***LOKAVAUVAT 2011*** lokakuussa

myös tuolla katetri eli ballongi menetelmällä, tuntui jotenkin ällöltä kun letku roikkui haarajen välistä ja letkun päähän oli teipattu kumihanska johon sitten valui limaverisekaista vuotoa,sitä letkua piti itse noin tunnin välein vetää noin 1cm alaspäin ja kuudennen kerran nykimisen jälkeen se irtosi itsellään pois, ikävä todeta että ei aianakaan mulla tuottanut tulosta ja lähtö oli aikat pehmeä,2cm kanavaa ja parille sormelle auki..

me voidaan pojan kanssa tosi hienosti,eilen oli pojan lääkärin tarkastus ja kaikki oli hyvin, itse voin aika hyvin,lääkkeinä burana ja panadol 4 t välein, arven tikit kyllä hieman nipistävät "vatsanahan" alla,kovasti olen tuuletellut ja suihkutellut,ne otetaan pe pois.

maito noussut niin että sairaalan keskosetkin saavat osuutensa

ja kaikista ihaninta me päästää pois täältä tyksin ankeudesta tänään!!!!!!!!

Ollikolli: hieman kans skeptisesti tuohon ballonki -hommaan suhtaudun. Oon kuullu sekä hyvää että huonoa siitä. Viimeksi käynnistettiin oksitosiinitipalla, mutta se voi kuulemma olla liian raju käynnistysmenetelmä, jos sektio takana. Tipasta huolimatta viimeksi mentiin lopulta sektioon, kyllä sekin mietityttää. Toki ei nyt toisella kertaa enää niin iso järkytys olis kuin eka kerralla. Toki sitä ite toivoo lopppuun asti, että vois alakautta synnyttää.



Mukava kuulla että pääsette tänään kotiin! :) Varmasti alkaa sairaalassa olo jo kypsyttää. Ite kotiuduin sektion jälkeen 4;ntenä päivänä. Toki täysihoidossa oli ruokien puolesta helppo olla, mutta en saanu sairaalassa ite oikein nukuttua, kun huonetoverin vauva itki aina silloin, kun oma olis nukkunu. Täytyykin muistaa ottaa tällä kertaa korvatulpat mukaan ;)



mariapuuro 37+5

Se on sitten Juuliska nyytin haussa :) Ja onkohan muitakin? Aika paljon tuntuu lokakuisia syntyvän käynnistyksellä, onko syynä vauvan koko vai miksi käynnistellään ennen yliaikaisuutta? Meidän sairaalassa sanottiin, että ei välttämättä käynnistetä vielä edes 42+0, jos äidillä ja vauvalla on kaikki hyvin.



Täällä paukkuu tänään laskettu aika, mutta vauvelilla ei ole mitään meininkiä yksiönsä jättämiseen. Vauva oli jo vähän rauhallisempi, mutta nyt taas muutaman päivän möyrinyt ja touhunnut koko ajan masussa ja se käy jo ihan kipeää. Onkos teillä jo synnyttäneet vauva rauhoittunut ennen synnytystä vai voisko mulla olla vielä jotain toivoa ;) Supisteluja ei ole eikä limatulppaa tai mitään muitakaan merkkejä. Kypsyttää vaan niin vietävästi! Eikä jatkuvat jokojoko -kyselyt ainakaan paranna mielialaa...



Kiva kuulla ollikolli, että tänään koittaa kotiinpääsy! Sitten vaan viettämään vauvantuoksuista arkea :) Oi miten kateellinen olen :)



Nyt velvollisuudet kutsuu taas, mukavaa päivää kaikille! Ja voimia loppumetreille, tää vedetään kunnialla loppuun :)



Rupis 40+0

Rupikonna: Onnittelut lasketusta ajasta :) Meillä käynnistykseen syynä vauvan iso koko, eka oli yllätysiso 4,7kg eikä mahtunut syntymään alakautta. Nyt yritetään välttää se, että vauva kasvais noin isoksi ja koitetaan käynnistellä ajoissa, että mahtuis alakautta syntymään. Ite toki toivon, että alkais synnytys spontaanisti, mutta on vissiin turha toivo...



Tsemppiä Juuliskalle! Mahtaakohan olla jo pikkuinen kainalossa? :)

Ihan eka pakko sanoa, että itsekin olen täällä ihmetellyt, että miksi tuntuu tuo käynnistys olevan niin yleistä, joten olipa kiva Rupis, että sä esitit tuon kysymyksen. :)



Mulla oli tänään jälleen neuvola ja tasan viikko laskettuun aikaan. Hyvää oloa ja kaikenlaista intoa latisti, kun painoa oli tullut viikossa 1300 grammaa ja sf-mitta oli kasvanut samassa ajassa 35:stä 38:aan!!! :O Ja sama mittaaja on siis ollut. Viime viikko on vieläpä menty melko vähillä herkuilla, tein sen lenkinkin eikä painoa voi turvotuksenkaan piikkiin laittaa... (sitä toki on vähän, mutta ei se tuota painoa voi selittää) Terkkari arveli, että sf-mittaan vaikutti vauvan asento, mutta silti sain lähetteen tyksiin vielä yhteen ultraan. Mullahan on takana siis jo yksi käynti, jossa vauva arvioitiin raskausviikolla 36+0 noin 3100 gramman painoiseksi ja kuulemma vain hivenen mentiin yläkäyrillä, eikä mihinkään toimenpiteisiin ollut syytä.



Tähän asti olen ajatellut kaikesta niin positiivisesti, ei ole pelottanut synnytyskään pahemmin, mutta nyt vain pelottaa, että olenko mä kasvattanut sisälläni oikein sokerivauvaa, jonka loppupaino on 5,8 kg. Jokainen syöty herkku morkkistelee kyllä nyt niin mielessä... :/ Noh, ehkä tämä raskaus on mennytkin sitten "liian hyvin", että jotakin mullekin piti tulla. On vain siipi ihan maassa, toivottavasti saamme sen poliajan pian, sillä vauvan paino painaa mieltä ja paljon.



Muuten kaikki oli taas hyvin neuvolassa, verenpaineet ja hembbarit. Edellisyönä tuli taas sellainen supistusten sarja, etten todella osannut sanoa, että miten kauan yksittäinen supistus kesti, kun aaltoillen vain tulivat: yksi kun laantui, niin toinen tuli tilalle. Ja siinähän se alkuyö meni taas pöntöllä ihmetellessä, kun suoli melkoisen rivakkaa tyhjeni ja oli muutenkin todella paha olo. Mutta niin vain menivät ohi ja sain unta. Eilen olin tuntevani, että minusta valuu jotakin, mutta koska sitä "jotakin" tuli niin vähän, tyyliin loraus, niin en sitten reagoinut siihen mitenkään. Tästä unohdin muuten terkkarilleni sanoa, hemmetti. On niin epämääräinen termi tuo "lapsiveden tihkuminen". Mistä kummasta senkin sitten mukamas tunnistaa?



Nyt loppu valitus ja itkuvirsi ja koitan naatiskella aurinkoisesta päivästä. Naatiskelkaa tekin! :)



DamDam 39+0

Lähdin tänään TAYS:n sillä ajatuksella, että synnytys käynnistetään. Ja tosiaan nyt olen kotona.

Käynti oli ihan huuhaata. lapsen sydänfilmi on kunnossa, samoin ultra näytti hyvää. Mutta muuten oli ihan turha käynti. Polklinikkalääkäri, sekä ylilääkäri olivat sitä mieltä, että osastolle vaan. Verenpaine nousussa ja turvottaa, välillä on pyörryttänytkin. Osastolääkäri kuitenkin torppasi koko homman ja saatiin aika ensi viikon tiistaille. Silloinkin pitää ensin aamulla soittaa, mahdutaanko varmasti sisälle. Olen tosi kiukkuinen ja itkettää. Kaikki oli niin kummallista, että en osannut lopulta edes pitää puoliani. Miehen isyysloma siirtyy ja palkaton vapaa tuntuukin tosi hyvälle meidän taloudessa.

Pisteenä koko touhulle oli se älytön kysely. Kaikki kaavakkeet ja tiedot näkyivät koneella ja silti kätilö ja lääkäri kyselivät ne asiat minulta. Yritin sitten muistella, mitä olen mihinkin vastaillut. Huippu oli juuri mitattu verenpaine kätilön kanssa. Oli korkealla. Seuraavaksi lääkäri toteaa, että paineethan ovatkin sinulla tosi hyvät. Joo, on ne. Korkeat!

Että tällaista. Odotukset sairaalan suhteen laskivat tosi matalalle. Pakko sinne on mennä, mutta ihan huikeita en enää odota.

Olipas valitusta...

Mimmi33 ja Tikru 40+0

Onnittelut kaikille jotka ovat saaneet vauvelit maailmaan..itse täällä kärvistelen viikoilla 40+5. Arvasin että tämäkin pikkukaveri menee yliajalle. Molemmat tytöt ovat syntyneet 2 viikkoa yli la-ajan (42+1/2004 ja 41+5/2007).



Eli ei oikein ole mitään uutta ja ihmeellistä kerrottavaa kuin että odottavan aika on pitkäääää.



Aurinkoisia syyspäiviä kaikille!



Höspeli ja Kerkko rv 40+5

Lokakuu koitti viimein ja pian pitäisi pienoisten olla sylissämme, ennemmin tai myöhemmin, tavalla tai toisella! Itse alan olla aika kypsä irtautumaan ihanasta mahastani mutta mitään oireita tai muuta synnytyksen lähestymiseen viittaavia merkkejä ei ole, harjoitussupistuksia on silloin tällöin mutta ei oikeastaan mitään muuta.



Tarkistuksilla taas käytynä... ja nyt vähän jänskättää! Raskausmyrkytyoireet yrittävät nostaa päätään, proteiinit vaihtelevat päivittäin ja paineet ovat koholla. Olin pari viikkoa sitten osastolla lepäilemässä kolme päivää, turhanpäiväistä touhua!!!! No, onhan se hyvä että seurataan mutta tylsyys iski samantien kun sisään pääsi! Kun ei ole koskaan oppinut olemaan jouten... vaikeaa!!!!



Kolmen viikon aikana olen käynyt polilla neljä kertaa ja aina erikoistuva lääkäri vastassa... onhan se hyvä että saavat oppia mutta ei mulla tartte kaikkien opetella!!! Vauvan painoarviot kolmella ensimmäisellä kerralla 3100g, nyt sentään 3400 joten herra sentään kasvaa!

Nyt oli erikoistuvalla apunaan ylilääkäri ja johan alkoi tapahtua! Vauva on tosi alhaalla mutta kohdunsuulla ei ole tapahtunut mitään!!! Jos verikokeet ovat ok, viikko kypsytellään taas kotona ja sitten käynnistetään, mahdollisesti... Kun takana on sektio, käynnitys tapahtuisi jo aikaisemmin mainitulla ballonki-menetelmällä ja tämäkin vain jos kohdunsuu on kypsynyt... eli suuri kysymys kuuluu: milläs ihmeellä kypsytät kun ei tähänkään asti ole mitään tapahtunut!!! ja mitä sitten jos ei viikossa tapahdu mitään!!! Samaten tuo itse ballonkihomma vaikuttaa aika... en tiedä mitä sanoisi!!!



Jos tänään otetut verikokeet näyttävät huonoilta, joudun taas osastolle makoilemaan... ja taas saa järjestää esikoisen hoitokiemuroita oikein kunnolla!!! No, se nähdään huomenna!!!



Tulipa vuodatettua!!!!



Melkein unohdin... onnittelut kaikille suloisuutensa syliinsä saaneille äideille! Ihanaa vauva-aikaa! ja kyllä se ihanuus meille muillekin koittaa -aikanaan!!!



Aurinkoista iltapäivää!



Dessi + Valtsu 38+5



Ai niin.. tiedot puuttuvat pinosta: ikää itsellä 36 vuotta ja kakkosta odotellaan. Pojan la 13.10.

Taas sekoilee tää keskustelu!



Mimmi33: Älä oleta Tayssista mitään. SE on oikeesti paikka jossa et saa palvelua jos et vaatimalla sitä vaadi. Viime vuonna kun tytärtä lähdettiin käynnisteleen 40+0 oli ennen 3 käyntiä, joista 2 turhia. käynnistyskontrolleja. Laskettunapäivänä oli jälleen eri lääkäri joka oli sitä mieltä että ei sitä käynnistää tarvi vaikka lantio on ahdas ja pää suuri. sanoin et "Minä en täältä enää kotio lähde. minulle luvattiin käynnistys tälle aamulla ja pysyn täällä. tai en synnytä ollenkaan et saat varata leikkaussalin." sanoi et jos osastolla tilaa niin käynnistävät. ja makrosomia oli käynnistyksen syynä. Olihan vauvan pää sit 3,5senttiä suurempi mitä piti. eli 37,5cm. Vaadi Mimmi myös sairaalassa et pääset saliin ja puudutteet ajoissa :) Nyt 17.10 on Tayssissa käynnistyskontrolli ja 18.10 aamulla pitäis käynnistellä ja pidän puoleni et käynnistävät silloin. :) Voimia sinulle tiedän mitä koet ja tunnet!!

täällä 39+3, kauhea pääkipu ja oksettava olo. anoppilassa kävin mittaamassa paineet, samaa kun aina, hyvät on. iltaisin reidet kramppaa ja selkää puristaa, pitkälleen käydessä menkkajomotuksia. maanantaina vessassa käydessä paperiin jäi löntti limaa ja verta, seuraavana päivänä minimaalisesti verta ja sen jälkeen ei mittään.. yöt menee kolmeen asti valvoessa, ei saa asentoa vaikkei ole kolotuksia tai mitään, aamulla 9 maissa ylös, koko päivä väsyttää niin että tuntuu et vois nukkuu seuraavaan päivään, mut pyrin välttämään päiväunia kun aattelen et jos menee yöunet pilalle .. ja jälleen kolmelta vielä vilkuilen kelloa, ei väsytä niin ei väsytä.

kiukuttaa..



mutta, kovin kovasti onnea jo pienokaisensa saaneille

jotenka jatkoa ...



miten teillä sujuu pienokaisten kanssa ? imetykset, nukkumiset jne.

onko kenelläkään synnyttäneistä kotona eläimiä, miten ovat suhtautuneet uuteen tulokkaaseen ? itsellä kolme kissaa ja vähän jänskättää minkälainen vastaanotto : )

Dessimi ja Mimmi: Uskon että turhauttaa tuo käynnistys-"sekoilu". Oon ihan saletti, että maanantaina saan saman vastauksen; jatketaan kypsyttelyä kotona luvatun käynnistyksen sijaan. Tosin, jos vanhojen kätilöiden puheisiin on uskominen, on spontaanisti käynnistyny synnytys kuitenkin yleensä hieman joutuisampi ja riski komplikaatioihin pienempi kuin käynnistyksessä. Mutta tuskastuttavaahan se on odottaa synnytyksen itsestään käynnistymistä, jos ei mitään tapahtumia, vaikka laskettua aika olis jo ohitettu ja itellä huoli vauvan isosta koosta.



No meillä tuli sitten vähän erilainen sairaalareissu eilen. Olin ajelemassa puolilta päivin kotiapäin esikoisen kanssa kyläreissulta, kun yhtäkkiä sivutieltä ajoi vanha papparainen suoraan meidän eteen. Ehdin väistää vasemmalle, mutta vauhtia lähes 100km/h... Kolarihan siitä tuli ja meidän auto meni ojaan. Onneksi ei mitään kovaa äkkipysähdystä tai nokkakolaria. Esikoinen säikähti kovasti, oli just nukahtanu ja heräs sitten rysähdykseen. Selvisi onneksi vain pienellä verenvuodolla suusta, oli ilm. purrut kieleen tai poskeen. Mullekaan ei mitään näkyvää tullut, kovasti säikähdin ja tosi kova huoli vauvan voinnista. Siihen tuli onneksi sitten pian ambulanssi, paloauto ja poliisit. Päästiin omin voimin autosta ylös ja sitten lanssilla lähikeskussairaalaan tarkistukselle. Vauvan liikkeet alkoi onneksi tuntua jo matkalla sairaalaan, eikä mitään vuotoa tullut. Ottivat synnärillä CTG-käyrän ja UÄ:n, vauvalla onneksi kaikki ok! :) Halusivat kuitenkin, että jään yöksi seurantaan. Esikoinenkin selvisi onneksi säikähdyksellä ja pääsi jo eilen iltapäivällä iskän kanssa kotia. Laskin illan mittaan liikkeitä ja ottivat vielä uuden ctg-käyrän illalla ja aamulla. Liikeet ja sydänäänet ok. Puolilta päivin pääsin tänään kotiutumaan.



Sellainen reissu meillä :( Onneksi selvittiin pelkällä säikähdyksellä! Ei tahtonut oikein viime yönä saada nukuttua, kun pyöri tuo kolari mielessä koko ajan ja kaikki se, mitä olis voinu tapahtua... Huh, huh!



Lähestyvää syysmyrskyä odotellessa, eikös sitä tavata sanoa, että matalapaine saa usein synnytyksetkin käynnistymään ;)



Jaksuja ja turvallisia kilometreja, jos vielä ajelette :) Ja kannattaa panostaa kunnon turvaistuimeen!



Maariapuuro+ Masuasukki 38+0

Täällä vietetään ihanaa mutta haastavaa arkea kahden lapsen kanssa. Mies nyt sitten onkin tämän viikon vain kotona, vaikka ensin piti olla kolme viikkoa! :/ Töissä tuli niin kiire, että pyydettiin jos olisi mahdollista pitää isyysloma pätkissä. Harmittaahan se mutta kyllä sitä rahaakin tarvitaan, eli jos jotain positiivista pitää nähdä niin se ainakin sitten. Onneksi sai olla sentään tämän viikon. On tämä sellaista pyöritystä nyt alussa ollut, että miehestä on ollut ihan hurjasti apua mm. esikoisen kanssa. Esikoinen hieman mustasukkainen ja välillä vähän surkeanakin, vaikka ollaan tyttöä paljon huomioitukin. Onhan se totuttelua tilanteeseen kun ei olekaan enää ainut huomion keskipiste. Eiköhän se siitä.



Imetys on sujunut hyvin ja poika syö hyvin. Paino oli noussut tiistaisessa lääkärintarkastuksessa jo 70g syntymäpainosta, eli paino oli 3060g. :) Hyvin siis rintamaito maistuu. Yöt menee ihan hyvin, syö tietysti muutamia kertoja yössä. Kakka tulee lähes joka syötön jälkeen vaikka onkin sellainen ihan pieni läntti vain niin täytyy vaihtaa, joka on välillä yöllä vähän väsyttävää, mutta eipä sitä voi sinne vaippaankaan jättää polttelemaan pyllyä. Tuttipulloa kokeilin tänään, koska huomiseksi oli varattu kampaaja-aika. Pumppasin vähän maitoa pulloon ja hyvin maistui pullostakin. Täytyy huomenna pumpata pojalle maitoa niin pärjää isin kanssa hetken kun äiti pääsee kampaajalle. Ihanaa! Tuttia poika syö välillä mutta aika vähän sitä tarvittu. Rintaahan sitä pitää kuitenkin tarjota pienelle, vaikka onkin kokoajan nälkäinen, mutta läheisyyttäkin kyllä sillä hakee, koska ei välillä edes ota kuin pienen huikan ja nukahtaa sitten rinnalle. No sellaista se on pienen vauvan kanssa, ihan kiinnihän sitä on toisessa nämä alkukuukaudet. Meinaan silti nauttia sillä lapsiluku taitaa jäädä tähän.



Ristiäispäivä on jo varattu ja muutenkin kaikki välttämättömyydet hoidettu. Maanantaina tulee neuvolatäti kotikäynnille, mikä helpottaa suunnattomasti ettei tarvitse lähteä neuvolassa käymään kun siinä lähtemisessäkin on aina omat haasteensa varsinkin nyt näiden kahden lapsen kanssa. :D



Mariapuuro: Onneksi sulla ja vauvalla ja esikoisella kaikki hyvin. Ihan hirveää ajatella mitä olisi voinut sattua. Kyllä tuollainen aina säikäyttää. Onneksi saitte kuitenkin hyvää hoitoa ja vauvan vointia tarkkailtiin perusteellisesti. :) Voikaa hyvin ja ajelkaa varovasti jos ajelette!



Koittakaa odottajat vielä jaksaa loppumetrit! Kyllä ne sieltä syntyy pian vaikka väkisinkin! Supistuksia niitä kaipaaville!



Vaniliini ja poika tänään tasan viikon vanha! :)

Pikaisesti tultava tänne purkamaan tuntemuksia... Just olen lähdössä neuvolaan... Eilen oli siis normi-neuvola, jossa kaikki muuten vallan mainiosti mutta terkkari ei osannut sanoa tarjontaa...nyt siis sitten ultralla katsotaan asentoa... Hieman kyllä jännittää, kun itsestä tuntuu että vauva on taas kääntynyt poikittain?! En haluaisi mihinkään kääntöyrityksiin, jotenkin luulen, että jos vauva näillä viikoilla vielä pystyy itse kääntymään niin miksi se pysyisi väkisin käännetyssä asennossa? No, kohta ollaan viisaampia...



Pauge + Reiska 37+0 "POKS"

on se kumma kuinka ei enää päivääkään jaksaisi odotella että pääsisi tositoimiin. Eilen illalla alko supisteleen ja niitä tulikin ihan hyvin mutta loppuivat kuiteski reilun tunnin päästä. Onhan mulla vielä muutama päivä laskettuun aikaan ja voihan tää vielä kestää parikin viikkoa mutta oon niin malttamaton jo =)

Selkä alkaa polttaa heti kun jotain tekee niin se vähän rajoittaa, lenkit on jääneet todella pieniksi mutta olen silti käynyt kun on niin mukavia ilmoja.

Kaikki konstit on koitettu mutta eipä tunnu mikään oikein auttavan, pitää vaan ottaa lepäilyn kannalta

Tsemppiä kaikille ja täytyy yrittää jaksaa vielä =)

Tillukka 39+3

Nyt on niin sekavat fiilikset... Ultrassa selvisi siis, että vauva on perätilassa! Musta jotenkin tuntuu, että on ollut koko ajan, terkkari ei vain ole osannut tunnustella asentoa oikein...liikkeet nimittäin tuntuu ihan samalta kuin tuntunut koko ajan, joten en oikein usko että olisi nyt hijattain kääntynyt! Suututtaa terkkarin osaamattomuus!! Nyt sitten laittaa lähetettä äitipolille. Samperin viikonloppukin tulee, niin menee ens viikolle... Sanoi vaan, että jos nyt alkaa supistella, niin heti yhteys synnärille ja jos lapsivedet menee niin ambulanssilla menoksi. Nyt mä toivon, että ei alkais synnytys vielä, vaikka tähän asti olen sitä niin kovasti toivonut...Sekavaa, ei oikein tiedä mitä ajatella! Olikos täällä muita, joilla on vauva perätilassa? Aiotteko synnyttää alakautta vai sektioon? Nyt ainakin itse ajattelen, etten missään nimessä aio synnyttää perätilaista alakautta, vaikka onhan ne riskinsä sektiossakin niin silti...



Anteeksi omanapaisuus, mutta nyt on niin sekavaa kaikki ja itkettää vaan... Taidan mennä päiväunille, jos hieman helpottaisi päälle puskevaa masennusta...

Mirr: Mä niin olen sun kohtalonsisar, joka ilta oikein vituttaa mennä sänkyyn, kun tietää, että edessä on tuntien pyöriminen ja miehen kuorsauksen kuuntelu... Ihan on poru pari kertaa päässyt, kun turhauttaa tämä unettomuus! Toivotaan, että on nopeasti ohimenevä tämä vaihe. Tsemppiä!



Nyt taas jo unohdin, että mitä muuta piti kommentoida... Paugelle ainakin voimia, kurjaa tollainen sählääminen! Ihan kuin ei muutakin ajattelemista tässä loppuvaiheessa jo olisi.



Hurja myös tuo kolarihomma! Onneksi ei käynyt pahemmin ja vauvalla sekä äidillä kaikki hyvin. Monta kertaa on itsekin miettinyt autoillessaan, että perhana, kun vaikka hirvi hyppäisi nyt eteen. Ei se nyt tietenkään muutenkaan kovin suotavaa olisi, mutta jotenkin nyt raskaana ollessaan sitä on vain niin suojelevainen vauvaa kohtaan.



Mulla oli tänään se ultra ja lääkäri. Syytä painonnousulle ja sf-mitalle ei löytynyt, painoa lääkäri epäili tulleen turvotuksesta, joka kuulemma on tasaisesti kehossani, koska sitä ei näe. Ööö. No, joka tapauksessa edelliskerralla lääkärin kokoarvio on ilmeisesti mennyt jonkun verran pieleen, sillä nyt vauvan painoarvio on 4 kiloa!!!! Noin kolme viikkoa sitten arvio oli 3100 g. Lääkäri sanoi, ettei vauva ole voinut kasvaa noin paljon, vaan virheellisesti on arvioitu. Että sellaista.

Kuulemma omaan "hyvän lantion", eli hyvin pystyn alakautta synnyttämään, vaikkei olekaan sitten ihan sintti tuo meidän jätkä. Toivottavasti tämä arvio sitten pitää edes paikkansa...



Kanava (korjatkaa jos on väärä termi :D) oli lyhentynyt niin, että vauvan pää tuntui. Oli ehkä puoli senttiä jäljellä. Muuten paikat olivat vielä melko kiinteät. Lääkäri sanoi, että lähtö saattaa olla hyvinkin lähellä, voi olla että synnytetään jo nyt viikonloppuna, mutta yhtä mahdollista on, että ei. Sain ensi keskiviikolle, eli lasketulle päivälle, uuden ajan, jolloin tsekkaillaan tilannetta, jos ei poju ole päättänyt sitä ennen tulla. Kysyin, että eihän tätä tapausta päästetä kovin yliaikaiseksi, ja vastaus oli että ei, joka oli ihan helpottava uutinen. Kyllä tätä keltanokkaa vaan hirvittää jo 4 kiloisenkin pojun synnyttäminen... No, eiköhän kaikki suju kuitenkin hyvin!



Nyt sitten lääkärin käskystä saunotaan ja tehdään kävelylenkkejä koko viikonloppu. :)



DamDam 39+2

Hei vaan jälleen kaikille!





Neuvolakäynti takana, arvot edelleen kunnossa, painoa tullut vain 200g viikossa :) ja muksiainen oikeassa asennossa. Ja vaikka lääkäri reilu viikko sitten mainitsi synnytyksen olevan vielä "kaukaisuudessa" niin neuvolatäti todisti tuntemukseni...pää on kiinnittynyt =)!



Nyt vaan sitten odotellaan, että koska sitä saa suunnata synnärille... Ensi viikolta alkaen vietämmekin esikoisen kanssa päivät (miehen töissä ollessa) sukulaisilla, jotka asuvat vain muutaman km:n päässä synnäristä, ei sitten tarvitse isin ajella 40 km suuntaansa tai meidän hypätä taksiin.



Tsemppiä synnytyksiin kaikille tositoimiin pääseville =)!



Unelma11 ja muksianen 37+2

Elikkäs meille syntyi keskiviikkona 5.10 klo 18.54 10-pisteen neitonen 2885g :) eilen päästiin kotia ja nyt onkin sitten aikamoista härvellystä isompien sisarusten kanssa, että kerettäs kaikkia huomioimaan vauvan hoidon lomassa.



Pikainen kertomus: eli tiistaina mentiin sovitusti käynnistykseen. Noh, siellä sitten todettiin kohdunsuun olevan auki 1cm ja kanavaa edelleen se 2cm jäljellä. Osastolle passittivat ja siellä sain sitten iltapäivällä ensimmäisen suun kautta otettavan kypsytyskapselin. Illalla alko jo aikas mukavasti supistelemaan ja sen taatta eivät ennää toista annosta antaneet. Yö menikin sitten täysin valvoessa ja supistukset tuli jo 2-5min välein ja oikeesti jo kuvittelin, että nyt päästään tositoimiin, mutta lääke ei kuitenkaan avannu kohdunsuuta ollenkaan, mikä oli kyllä järkyttävää, kun en tosiaan Panadolia ja suihkua kummempaa kivun lievitystä saanut niihin järkyttäviin supistuksiin. Viijen maita yöllä sitten supistukset alko hellittämään ja sainkin nukuttua kaksi tuntia ennen aamuvuorolaisten tuloa. Lääkäri sitten päätti, että laitetaan seuraava lääke emättimen kautta ja sen sain joskus aamupäivästä. Yhen aikoihin alko sitten supistuksia tulemaan ja ne alko myös olemaan aikas noppeesti tosi kippeitä ja tuas Panadolia naamaan ja suihkuun. Kolmen maita oli kohdunsuu jo 3cm auki ja alettiin valmistautua saliin, mutta siellä olikin niin paljon synnyttäjiä ettei meitä otettu vastaan. Kötilö sai sitten ylipuhuttua laittamaan ne Aquarakkulat (en tiijä oliko oikein kirjotettu). Niistä ei kuitenkaan ollut minkäälaista apua. Vailla viisi kivut oli jo niin kovat ja kohdunsuu oli jo 5cm auki, joten tällä kertaa salin ovet aukes meillekkin. Lääkäri laitto samantien sen kohunkaulan puudutuksen, mutta en kokenut siitä ennää apua olevan. Puoli 6 meni vedet ja kohdunsuu olikin jo 10cm auki eli se siitä Epiduraalista mistä olin haaveillut. Ponnistusvaihe kesti siitä puoli 6 vailla 7, kun neiti näki päivänvalon. Synnytys oli tosi raju ja nopea ja minulla olikin pää pitkän aikaa pökkyrällä ja olo tosi heikko. Neiti oli siis "oikeinpäin" tulossa siis rt:nä, mutta kasvot edellä ja sen taatta ponnistusvaihe oli niin pitkä. MUTTA kun palkinto tästäkin oli niin ihana ei synnytys jäänyt millään tavoin peikoksi mieleen kummittelemaan :)



Ihanaa olla siis kotona ja nauttia suurperheen arjesta vaikkakin univelkaa on niin törkeesti ettei mittään järkeä. Meijän nuori neiti on aikas ärhäkkää sorttia ja meteli on sen mukaista jos kaikki ei tapahdu sillä sekunnilla. Maitoa tullee jo aikas mukavasti, mutta ollaan kyllä annettu välillä myös lisämaitoa ettei tartte noin pienen nälkää nähhä. Nyt pittää mennä tuas syöttöpuuhiin :)



Onnea kaikille nyyttinsä jo saaneille ja PALJON PALJON VOIMIA kaikille supistuksia kaipaaville.



Juuliska ja Neiti-Otus 2,5vrk

Onnea Juuliskalle! Ensimmäinen lokatyttö on nyt sitten ilmeisesti syntynyt maailmaan! :) Saatiin vähän tyttöjäkin tähän maailmaan. :)



Voikaa hyvin! Jaksamisia vielä odottaville!



Vaniliini ja poika 10vrk