Palaute laitetaan vaan todistukseen huonompana numerona. Laiskuus huipussaan.

että ennen opettajaa kunnioitettiin enemmän. Nykyisillä opettajilla ei ole mitään auktoriteettia. Eikä se oli ihmekään, koska opettajat haluavat vain olla lapsille mukavia kavereita. Ei siis sellaisia opettajia, joka tarkastaa onko läksyt tehty ja saattaisi jopa huomauttaa siitä jos ei ole tehty. Ennen vanhaa todellakin opettaja tarkasti onko läksyt tehty ja voi sitä häpeää jos olikin unohtunut.