Anu Harkki: Kummitukset tulivat katsomaan vauvaani

etiäisiä senkin edestä, sekä olen myös ennalta tiennyt asioita.



Ja kenenkään muun ei tarvitse näitä asioita uskoa, en menetä siinä mitään.

mielen kepposia.

En oikein ymmärrä miksi kukaan kieltäytyisi uskomasta kummituksiin ja muuhun yliluonnolliseen, miksi kukaan varta vasten kieltäisi niinkin mahtavien ja mystisten asioiden olemassaolon? Sehän on todella tylsä ajattelutapa. :D Kannattaa pitää mieli avoimena eikä suoraan tyrmätä kaikkea mitä ihmislajin rajallinen tiedon määrä ei kykene selittämään. Minun puolestani vaikkapa yksisarvisilla, tontuilla ja kummituksilla sekä Jumalalla on aivan yhtä suuret mahdollisuudet olemassaoloon, enpä vain vielä yhtäkään ole sattunut näkemään tai kokemaan.



Kaikista omituisinta on, jos harras uskovainen tyrmää yksiselitteisesti henkiolentojen olemassaolon.

ja samoin muut, jotka on nähneet kuolleen läheisen. Appi, joka ihasteli vauvaa jne... Selittäkäähän nyt vähän tarkemmin näitä "näkemisiä". Tyypillistä tuollaisilla jutuille on just tää, et eka selitetään yksityiskohtia myöten missä oltiin ja kenen kanssa. Sitten "nähtiin aave" Ei muuta. Ei yksityiskohtia, miltä näytti, missä kohtaa oli, näkikö muut, kauanko näkyi ja kuinka lakkasi näkymästä. Oliko läpinäkyvä, mitä sillä oli päällä? Puhuiko se ja jos puhui, niin miltä se kuulosti? Nyt pikkuisen tarkempaa kuvailua, että voi ees yrittää ottaa tosissaan!

Kun läheisesi kuolee tai sinut jätetään ja olet surullinen, niin kukaan muuhan ei sitä surua koe eikä välttämättä edes ymmärrä. Sinulle se suru kuitenkin on totta, oma vahva kokemuksesi, joka ei edes selittämällä tule sen selkeämmäksi. Sama kummituksissa: niitä voi selittää ihan yhtä vähän kuin sitä kokemusta, jonka saa herätessään Alpeilla keväisenä aamuna tai soutaessaan elokuisena yönä järvellä.

En kylläkään usko kummituksiin (hei haloo, missä ne muka ovat ja mitä ne ovat??)

Piti vielä kysyä, että onko sinun mielestäni muita aurinkokuntia tai kaukaisia planeettoja olemassa? Tai mustia aukkoja? Ethän ole nähnyt niitä niin ei kai niiitä ole.

En puhunut mitään näkemisestä. Oletpa yksinkertainen kun kuvittelit, että vain "näkeminen" on uskomista (tai sitten jokin yliaistillinen tietäminen, ilmeisesti).

Niin kauan kuin kukaan (kukaan!) ei ole pystynyt esittämään mitään selitystä sille missä olomuodossa nämä kummitukset esiintyvät, miten niiden olemassaolo selittyy (tuleeko kaikista kummituksia? tuleeko eläimistä kummituksia? entä kohtuun kuolleista sikiöistä?), miksi joka paikka ei ole täynnä kummituksia (aika paljon ihmisiä on kuollut)... on mielestäni aivan perusteltua huudella haloota!

Selitys, että kummitukset ovat "toisella tasolla" tai vain "herkät voivat havaita" (ilman selitystä mikä tämä herkkä aistielin olisi?) ei mene läpi. Ei vain mene.

Mutta ymmärrän, mihin tarpeeseen näitä tarinoita kehitellään. Ja arvostan ihmisten suurta tarinansepityskykyä. Nuorena tykkäsin näistä itsekin.

Muksu oli n. ½-vuotias ja oltiin käymässä mun vanhempien luona. Kattelin jotain telkkariohjelmaa ja syötin samalla lasta olohuoneen pöydän ääressä, mun äiti istui mua vastapäätä. Yhtäkkiä lapsi alkoi katsomaan huoneen nurkkaan, hymyili ensin ja alkoi sitten nauramaan ja "keikistelemään" nurkkaan päin. Me ei äidin kanssa nähty mitään, mutta ajateltiin, että mummu varmasti kävi moikkaamassa vauvaa. Mukavaa, jos näin tapahtui, mummu oli mulle hirmu tärkeä ihminen

En kylläkään usko kummituksiin (hei haloo, missä ne muka ovat ja mitä ne ovat??)

Piti vielä kysyä, että onko sinun mielestäni muita aurinkokuntia tai kaukaisia planeettoja olemassa? Tai mustia aukkoja? Ethän ole nähnyt niitä niin ei kai niiitä ole.

En puhunut mitään näkemisestä. Oletpa yksinkertainen kun kuvittelit, että vain "näkeminen" on uskomista (tai sitten jokin yliaistillinen tietäminen, ilmeisesti).

Niin kauan kuin kukaan (kukaan!) ei ole pystynyt esittämään mitään selitystä sille missä olomuodossa nämä kummitukset esiintyvät, miten niiden olemassaolo selittyy (tuleeko kaikista kummituksia? tuleeko eläimistä kummituksia? entä kohtuun kuolleista sikiöistä?), miksi joka paikka ei ole täynnä kummituksia (aika paljon ihmisiä on kuollut)... on mielestäni aivan perusteltua huudella haloota!

Selitys, että kummitukset ovat "toisella tasolla" tai vain "herkät voivat havaita" (ilman selitystä mikä tämä herkkä aistielin olisi?) ei mene läpi. Ei vain mene.

Mutta ymmärrän, mihin tarpeeseen näitä tarinoita kehitellään. Ja arvostan ihmisten suurta tarinansepityskykyä. Nuorena tykkäsin näistä itsekin.

vieressäni. englantilainen nainen ja kummasti se sai koiran nimenkin sanottua oikeaan suuntaan :)

Muksu oli n. ½-vuotias ja oltiin käymässä mun vanhempien luona. Kattelin jotain telkkariohjelmaa ja syötin samalla lasta olohuoneen pöydän ääressä, mun äiti istui mua vastapäätä. Yhtäkkiä lapsi alkoi katsomaan huoneen nurkkaan, hymyili ensin ja alkoi sitten nauramaan ja "keikistelemään" nurkkaan päin. Me ei äidin kanssa nähty mitään, mutta ajateltiin, että mummu varmasti kävi moikkaamassa vauvaa. Mukavaa, jos näin tapahtui, mummu oli mulle hirmu tärkeä ihminen

nurkassa on joku kuollut mummo, jos vauva katsoo sinne???

jos itselläkin olisi tuo uskomus "vauva kattoo nurkkaan, no mutta mummelihan se siellä!"



Todellakin alkuketjussa tuli paljon herkkää "oiiih, mä NÄIN kummituksen siinä ja siinä tarkalleen", mut sit kun ei ollakaan et "hei ihquu, vähän sä oot niinku erikoinen!", vaan kysytään tarkemmin, niin kuivuu kasaan koko juttu.



Koska sillä ON merkitystä, tuliko se pappa niissä H&M-pökissä vai ei, kun koitetaan miettiä, oliko siinä joku TODELLINEN ilmiö. Jos kerran olet valmis sanoon, että NÄIT sen selvästi, niin ei kannata alkaan sit yhtäkkiä vetään mitään "hei nyyh, se oli mun siis PÄÄNSISÄINEN kokemus, eikä silleen kuulu ees muille!!1!"

nähnyt, mutta tunsin, että hän on samassa huoneessa, jossakin katon tietämillä. Sitten hän alkoi potkia mahassani. En kylläkään usko kummituksiin. Mieli vain tekee tepposia, vauvan menettäminen on sen verran kova paikka, että täytyy sitten kuvitella tällaisia.

mutta lapseni selvästi näki jotain :D.

mutta lapseni selvästi näki jotain :D.

mutta lapseni selvästi näki jotain :D.

Tuollaisia ne juuri ovat.

ymmärrän näkemystäsi hyvin.

Valitettavasti yliluonnolliset tapahtumat ovat usein henkilökohtaisia ja vain hetkellisiä. Niistä ei yleensä saada fyysisiä todisteita ja vaikka saataisiin, niin esim valokuvat selitettäisiin kuvamanipuloinnilla.

Siksi en yliluonnollisista kokemuksistani ole puhunut näille ystävilleni.

Joitain minulle sattuneita asioita:

-löysin hehtaarin kokoiselta alueelta hukkaamani tavaran sulkemalla silmäni ja seuraamalla lintujen viserrystä. (rukoilin tuota ennen apua - olin nuorempana harras kristitty) Kun viserrys lakkasi, avasin silmäni ja esine oli jalkojen juuressa.

-molempia lapsiani on käynyt katsomassa "joku". En tiedä kuka. Esikoisen kohdalla näin tumman hahmon - kuin varjon - menevän lapseni huoneeseen. Lapsi heräsi hahmon tuloon ja alkoi itkeä. Kuopusta tultiin katsomaan raskausaikana. Olin käymässä nukkumaan, kun huoneeseen ilmestyi 2-3 tummaa varjoa. Hätkähdin, suljin silmäni ja hiukan säikähdin. Tuntui kuin hahmot olisivat olleet vatsani ympärillä. Jotenkin pelkäsin hahmoja. Avasin silmäni ja hahmot häipyivät. Pelkäsin että lapselleni sattuu jotakin - mutta luulen että hahmot kävivät suojelemassa lasta. - en tiedä.

-Molemmilla lapsillani on suojelusenkeleitä. Molemmille on tapahtunut kummallisia läheltä piti tilanteita, joista ovat pelastuneet oudoilla tavoilla. Esim lapsen kaatuessa ja lyödessä päätään jossain vaarallisessa paikassa, on pään alle sattunutkin juuri sopivasti joku pehmeä. Tyyny, vaate tai kenkä. Paikat ovat olleet sellaisia, joissa näitä ei yleensä ole hujan hajan.

-Näen joskus samaa unta kuin äitini. - esim kauan sitten kuolleesta isotädistä tai koirasta.

-Joskus kun itselläni oli todella rankkaa. Tapahtui paljon pahoja asioita ja olin henkisesti ihan lopussa. Tulin kotiin taas kerran kyyneleet silmissä. Oven edessä oli rakkaan mummoni lempikukka (ei kasvanut lähistöllä missään). Tunsin hyvin voimakkaasti mummoni läsnäolon ja jotenkin vain tiesin hänen tulleen lohduttamaan ja auttamaan. Sen jälkeen tuntui kuin osa taakastani olisi vain otettu pois.

En kylläkään usko kummituksiin (hei haloo, missä ne muka ovat ja mitä ne ovat??)

Piti vielä kysyä, että onko sinun mielestäni muita aurinkokuntia tai kaukaisia planeettoja olemassa? Tai mustia aukkoja? Ethän ole nähnyt niitä niin ei kai niiitä ole.

En puhunut mitään näkemisestä. Oletpa yksinkertainen kun kuvittelit, että vain "näkeminen" on uskomista (tai sitten jokin yliaistillinen tietäminen, ilmeisesti).

Niin kauan kuin kukaan (kukaan!) ei ole pystynyt esittämään mitään selitystä sille missä olomuodossa nämä kummitukset esiintyvät, miten niiden olemassaolo selittyy (tuleeko kaikista kummituksia? tuleeko eläimistä kummituksia? entä kohtuun kuolleista sikiöistä?), miksi joka paikka ei ole täynnä kummituksia (aika paljon ihmisiä on kuollut)... on mielestäni aivan perusteltua huudella haloota!

Selitys, että kummitukset ovat "toisella tasolla" tai vain "herkät voivat havaita" (ilman selitystä mikä tämä herkkä aistielin olisi?) ei mene läpi. Ei vain mene.

Mutta ymmärrän, mihin tarpeeseen näitä tarinoita kehitellään. Ja arvostan ihmisten suurta tarinansepityskykyä. Nuorena tykkäsin näistä itsekin.

Monta kertaa olen apua saanut itsekin ja olen jo oppinut luottamaan.



Itselläni on huomattavasti keveämpi olla, kun tiedän, etten ole yksin. Ja epäileväinen olen minäkin - ehkä vain astetta vähemmän, kuin nämä tämän palstan skeptikot ;).

kuin skeptikkojen vastaan vänkäämisiä.



Oma äitini (joka ei ole uskovainen, eronnut kirkosta) näki 5 v:nä kuolleen lapsensa tulleen tervehtimään häntä eteisessä. Äitini oli vielä hyvin surullinen menetyksestä, mutta tuon "tapaamisen" jälkeen suru helpotti paljon.



Äitini on hyvin käytännöllinen ihminen, ja tuntui oudolta kuulla hänen suustaan tuollainen kokemus mutta uskoin sen kun hän sen totena puhui.

terveisiä vaan tutuille jos olen siitä joskus kertonut. Takavuosina oli pieni hitinpuolikas "Me, myself and I". Vuosia sen jälkeen makailin sängyllä lukemassa kirjaa ja yhtäkkiä kesken kirjanlukemisen mieleeni tuli täysin pystymetsästä sanoa ääneen "Me, myself and I". Alakerrasta (ei näköyhteyttä) kuului mieheni yllättynyt ääni että MITÄ sanoit juuri äsken. Mieheni oli netissä surffaillessaan osunut kyseisen kappaleen nimeen ja juuri lukiessaan sitä ruudulta yläkerrasta kuului sama ääneen lausuttuna :D. Se oli kummallinen hetki.

muutama mielenkiintoinen juttu on käynyt.



Olin tyttömänä pari kesää sitten ja olin todella epätoivoinen. yhtenä päivänä istuin itku kurkussa kotona ja ajattelin, että rakkaat isovanhemmat, jos olette siellä rajan takan ja pystytte yhtään auttamaan, niin nyt minä tarvitse apua näiden työasioiden kanssa. aivan niskakarvat nousivat pystyyn ja tuli kylmä. Seuraavana päivänä mulle soitettiin eräästä firmasta ja kertoivat että olivat kuulleet mun oelvan vapaalla jalalla ja pyysivät työhaastatteeluun. Sain työn.



Toinen sattui muutama talvi sitten. tein jokavuotiseen tapaani listaa ihmisistä, joille pitää lähettää joulukortit. Listan tehtyäni katsoin sitä ja mietin, että tästä pitää poistaa vielä joku ihminen enne joulua. Samoihin aikoihin sattui muutaman kerran niin,e ttä tuli autolla kotipihalle ja pihalla kävi mielessä, että tästä pihasta lähdetään vielä lähiaikoina hautajaisiin.



Aikaa meni muutama viikko ja mummni menehtyi äkillisesti.



Tällaisia on käynyt muitakin

muutama mielenkiintoinen juttu on käynyt.

Olin tyttömänä pari kesää sitten ja olin todella epätoivoinen. yhtenä päivänä istuin itku kurkussa kotona ja ajattelin, että rakkaat isovanhemmat, jos olette siellä rajan takan ja pystytte yhtään auttamaan, niin nyt minä tarvitse apua näiden työasioiden kanssa. aivan niskakarvat nousivat pystyyn ja tuli kylmä. Seuraavana päivänä mulle soitettiin eräästä firmasta ja kertoivat että olivat kuulleet mun oelvan vapaalla jalalla ja pyysivät työhaastatteeluun. Sain työn.

Toinen sattui muutama talvi sitten. tein jokavuotiseen tapaani listaa ihmisistä, joille pitää lähettää joulukortit. Listan tehtyäni katsoin sitä ja mietin, että tästä pitää poistaa vielä joku ihminen enne joulua. Samoihin aikoihin sattui muutaman kerran niin,e ttä tuli autolla kotipihalle ja pihalla kävi mielessä, että tästä pihasta lähdetään vielä lähiaikoina hautajaisiin.

Aikaa meni muutama viikko ja mummni menehtyi äkillisesti.

Tällaisia on käynyt muitakin