Onko ero ratkaisu?
Pitkään on tuntunut suhteessa tyhjältä. Toinen ei haluta seksuaalisesti. Pari vuotta seksi ollut velvollisuus, kuten myös siivous ja ruuanlaitto. Tosin ruuanlaitto on välillä kivaa. Seksi ja siivoaminen ei. Toistuvasti nalkutan samoista asioista, koska mitään ei tapahdu. Mitä enemmän nalkutan, sitä enemmän ukko vetäytyy. Pitäisi antaa vaan olla ja tehdä itse, suhde voisi paremmin. On yhteiset lapset, lainat, talo ja yritys (joka voi kohtuullisen hyvin ja työllistää molemmat). Erotessa rikkoisin kaiken! Varsinkin tässä taloustilanteessa kaikkien viiden talous on melko hyvä jos jatkamme näin, erotessa kaikki joutuisivat luopumaan paljosta. Omasta tai ukon puolesta ei niin koville ottaisi, mutta onko äidillä tosiaan niin kiire elää, että lasten täytyy karsia harrastuksia tai miettiä pukeutumista? Itsekästä?
Mies ei ole jäänyt kiinni pettämisestä, sehän ei tarkoita ettei hän pettäisi mutta voi olla uskollinen. Luottoa häneen minulla ei ole.
Olemme satuttaneet toinen toistamme riidellessä niin, ettei se kummaltakaan unohdu. Myös tämä pitää molemmat varuillaan enkä usko että kumpikaan enää uskaltaa toiselleen avautua.
Mitä elämä voisi antaa jos tästä liitosta lähden? Muuttaisin omasta omakotitalosta vuokralle, etsisin töitä ja elämää. Osa ystävistäkin jäisi taakse. Voisin ehkä löytää uuden kumppanin, toisaalta hän voisi olla narsistinen, väkivaltainen, alkoholisti tms. Ojasta allikkoon?
En viitsi asiasta puhua ystäville, ettei konkretisoidu liikaa arjen todellisuus, joten jauhan tästä anonyyminä tänne nettiin.
Kommentit (22)
No miltä ero tuntuu ajatuksena? Olisiko se luovuttamista vai uuden alku?
Sillä hetkellä, kun ero alkaa tuntua vapaudelta, eroa. Siihen asti keksi keinot tehdä siitä, mitä sinulla on, parasta mitä elämässäsi on.
Siivoojan voi aina palkata, jos se siivoaminen on se suurin murheenkryyni. Lapsetkin voivat auttaa siinä kodin siistinä pitämisestä niin ei tarvitse äidin yksi kantaa roskiksia ja imuroida. Pariterapiasta voisi olla hyötyä, jos muitakin huolenaiheita ja halua korjata ne asiat.
Turha ero. Aina jää myös särö. Teet vain minkä jaksat.
Mielestäni palsta ei anna oikeaa vastausta, vaan oma sisin. Yksityisen pariterapeutin kanssa voi yksin miettiä asioita, ellei mieskin tule sinne, jos tulee mieleen mennä testaamaan saisiko näkökulmia. Nalkutus ei ehdottomasti kannata, se voi pahentaa asioita, erosi tai ei. Keskustelu on rakentavasti aina parempi, kivat viestilaput +tarra, joku piirros ja ei väkisin juttele, jos toinen vetäytyy. Joku ei seksossa toimi nyt. Ei ole pakko suostua, jos ei nappaa ja selvittelee rauhassa jos tulee tilaisuus. On monia hyviä vaihtoehtoja mitä voi elämällään tehdä, eroten tai eroamatta. Itse olen ollut tyytyväinen silloin kun olen lähtenyt väärästä seurasta tai jos henkilö oli väärä, mutta olinkin silloin parikymppinen.
Oletko keskustellut miehesi kanssa? Onko hänkin tyytymätön? Pariterapia voisi olla vaihtoehto. Elämänlaatua voi nostaa ilman eroa. Ja toisaalta erota voi myöhemminkin. Lopputulos on lasten ja talouden kannalta paras, jos pystytte toimimaan yhteistyössä miehen kanssa mihin ratkaisuun päädyttekin.
Ainakin paras ratkaisu tuossa tilanteessa.
Niin, ota joku terapeutti, joka piiloisesti on erojen kannattaja niin päädyt eronneeksi itsekin, koska ero on jee niin kivaa. ( vaikka päätyisi ahdinkoon; kuten itsekin jo pohdiskelit)
Toistaiseksi tuntuu enemmän että ero olisi luovuttamista, uuden aloitus pelottaa. Yrittänyt keskustella miehen kanssa. Hän kokee että haluan haastaa riitaa kun yritän jutella vaikeista asioista. Mieheni kommentti pariterapiaan oli ehdoton ei. Seksistä en ole maininnut mitään, hän on siinä muutenkin epävarma enkä kykene mitenkään muotoilemaan hälle asiaa niin, etten taas satuttaisi lisää. Sitä lajia ollaan jo toisiamme kohtaan harjoitettu liikaakin.
Ap
Parisuhdeterapiaan ja kotiin siivooja pari kertaa kuukaudessa.
Jos suhde on pskaa, mitä siinä terapeutti auttaa?
Hoida sairaus (huono suhde) eikä oiretta. Ero on aina ok jos se edes käy mielessä. Kun käy toisen kerran, hakemus vetämään.
Terapiassa voi käydä jälkeenpäin jos ei olo parane itsestään.
Mitä vattua te ryvette kuolemaan johtavan parisuhteen ideaalissa, joka keksittiin kun naiset kuolivat synnytyksiin kolmekymppisinä?
Erota voi, saa ja pitää just silloin kun ei enää halua ja jaksa kitua. Elämä on lyhyt, uutta matoa koukkuun jos ei yksin osaa olla. On tarkoitus olla onnellinen, ei masentunut.
Koskee kaikkia sukupuolia.
Mt-ongelmia ollut aiemminkin kyllä, burn-out, lapsuustraumaa. Nyt tämän takia lääkitystä lisätty ja kovasti odotan terapiaan pääsyä. En pääse tästä asiasta eteenpäin omin voimin.
Ap
Lisään vielä tähän suhteemme seksiasiaan. Mieheni haluaa ainoastaan anaaliseksiä. Väittää että emättimeni on väljä synnytysten takia. Itse inhoan anaaliseksiä, koska se sattuu. Ja tuo väljäksi nimittely loukkaa minua suuresti.
Ap
Mikä uskomus pakottaa siivoamaan?
Jos suhde on huono ja keskusteluyhteys niin huono ettei voi kuvitellakaan suhteen parantamista, niin eikun eroamaan vaan!
Vierailija kirjoitti:
Lisään vielä tähän suhteemme seksiasiaan. Mieheni haluaa ainoastaan anaaliseksiä. Väittää että emättimeni on väljä synnytysten takia. Itse inhoan anaaliseksiä, koska se sattuu. Ja tuo väljäksi nimittely loukkaa minua suuresti.
Ap
Hyi helvetti. Lähtisin heti
Vierailija kirjoitti:
Lisään vielä tähän suhteemme seksiasiaan. Mieheni haluaa ainoastaan anaaliseksiä. Väittää että emättimeni on väljä synnytysten takia. Itse inhoan anaaliseksiä, koska se sattuu. Ja tuo väljäksi nimittely loukkaa minua suuresti.
Ap
No eipä ihme ettei seksi huvita. Tuon lopettaisin ensimmäisenä seinään. ennenkuin edes pohtisin suhteen muita puolia.
Joopa joo.
Tarina täti taas tarinoi sunnuntai aamuun.
Sitkeä otus tuo ap, jatkaa vaan kuviteltua elämäänsä tällä palstalla. Loputtomasti.
Varmaan jäänyt sekä ilta-että aamulääkkeet ottamatta, ja miettiny koko yön, että millasen provon rustaa tänne aamulla.
Jos elämä ei tosiaan ole ihan hirveän kamalaa niin sinuna lopettaisin seksin ja hankkisin kaksi kertaa kuussa siivoojan käymään. Odota patempaa taloustilannetta, vakaampia aikoja ja sitten lapsetkin ovat isompia. Hanki nyt jokin harrastus, että sinulla on jokin mukavakin juttu viikossa. Tsemppiä!