Mä en tuntisi itseäni kauhean onnistuneeksi jos koulutus ei olisi vähintään amk tai yliopisto

14, sä olet aika tyly! =)Amis on harvoin kaupan kassa, kyllä se kaupan kassa on usein miten YO.

Kaikki kaupan kassat, jotka tunnen ovat kyllä merkonomeja tai ns. itseoppineita ysin käyneitä ihmisiä. Tyly en tarkoita olla. Nostan hattua kaupassa töissä oleville, mutta en itse vain jaksaisi sellaista tuotteiden piippausta ja hyllylle laittamista päivästä toiseen. Työssä pitää olla sisältöä.

Eikö sulle ole missään koulussa opetettu muita ammatteja olevan, kuin kaupan kassa ja sitten se sun aivokirurgin työsi? :D

Mun mielestä koulutus kertoo paljon ihmisen älykkyydestä ja kaikesta.

Olen huomannut etten viihdy amislaisten/koukuttamattomien seurassa ollenkaan. :)

Onhan se tilastollisestikki niin että amk:t ja yliopistoihmiset ovat älykkäämpiä, eli johtuuko sitten siitä. :)

Pidä vaan rauhassa ongelmasi siitä millä perustein tunnet itsesi onnistuneeksi. Muut sitten elävät ihan omien onnistumisten tunteiden mukaan.

Ja et sinä kovin älykkäältä kyllä vaikuta koulutuksestasi huolimatta tai olet vaan provo, mutta siinäkin huono.

Tuliko musta nyt fiksu ja hieno ihminen kun pääsin ammattikorkeeseen opiskelemaan? Itse koen olevani silti sama amis ja lukiolainen kuin tähänkin asti. Mut mä oonkin ikuisesti 19 v. ;)

Itse olisin päässyt kahteen ammattikorkeakouluun, mutta sitten tajusin ettei amk-tutkinto vaikuttaisi palkkaani tai työhöni juuri mitenkään. Lähden jatko-opiskelemaan, sitten kun kaipaan vaihtelua työelämään. Siihen asti elän tyytyväisenä amiksena :)

Peruskouluni jäi kesken, enkä ole suorittanut mitään tutkintoa missään opinahjossa. Hyväpalkkaista työtä on riittänyt 16-vuotiaasta lähtien, enkä vallan kateellisena ole seurannut työttömien kavereiden kamppailua isojen opintolainojen kanssa.



Suosittelen sinulle luettavaksi suomalaisen filosofin, Eero Ojasen kirjoja. Mieltään voi koulutustaustasta riippumatta avartaa jokainen, jos niin tahtoo.

Mä valitsin itselleni ammatin, en koulua ja koulutusta. Ts. olisin voinut mennä amikseen tai amkkiin, mutta siellä ei mun unelma-ammattiin opiskeltu -> pakko mennä yliopistoon.

jos tapaat uuden ihmisen ja viihdyt hänen seurassaan ja tykkäät hänen jutuistaan, kysyt ammattia ja hän onkin "vain" amiksen käynyt, hylkäätkö siihen paikkaan?

minä olen maitotilallinen, eli mitä minun täytyisi ajatella itsestäni ja onnistumisestani. Ei ole amk:ta eikä yliopistoa.



Mutta huolehdin eläimistämme päivittäin, yritys menestyy ihan kohtuu hyvin vaikka työtä saan tehdä kovasti sen eteen.



En koe olevani epäonnistunutkaan.



Olen tässä juuri kahvitauolla ja sen jälkeen pitää mennä takaisin töihin taas. Kuten joka päivä, satoi tai paistoi.



Luuseriko...?

sinun kanssasi ap. :)



En oikein ymmärrä mitä haet aloituksellasi. On selvää, ettei kaikki ihmiset voi viihtyä toistensa seurassa.



Itse en kyllä katso koulutusta ystäviä valitessa. Olisi se ollut typerää, kun joidenkin kanssa olen ollut ystävä pienestä lähtien. Ja sitten joku heistä ei kouluttautuisi, niin enpä sitten haluaisikaan olla enää hänen ystävänsä.



No en ikinä ole toiminut noin, enkä toimi. Onko sulla ap sitten käynyt hyvä tsägä, että kaikki nuoruuden kaverit ovat käyneet vähintäänkin amk? Vai oletko joutunut laittamaan välit poikki kun joku on käynyt vain amiskan?



Olis ihan kiinnostavaa tietää?

Amk- tai yliopistokoulutus ei takaa ihmisen älykkyyttä, korkeintaan kirjaviisauden. Idiootteja mahtuu heidänkin joukkoonsa ja harvalla heistäkään on niin uusia ja mahtavia ajatuksia, joita joku muu ei olisi keksinyt ennenkin.



Sen olen huomannut, että monet amk- ja yliopistoihmiset pitävät itse itseään kovinkin älykkäinä ja ovat korostamassa sitä joka paikassa. Ja voi sitä puheen määrää! Joka paikassa pitää olla koko ajan äänessä. Tunnen omasta lähipiiristäni ainakin yhden tällaisen henkilön, joka on koko ajan äänessä analysoimassa joka ikistä asiaa. Kaikki muut - alempaan koulutustasoon tyytyneet ja ehkä kotiäidit - ovat tietenkin idiootteja. Hän itse on luonnollisesti uraihminen ja oikein esimerkki siitä, kuinka muidenkin tulisi elää. Leipätyön lisäksi hän on mukana kaiken maailman projekteissa... Joskus tekisi mieli sanoa, että hohhoijaa, kun hänen mielestään kaikki muut ovat idiootteja. Vielä tylsempää sellainen alaspäin katsominen on silloin, kun hän on johtohenkilönä johtamassa idiootteja, jotka eivät osaa arvostaa häntä. Ylimielisyys ei ole kaunista.



Jokainen viihtyy tietysti omanlaistensa seurassa parhaiten, kun saa jauhaa samanlaisia juttuja ja muut nyökyttävät, että joo-joo... Kaikkia ei suoraan sanottuna kiinnosta sellainen analyyttinen virkapuhetapa vapaa-ajallakin...



- Opistotason koulutuksen ja eri kursseja käynyt

opiskellut tradenomiksi ja nyt sitten opiskelen lähihoitajaksi. Yhtä hyvin olen tullut toimeen kaikkien kanssa..ihan sama onko henkilö miten koulutettu. En jotenkin voi ymmärtää ihmisiä jotka määrittelee toisen ihmisen "arvon" sen mukaan, että minkä koulun hän on käynyt. Mulle on ihan sama minkä koulun kukakin on käynyt kunhan hänen kanssaan kemiat täsmää jne. En arvosta ihmisiä heidän käymänsä koulutuksen takia vaan sen takia, mitä he sisimmiltään ovat. Meni ehkä ohi aiheen, mutta menkööt :)

suurin osa akateemisista ovat niin kovin yksinkertaisia.

Ihmisen onnnellisuus ja onnistuminen elämässä vaatii niin monia muitakin asioita, joita sinun kaltaisesi ihmiset eivät kykene ikinä käsittämään.

Onnellisuus ja rauha, oman itsensä kanssa, kyky kokea iloa muiden onnistumisesta kateuden sijaan, kyky olla haalimatta mitään turhaa ja panostaa itsensä ja muiden hyvinvointiin, älykkyys on monia eri asioita, ja ikävä kyllä AP, aloituksesi ei anna sinusta älykästä kuvaa vaan henkisesti rajoittuneen, itsekeskeisen ja omahyväisen ihmisen kuvan joka ei kykene näkemään asioita, muiden kuin itsensä kannalta.

Kasva henkisesti.

Olen aivan samaa mieltä.

T. itse akateeminen, amk ja tohtorien ja amisten kaveri

opiskellut tradenomiksi ja nyt sitten opiskelen lähihoitajaksi. Yhtä hyvin olen tullut toimeen kaikkien kanssa..ihan sama onko henkilö miten koulutettu. En jotenkin voi ymmärtää ihmisiä jotka määrittelee toisen ihmisen "arvon" sen mukaan, että minkä koulun hän on käynyt. Mulle on ihan sama minkä koulun kukakin on käynyt kunhan hänen kanssaan kemiat täsmää jne. En arvosta ihmisiä heidän käymänsä koulutuksen takia vaan sen takia, mitä he sisimmiltään ovat. Meni ehkä ohi aiheen, mutta menkööt :)

En koe, että kaverin arvo olisi koulutuksesta kiinni. Sattuu vain olemaan niin, että parhaat ystäväni ovat korkeasti koulutettuja ihmisiä. Muitakin on, mutta heidän kanssaan olen hiukan eri aaltopituudella ja erilaisista asioista kiinnostuneita.

t "aivokirurgi"

saa olla taas iloinen siitä, että ystäväpiiriin ei kuulu ainuttakaan akateemista nirppanokkaa :)

no, en mäkään tuntisi itseäni onnistuneeksi, jos ei olisi yliopistokoulutusta, mutta mitä väliä sillä on, mikä koulutus kenelläkään muulla on? Idiootteja ne ylipistonkin käytävät olivat täynnä, ja fiksuja ihmisiä löytyy kaikkialta muualtakin. Ei älykkyydessä ole kyse koulutuksesta vaan yleisestä kiinnostuksesta ympäröivää maailmaa kohtaan.

silti me kaikki ollaan samanarvoisia :).

Terv. amk ins.

Olisin päässyt yliopistoon, en mennyt kuitenkaan. Nyt teen työkseni sellaista hommaa, johon riittäisi amiskoulutus. Pidän työstäni paljon, enkä pidä itseäni epäonnistuneena. En arvota ihmisiä koulutuksen perusteella. Koulutetut vanhempani jonkin verran sitä tekivät aiemmin ja se oli minusta todella inhottavaa ja sivistymätöntä käytöstä.



Ja siitä älykkyydestä... Opin helposti ja nopeasti, hahmotan hyvin kokonaisuuksia, osaan ihan mukavasti matematiikkaa ja puhun sujuvasti suomen lisäksi 3:a muuta kieltä. Ja siis ihan perusduunari olen :D. Ihminen on paljon muutakin kuin työpaikkansa/koulutuksensa.

Missä vaiheessa teillä tulee uusien tuttavuuksien kanssa koulutus puheeksi? Mä luulen, ettei esim. yksikään mun työkavereistani tiedä mun koulutusta (enkä minä heidän). Hyvin tullaan juttuun toistemme kanssa, vaikka luulen koulutustasojen olevan meillä laidasta laitaan.