Miehestä joka ei tee mitään
Meillä on 1v3kk:tta vanha lapsi.
Mies se haluaa tehdä mitä haluaa: Katsoa tv:tä tuntitolkulla, ryyppäillä viikonloppuisin aamuneljään kapakoissa ja minä saan lapsen kanssa olla koko ajan kun hän nukkuu pois krapulaansa, hän nukkuu kun nukuttaa, vaikka pari tuntia eikä häiriinny turhaan, lehtiä lukee eikä hänelle pysty puhumaan silloin kun on niin keskittynyt ettei kuule eikä näe mitään.
Minä olen viimeisilläni raskaana ja väsynyt.
Pyysin laittamaan pyykit kuivumaan niin vastaus oli että hän on jo työpäivänsä tehnyt - nyt huilaan. Lasta ei katso lainkaan että voisin huilata edes vähän että jaksaisin, sillä lapsi vaatii vielä yölläkin maitoa jota sitten annan hänelle pullosta. Mitään kotitöitä ei tee. Kerran teki jotain ruokaa ja jätti tietenkin keittiön kaaokseen - hän teki jo ruuan joten siivous jäi minulle tietysti.
Hän on lisäksi kova kuorsaamaan ja minä olen herkkäuninen tyyppi. Minun olisi opittava nukkumaan siinä metelissä.. En ole vieläkään oppinut ja valvon öisin tämän vuoksi ellen mene toiseen huoneeseen nukkumaan.
Mitä teen? Ei suostu muuttumaan, siltä tuntuu. Ikäänkuin haluaisi olla poikamies vaikka onkin perhettä. Hän ei tiedä että olen vähän masentunutkin sillä tämä touhu alkaa ottamaan jo päähän aikalailla. Puhuttu ei ole asioista sillä hän tuppaa huutamaan ja minä en sen jälkeen puhu enää asioista vaan menen hiljaiseksi.
Kommentit (4)
tai eroatte.
Minä en katselisi viikonloppuryyppääjää. Joskus tietty saa mennä mutta parisuhde on vähän eri, varsinkin jos siinä on pieniä lapsia sitomassa arkeen.
Jos on hoitovapaalla (tai millä osuudella tahansa kotihoitoa) niin tarkoittaako se että normaali perheen osallistuminen arjessa päättyy? Jos mies jäisi työttömäksi niin kuka siivoaa? Kuuluuko työttömälle siivoaminen?
Millaisen esimerkin te lapsillenne annatte parisuhteesta ja mies/naisrooleista, oletteko ajatelleet?
Lapsenhoito on lapsenhoitoa ja miehen logiikalle: pitää palkata siivooja koska sinun "työ" on hoitaa lasta, ei siivota. Karkeasti kuvattuna kuten mies tekee.
En tiedä mikä on vähän masentunut, jos arjen toiminnat ottaa sinua päähän. Minusta ei voida puhua masennuksesta tälläsessä tarkoituksessa. Jos olet masentunut niin sun tarttee lähteä lääkäriin.
Hiljaa oleminen on voimankäyttöä siinä missä huutaminen. Te tarvitsette apua jos ette osaa puhua ja kuunnella. Arkea pitää muuttaa kun siltä tuntuu.
Nii-in, onkohan se sitten hänen lapsellisuuttaan vai mitä lie? Ihan kuin haluaisi pitää kiinni vanhasta elämästään jota ei edes enää ole. Sillon hänellä oli kurjaa ja kaipasi perhe-elämään. Nyt tilanne on sitten tämä. En jaksaisi tätä enää. Mietin että olisiko helpompaa jatkaa sitten yksin lasten kanssa. Kun yksin pyöritän tätä arkea muutenkin.
Nro 3. Niinpä - olen tolkuttanut että kun tulet töistä niin voit kyllä hyvin olla lapsen kanssa etkä sitä telkkua katso koko iltaa. Lapsi se tarvitsee virikkeitä, voi lukea kirjaa, opettaa leikkimään jne. Jos nukut vain sohvalla ja katsot telkkua, lapsi ei taida mitään oppia.
Siivota on luvannut, mutta ei ole imuriin koskenut. Tiskikoneeseen laittaa muuten omat astiat jos jotain sinne laittaa.
Niin vaikenen asioista, pidän ne sisälläni. Sulkeudun kuin simpukka. Hän on voimakas mielipiteissään. Kysyy esim. sopiiko joku vaate ja sanon ettei taida olla hyvä yhdistelmä niin alkaa huutamaan että no pitääkö niiden sitten sopia yhteen edes, ja asia ei siitä miksikään muutu. Tai että miksen puhu hänelle, no kun hän ei kuuntele minua! Laittaa taas omat mielipiteet suuhuni ja that's it - akka hiljeni.
On pitänyt olla juomatta edes siihen saakka kunnes vauva syntyy, muttei ole onnistunut. Perjataina pitää olutta ja kossua ottaa ja lähteä baanalle.
Minä sentään älysin lopettaa sen lapsen teon yhden jälkeen,elämästäsi tulee tuplasti hankalampaa kun lapsia on kohta kolme(miehesikin on lapsen tasolla).
Jos et halua erota,sinun täytyy vain toivoa että mies kasvaa aikuiseksi.
Toivon todella että sinulla on työpaikka ja/tai hyvä ammatti että voit elää elämääsi ilman miestäsikin jatkossa.