Helsingissä joka kolmas 40-vuotta täyttänyt nainen on lapseton

Maalaispoika peräkammarilta päivää.

Ehtoota vaan ja onkos jokainen sytyttänyt kolmannen kynttilän vae neljäskös se olikaan.

Ne kaupunkilais neidit on ronkeleita. Olen minä monesti yrittänyt vehdata ja kosiskella vua ei täsmää oljenlahjat. Ronkeleita ovat.

Katsovat kenkiä, katsovat housuja ja tuulipuvuntakkia. Ei kelpoo.

Tyylitajua pitäisi löytyä ja tuohta. Vaikka olisi mehtää hehtaarittain niin ei kelpoo.

Eikä osata jutustella ihmistenkesken. Kaupunkilais neidit ei koskaan kerro mistä se kana pissii, mikä on vikana, miten voisi tilannetta parantaa. Että miten sitä pillua saisi. Prinssi rohkeeta ei ole olemassakaan. Mikä on kun ei kelpaa? Sitten seuraava ongelma naisten kanssa on uskonasiat ja väärät kirkkokunnat. Niihin on tyssännyt moni seurustelusuhde jo alkuusa.

Helsingin vanhapiikojen kanssa.

Täydellinen palapeli.

Tämä tilanne on lorttovoitto huonoille miehille Minäkin sain Helsingistä itselleni fiksun korkeasti koulutetun vaimon, vaikka olen pohjimmiltani täysi paskiainen. Nämä naiset, jotka ansaitsisivat kunnon miehen rinnalleen, joutuvat tyytymään ala-arvoisiin kusipäihin kun biologinen kello tikittää. Tosin jotkut mokomat eivät niele tätä vaan löytävät paremman vastoin kaikkea todennäköisyyttä.

Minäkin sain Helsingistä itselleni fiksun korkeasti koulutetun vaimon, vaikka olen pohjimmiltani täysi paskiainen. Nämä naiset, jotka ansaitsisivat kunnon miehen rinnalleen, joutuvat tyytymään ala-arvoisiin kusipäihin kun biologinen kello tikittää. Tosin jotkut mokomat eivät niele tätä vaan löytävät paremman vastoin kaikkea todennäköisyyttä.

Helsingin alkuperäiskansan luusereille. Niille jotka hoidattaa työnsä pakolaisilla ja maalaisilla. Vetävät sitten tukia välistä, kun ei työt kelpaa, mutta asunnot pääkaupunkiseudulla kelpaavat hyvin ja lorttovoitot.

Kohtaamisongelmaa on jankutettu iät ja ajat, mutta kannattaa oikeesti ottaa tämänkin asian suhteen rennosti. Olin päättänyt jo kauan sitten, että perustan perheen, jos joskus löydän hyvän miehen. Mikäli hyvää miestä ei löydy, minua ei ole tarkoitettu äidiksi. Ehdin vanheta melkein 35 vuotta kunnes tapasin akateemisesti koulutetun, itseäni vuoden vanhemman, hyvännäköisen, vakavaraisen ja kiltin miehen, joka oli pari vuotta aikaisemmin vapautunut nuoruuden avioliitostaan toiselle kierrokselle. Korjasin talteen ja sittemmin olemme menneet naimisiin ja saaneet sen lapsenkin. Onneksi en murehtinut etukäteen vanhaksipiiaksi jäämistä, koska turhaan olisin sen tehnyt. Kyllä elämä kantaa, älkää murehtiko.

Lapsiperheiden arki on todella ahdistavaa, onneksi ei tarvitse elää sitä.

jos olet lapseton? Minulle tämä arki on ollut kyllä ihan ihanaa. Ahdistavaa oli se lapsettomuus.