Lue keskustelun säännöt.
Minkä ikäinen lapsesi oli, kun hän oli ensimmäistä kertaa yötä muualla?
02.10.2011 |
Täällä kohta 2 v. tyttönen, josta en ole vielä halunnut olla yötä erossa. Oon miettinyt, josko raaskisin viedä hänet uutena vuonna mummulleen, että saataisiin vähän lomaa miehen kanssa.
Missä iässä teillä on aloitettu yökyläilyt ja miten on mennyt?
Eikö suositus ole, että yö per ikävuosi on sopiva aika olla vanhemmistaan erossa? Ootteko todenneet tämän käytännössä toimivaksi?
Itse en voisi kuvitellakaan, että jättäisin tyttöni kahdeksi yöksi kylään, kun yksikin yö tekee tiukkaa. Ehkä oon vähän ylisuojeleva, mutta en itsekään tykkää olla yötä poissa kotoa, niin en jotenkin osaa vaatia sitä lapseltakaan...
Kommentit (54)
2v voisi ehkä kohta jo mennä, esimerkiksi anoppilaan jos he siellä sitä toivoisivat. Mutta en lähde itse ehdottelemaan, kun en näe siihen mitään tarvetta kenenkään puolelta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kun joutui muualle hoitoon, kun veimme kohtauksen saanutta kuopusta sairaalaan.
Kuopus oli sitten 5-vuotiaana naapurissa esikoisen kanssa kaverin luona.
Eivät ole koskaan olleet missään kahta yötä putkeen.
on itse sitä osannut pyytää eli noin 8 vuoden iässä. Aikaisemmin eivät ole halunneet, eikä meillä ole ollut mitään syytä jättää lapsia yöksi muille.
Jokainen tavallaan. Meillä elämä on mennyt ihan mukavasti, vaikka perheessä on lapsia, jotka asuvat vanhempien kanssa samassa kodissa.
Joten 7 yötä tuntuisi aika kakulta...
Keskimmäinen taisi olla 10-11v kun oli kaverilla. Nuorin on nyt 11v eikä ole koskaan ollut yökylässä ilman vanhempia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
10kk oli kun lähdettiin miehen kanssa ulkomaille 2 viikoksi. Hyvin meni.
Huh huh!
oltiin, tuli tarpeeseen, lapsi ei terve.
Millä tavoin sairaan lapsen tarve voi olla tulla hylätyksi????
Sairaan lapsen hoitaminen on yllättävän rankkaa. Silloinkin, kun lapsella on hyvä vaihe päällä, pelkää kuollakseen taas seuraavaa pahempaa kautta. Huoli lapsen terveydestä painaa, lapsen kipua ja kärsimystä on kamala katsoa ja vielä kamalampaa, jos joutuu itse tuottamaan osan huonosta voinnista (esim. kivuliaat hoitotoimenpiteet), plus että huonosti voiva lapsi saattaa myös nukkua erityisen huonosti. Yhden terveen ja helppohoitosen lapsen kanssa pärjää vaikka silmät kiinni. Yhden perussairaan lapsen kanssa saattaa koko perhe mennä ihan äärirajoilla.
Millä tavoin sairaan lapsen kanssa jaksamista auttaa hetkellinen ero lapsesta, ja voiko se jopa parantaa perheen tilannetta? Jaa-a, mietipä sitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja vaikka lapsi olisi miten sairas, ikinä en häntä hylkäisi - ja siihen sairauteen ja sen rankkuuteen pitää osata varautua, eikä vain lätkiä pariksi viikoksi ulkomaille, kun tulee niiiiin rankkaa.
Meinaatkos livetä samalla tavoin vastuusta kun miehesi sairastuu tms.?
tarpeet, vaan lapsien. Omat parhaat muistoni lapsuusajasta, ovat hetkiä mummolasta. Metsäretkistä, lettujen paistamisista sun muista. Eli suosittelen mummojen ja vaarien tms. hyväksikäyttöä, jos se on mahdollista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hetkellinen ero on esimerkiksi kauppareissu ilman sitä lasta.
Ja vaikka lapsi olisi miten sairas, ikinä en häntä hylkäisi - ja siihen sairauteen ja sen rankkuuteen pitää osata varautua, eikä vain lätkiä pariksi viikoksi ulkomaille, kun tulee niiiiin rankkaa.
Oot kyllä aika erikoinen tyyppi, jos osaat "varautua sairauteen ja rankkuuteen". Yleensä ihmisille tulee aikamoisena yllätyksenä elämän rankkuus, jos joku perheenjäsen sairastuu. Meillä myös minä olen kaukana perusterveestä ja kyllä, 2 viikon irroitus rutiineista voi säästää koko perheen joltain kamalammalta. Ihan turha tökkiä tikulla silmään, kun tilanteet ovat niin erilaisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
se on juuri sitä vanhemmuutta ja aikuisuutta, että tajuaa, että se syntyvä lapsi ei välttämättä ole terve - ei siitä normaali aikuinen vanhempi lähde järkyttyneenä livohkaan!
En minä töki tikulla silmään, vaan mätkin moukarilla päähän, koska se on sitten suuruusluokkaa teidän "vanhemmuutenne" kanssa.
Lapsi on 9-v, eikä ole vielä ollut yökylässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
se on juuri sitä vanhemmuutta ja aikuisuutta, että tajuaa, että se syntyvä lapsi ei välttämättä ole terve - ei siitä normaali aikuinen vanhempi lähde järkyttyneenä livohkaan!
En minä töki tikulla silmään, vaan mätkin moukarilla päähän, koska se on sitten suuruusluokkaa teidän "vanhemmuutenne" kanssa.
joka vastasi kysymykseen ensimmäisenä 10kk oli sen 2vk hoidossa, joku vain mua puolusti. Meille se teki vain hyvää. Lapsi ei elä tässä maailmassa, joten ei ainakaan nähtävästi ole reagoinut "hylkäämiseen", josta on aikaakin jo kohta vuosi. Älkää aina ensimmäisenä tuomitko. Tilanteita kun on monia.
oli 6 viikkoa vanha, kun oli äitini luona yötä. Toimi hyvin, eikä mitään traumoja tullut.
höpöhöpö, lastani en ole hylännyt. Sulla on tuo hylkäämiskäsite hukassa :). Mut ei haittaa mua, pura rauhassa omat angstisi minuun.
10kk oli kun lähdettiin miehen kanssa ulkomaille 2 viikoksi. Hyvin meni.
..oppikirjat lukematta.
Solvaa rauhassa ketä haluat, mutta äidiksi tai edes "äidiksi" sinua ei kukaan kyllä miellä.
Huh huh!