Hyvä työpaikka, huono koulutus ja huono itsetunto matalasta koulutuksesta

Sanokaa nyt mitä tässä kannattaisi tehdä.



Olen siis käynyt aikoinaan lukion, mutta sen jälkeen en päässytkään oikein mihinkään koulutukseen vaikka kirjoitin hyvät paperit. Ajauduin sitten hoitoalalle tyyliin "täytyy tässä nyt joku väliaikaistutkinto suorittaa".

Jotenkin siinä sitten kävi niin, että vuodet on vierineet ja olen jäänyt työelämään.



Nyt mulla on todella hyvä työpaikka, mukavat työkaverit, tosi vapaa työ missä pomo ei hengitä niskaan, asiakkaat tykkäävät minusta jne. Ja jos tulisin lähiaikoina saamaan lapsia niin tämä työ olisi aivan ihanteellinen. Pystyn itse vaikuttamaan paljon työvuoroihini, lomat pyörivät kivasti ja kaiken lisäksi muutaman vuoden kuluttua saisin kaupungilta pitkät lomat eli lähes 8vkoa vuodessa. Palkkaa saan n. 2150e kuussa + lisät.



Kuitenkin ongelmana on se, että poden koko ajan huonon itsetunnon takia häpeää tästä työstä. Aina, kun jollekin pitäisi kertoa missä olen töissä, niin näen jo ilmeistä mitä ajattelevat jostain lähihoitajan tutkinnosta ja vanhustyöstä :(

Ja itsekin jotenkin häpeän sitä, että tähänkö se koulutus sitten jäi. Ja esim. miehen kavereiden edessä häpeän sitä, kun muut ovat vähintään AMK koulutuksen tai yliopiston käyneitä.



Sitten taas ei ole oikein omaa alaa mihin haluaisin kouluttautua. En ole hyvä missään erityisemmin, mikään ei kiinnosta sen enempää. Hoitoalaa en halua jatkaa esim. sairaanhoitajaksi tms. Vaan vaihtaisin sitten kokonaan alaa.



Mutta mitä vain koulutuksia ajattelen, niin tuntuu niin turhalta. Olisin jo lähempänä 40v valmistuessani ja kenties siinä välissä tulisi lapsiakin. Kaupallista alaa olen ajatellut, mutta miten sieltäkään vajaa 40v saisi mitään töitä, kun nuoremmatkaan eivät tunnu saavan.



Lisäksi ahdistaa tämä nykyajan kiire, joka paikassa pitäisi myydä ja myydä vain jne.



Äh sekavaa koko teksti. Mutta en tosiaan tiedä mitä tekisin.



Yksi koulutus kiinnostaisi kovasti, mutta sekin olisi ammattikoulutus, jolloin olisin taas samassa "häpeän" tilanteessa.



Tyhmäähän tämä on, tiedetään, mutta en siitä häpeästä silti pääse.