Lue keskustelun säännöt.
Kuinka moni ollut aikoinaan isovanhemmilla hoidossa?
03.10.2011 |
Tuosta toisesta ketjusta, jossa todettiin että isovanhemmat eivät ole "lastenlastenhoitoautomaatti", tuli mieleen, että kuinka moni teistä on ollut omassa lapsuudessa isovanhemmilla hoidossa?
Itse olin 70-luvun lopulla vuoden ennen koulun alkua ukin hoidossa ja koko ala-asteen ajan ukki kävi laittamassa minut kouluun ja olin ukilla iltapäivät koulun loputtua. Mieheni vietti kaikki kesät ja muut lomat murrosikään saakka isovanhempiensa luona ja samoin hänen serkkunsa. Näin on ollut myös suurin piirtein kaikilla tuttavillamme. Eli vanhempamme ovat hoidattaneet puoliksi omat lapsensa omilla vanhemmillaan ja nyt sitten ovat oikeutettuja edelleen elämään omaa elämäänsä, johon eivät kuulu niin omat kuin lastenlapsetkaan? Ja tätä pidetään ihan normaalina? Mikähän sukupolvi se tässä itsekäs oikeastaan onkaan?!
Kommentit (25)
isovanhemmillani jotka asuivat toisessa maassa / toisella puolella Suomea.
Ja mun vanhemmat hoitavat mun lapsia todella paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Isovanhemmat asuivat kaukana mutta kaikki lomat vietin 70-luvulla siellä. Mieheni isovanhemmat taas eivät hoitaneet häntä juuri lainkaan. Miehen vanhemmat kyllä nyt hoitavat meidän lapsia todella paljon ja olemme kiitollisia.
mun isovanhemmat asuivat 400-800 km päässä meiltä, olin hoidossa heillä kerran viikon, kerran 5 päivää ja kerran 4 päivää.
Oma äitini oli enemmän, joskus yläkoulu- ja lukioiäkäisenä kokonaisia kesiäkin.
Mun vanhemmat ei kestä lapsenlapsiaan viikkoa, vaikka meidät puolestaan vietiin aina lapsena kesäksi isovanhempien luo.
kummallisen itsekästä toimintaa suurilta ikäluokilta tosiaankin.
kertomuksia lukenut netistä niin vahvasti on tullut vaikutelma että ne, jotka eivät aikoinaan omia lapsiaankaan hoitaneet (hoidattivat omilla vanhemmillaan) eivät nyt sitten lastenlapsiaankaan hoida. Mikä on ihan loogista. Mutta tässä kohtaa on vähän kornia vedota siihen kuinka "ovat jo oman osuutensa tehneet" ;)
Minua ja sisaruksiani eivät ole isovanhemmat hoitaneet, mutta omat ja miehen vanhemmat kyllä hoitavat mielellään meidän lapsiamme.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen usein ihmetellyt tätä samaista asiaa suurten ikäluokkien kohdalla.
kun vanhemmat lähtivät mm. marjareissuille tai tekivät remonttia. Muutenkin minä vietin lähes kaikki kesät mummolassa siitä asti kun täytin 5v. Pikkuveljeni ei muistaakseni ollut mummolassa yhtä paljon kuin minä. Pikkusiskoni ei puolestaan koskaan ehtinyt olla mummolassa, kun mummo kuoli pikkusiskoni ollessa parivuotias...
Isäni vanhemmat asuivat kaukana eli siellä olemme lapsuudessani vain vierailleet koko perheen voimin. Omat vanhempani - varsinkaan äitini - eivät auta lastenhoidossa eivätkä ole tarjoamassa apua. Eivät koskaan ehdota, että lapsemme voisivat mennä heille lomalla...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Silloin "ennen vanhaan" ei ollut vastaavanlaista päivähoitoa tarjolla lapsille eli hoitajat oli pakko löytää lähipiiristä, kun ei sitä silloinkaan vanhemmat voineet töistä olla sen pidempiä kesälomia itse pois kuin mitä nykyään. Miksi tämä on niin vaikea käsittää?
Mutta jos välttämätttä haluat AP verrata suuria ikäluokkia nykyiseen niin muistathan huomioida sen, että suuruin osa on myös kärsinyt sodan ja sen jälkeisen pula-ajan, työskennellyt lapsena pellolla tai hoitanut pienempiä sisaruksia kun isä on ollut sotimassa ja äiti marttana? Muistathan varmasti AP, että isovanhemmillasi ei ollut lapsena sitä vapautta mikä sinun lapsillasi on eikä niitä harrastusmahdollisuuksia kuin sinun lapsillasi on.
Milloin sinun mielestäsi on tai oli suurten ikäluokkien aika nauttia omasta elämästään?
Olin muutenkin aika usein yökylässä isovanhempien luona. Välillä meitä oli viisi lastenlasta yhtäaikaa ja hauskaa oli!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Silloin "ennen vanhaan" ei ollut vastaavanlaista päivähoitoa tarjolla lapsille eli hoitajat oli pakko löytää lähipiiristä, kun ei sitä silloinkaan vanhemmat voineet töistä olla sen pidempiä kesälomia itse pois kuin mitä nykyään. Miksi tämä on niin vaikea käsittää?
Mutta jos välttämätttä haluat AP verrata suuria ikäluokkia nykyiseen niin muistathan huomioida sen, että suuruin osa on myös kärsinyt sodan ja sen jälkeisen pula-ajan, työskennellyt lapsena pellolla tai hoitanut pienempiä sisaruksia kun isä on ollut sotimassa ja äiti marttana? Muistathan varmasti AP, että isovanhemmillasi ei ollut lapsena sitä vapautta mikä sinun lapsillasi on eikä niitä harrastusmahdollisuuksia kuin sinun lapsillasi on.
Milloin sinun mielestäsi on tai oli suurten ikäluokkien aika nauttia omasta elämästään?
Vaikka tosiasiassa tämän maan rakensivat ne suurten ikäluokkien vanhemmat, samat isovanhemmat, joiden luokse mekin olimme aina tervetulleita.
ja mun vanhemmat on ainakin eläneet ihan normaalin lapsuuden kaupungissa hyvissä oloissa ja saaneet harrastaa mitä huvittaa. Ja päivähoidossakin olimme ihan samalla tavalla kuin nykyäänkin lapset ovat. Mutta silti vanhempiani ei kiinnosta kuin oma napa, lapsenlapset ovat vaan rasitteita niille.
juu---no minä ainakin olin...ja suoraan sanottuna nyt en edes voi käsittää miten äitini pystyi jättämään minut jo vauvana viikoiksi hoitoon omalle äidilleen (itse oli töissä muualla viikot ja viikonloput kotona). En itse tekis samaa omille lapsilleni...tietysti kiva jos on läheiset ja hyvät välit ja nähdään usein..mutta hoitovastuun haluan arjesta pitää itselläni
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä päivähoito oli keksitty jo 70- ja 80-lukujen taitteessa. Ei ehkä iltapäivähoitoa koululaisille, mutta normaali päivähoito työssäkäyvien lapsille.
Mutta huono vertaus tuo "ennen vanhaan". Niin miksi silloin ei hoidettu niitä lapsia itse, kun kerran ei muuta hoitoa lapsille ollut? Meidän vanhemmat eli nykyiset vanhemmat eivät ole käyneet sotaa vaan heidän vanhempansa tai jopa heidän isovanhempansa. Ja silti on joidenkin mielestä ok, jos vanhempamme ovat hoidattaneet lapsensa sodan käyneillä sukupolvilla. Tämä vain vahvistaa nykyisen suurten ikäluokkien itsekkyyden (ei heistä kaikki niitä itsekkäitä ole, mutta osa on).
Ja kasvatukseen en halua isovanhempia ollenkaan tai edes siihen lastenhoitoon vaan läsnäoloon, kyläilyyn, olemaan läsnä, vaihtamaan kuulumisia. Mutta onneksi muualla maailmassa sukupolvien kuilu ei ole tällainen kuin Suomessa vaan siellä ymmärretään eri sukupolvien välinen rikkaus!!
Silloin "ennen vanhaan" ei ollut vastaavanlaista päivähoitoa tarjolla lapsille eli hoitajat oli pakko löytää lähipiiristä, kun ei sitä silloinkaan vanhemmat voineet töistä olla sen pidempiä kesälomia itse pois kuin mitä nykyään. Miksi tämä on niin vaikea käsittää? Mutta jos välttämätttä haluat AP verrata suuria ikäluokkia nykyiseen niin muistathan huomioida sen, että suuruin osa on myös kärsinyt sodan ja sen jälkeisen pula-ajan, työskennellyt lapsena pellolla tai hoitanut pienempiä sisaruksia kun isä on ollut sotimassa ja äiti marttana? Muistathan varmasti AP, että isovanhemmillasi ei ollut lapsena sitä vapautta mikä sinun lapsillasi on eikä niitä harrastusmahdollisuuksia kuin sinun lapsillasi on. Milloin sinun mielestäsi on tai oli suurten ikäluokkien aika nauttia omasta elämästään?
ollenkaan isovanhempieni luona hoidossa. Toiset isovanhempani kuolivat pian syntymäni jälkeen, ja toiset taas asuivat kaukana ja olivat huonokuntoisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja asuin isovanhemmillani kun olin 10-18v
siis ihan oikeasti asuin.äidin luona kävin kylässä
Viimeinen isovanhempi kuoli, kun olin alle 2 vuotias.
Mutta ei kai kukaan tee lapsia nykyään (kun ehkäisykin on keksitty) siinä toivossa, että niitä hoitaa joku muukin kuin itse.
Älkää palstamammat hankkiko niitä lapsia, jos ette jaksa itse hoitaa ja pahoitatte mielenne, jos isovanhemmat ei välitä hoitaa.
päivähoitopalveluja eli ihan turhaa verrata nykyaikaa siihen, miten asiat oli 20 vuotta sitten.
Lopettakaa uikuttaminen ja hankkiutukaa sterilisaatioon, niin ei tarvi kärsiä omia lapsia hoitaessaan.
Mun vanhemmat ei kestä lapsenlapsiaan viikkoa, vaikka meidät puolestaan vietiin aina lapsena kesäksi isovanhempien luo.
Hyvä kun meillä kestää pari päivää. Silti kesät olimme isovanhempien hoidettavana joko kotonamme, heidän luonaan tai mökillä, jossa välillä meitä oli kolmen perheen samanikäiset serkut. Nyt hyvä kun saa vanhempani ottamaan lapset kerran vuodessa pariksi päiväksi... no rehellisyyden nimissä muutamaan kertaan vuodessa pariksi päiväksi, kunhan kaikki ei ole yhtaikaa. Yhtaikaa saa olla puoli päivää. Onneksi on lomapaikkoja, joissa lapset saa joksikin tunniksi hoitoon.
No katos kun silloin aiemmin ei ollut V-A-S-T-A-A-V-A-N-L-A-I-S-T-A päivähoitomahdollisuutta eikä taloudellista tukea kotihoidolle kuin mitä nykypäivänä (tiedoksi myös sille pari viestiä aiemmin viisastelleelle, olisi ehkä vielä pitänyt korostaa että ei ollut 100%:n samanlainen). Siksi silloin oli tyypillisempää että lapsia hoitivat myös isovanhemmat. Myöskään työelämän vaatimukset eivät silloin olleet lähellekään samanlaiset kuin nykyään, itse ainakin oikein mielellään suon vanhemmilleni leppoisat eläkepäivät vuosikymmenten työn ja lasten kasvatuksen jälkeen.
Kyllä päivähoito oli keksitty jo 70- ja 80-lukujen taitteessa. Ei ehkä iltapäivähoitoa koululaisille, mutta normaali päivähoito työssäkäyvien lapsille.
Mutta huono vertaus tuo "ennen vanhaan". Niin miksi silloin ei hoidettu niitä lapsia itse, kun kerran ei muuta hoitoa lapsille ollut? Meidän vanhemmat eli nykyiset vanhemmat eivät ole käyneet sotaa vaan heidän vanhempansa tai jopa heidän isovanhempansa. Ja silti on joidenkin mielestä ok, jos vanhempamme ovat hoidattaneet lapsensa sodan käyneillä sukupolvilla. Tämä vain vahvistaa nykyisen suurten ikäluokkien itsekkyyden (ei heistä kaikki niitä itsekkäitä ole, mutta osa on).
Ja kasvatukseen en halua isovanhempia ollenkaan tai edes siihen lastenhoitoon vaan läsnäoloon, kyläilyyn, olemaan läsnä, vaihtamaan kuulumisia. Mutta onneksi muualla maailmassa sukupolvien kuilu ei ole tällainen kuin Suomessa vaan siellä ymmärretään eri sukupolvien välinen rikkaus!!
Silloin "ennen vanhaan" ei ollut vastaavanlaista päivähoitoa tarjolla lapsille eli hoitajat oli pakko löytää lähipiiristä, kun ei sitä silloinkaan vanhemmat voineet töistä olla sen pidempiä kesälomia itse pois kuin mitä nykyään. Miksi tämä on niin vaikea käsittää? Mutta jos välttämätttä haluat AP verrata suuria ikäluokkia nykyiseen niin muistathan huomioida sen, että suuruin osa on myös kärsinyt sodan ja sen jälkeisen pula-ajan, työskennellyt lapsena pellolla tai hoitanut pienempiä sisaruksia kun isä on ollut sotimassa ja äiti marttana? Muistathan varmasti AP, että isovanhemmillasi ei ollut lapsena sitä vapautta mikä sinun lapsillasi on eikä niitä harrastusmahdollisuuksia kuin sinun lapsillasi on. Milloin sinun mielestäsi on tai oli suurten ikäluokkien aika nauttia omasta elämästään?
Noh, minä ja mieheni olemme molemmat olleet isovanhempiemme luona hoidossa. Samoin sisaruksemme. Meidän lapsemme ovat vuorostaan vanhemmillamme hoidossa silloin tällöin... En ymmärrä mikä mättää. Mikseivät mummot ja papat tahdo viettää aikaa lastenlastensa kanssa? Eihän se ole kuin pari tuntia viikko tms.
Johtuu ihan siitä, että syntyessäni oli vain yksi isovanhempi elossa ja hänkin oli juoppo skitsofreenikko, joka ei huolehtinut lääkityksistään.