Lue keskustelun säännöt.
Sain vauvan rauhoittumaan ja vauvan äiti suuttui minulle.
30.09.2011 |
Olin eilen perhekerhossa, jossa oli äiti kahden lapsensa kanssa. Vanhempi oli 3v ja tämä nuorempi pariviikkoinen.
Vauva karjui ja vääntelehti koko ajan ja äidin oli hankala tyynnyttää sitä. Vaikutti myös tosi väsyneeltä ylipäätään, tiuski vanhemmalle lapselle. Kun vanhemman lapsen kanssa piti päästä vessaan, tarjouduin pitämään vauvaa sylissä.
Vauva rauhoittui heti. En tehnyt mitään erityistä, käsittelin vain samalla tavalla kuin omia lapsia - hyssyttelin, heijasin jne.
Äiti tuli vessasta ja ihmetteli, kun vauva oli niin rauhallinen. Sanoin, että voin ihan hyvin pitää vielä hetken, jos äiti haluaa juoda kahvia tai jotain. Kävikin niin, että pidin koko loppukerhon ajan vauvaa sylissä - siis ihan omasta tahdostani. Olisin voinut antaa vauvan äidille milloin vain, mutta vauvan pitäminen oli vain kivaa.
Perhekerhon lopuksi muut äidit tulivat vielä ihastelemaan vauvaa ja ihmettelivät sen toisen äidin kuullen, miten se olikin niin rauhallinen koko ajan, vaikka alku oli niin hankala. Sanoin jotenkin puolihuolimattomasti, että neljän oman vauvan jälkeen on jo rutinoitunut hyssyttelemään ihan minkälaisia vauvoja tahansa.
Kun lopulta annoin vauvan äidillensä takaisin, se tiuskaisi ja kysyi miksi olin kaikkien kuullen haukkunut häntä huonoksi äidiksi. Että se ei saanut vauvaa hiljaiseksi, mutta minä superäiti sain sen rauhoittumaan heti ja vielä ylpeilin sillä.
En osannut sanoa mitään muuta kuin etten tarkoittanut sitä niin.
Teinkö jotain väärin?
Kommentit (77)
Ei kannata tarjota apuaa parkuvan kakaran äidille, ettei vahingossakaan loukkaa niin herkässä tilassa olevaa ihmistä..
Minua ei kyllä kiinnostakaan ottaa syliin kenenkään rääkyvää sinappilinkoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kannata tarjota apuaa parkuvan kakaran äidille, ettei vahingossakaan loukkaa niin herkässä tilassa olevaa ihmistä.. Minua ei kyllä kiinnostakaan ottaa syliin kenenkään rääkyvää sinappilinkoa.
Tuollaisessa tilanteessa on aina hyvä vedota 'vieraskoreuteen'. Sen sijaan, että kehuisi omia hyssyttely- (tai vaikka uhmiksen rauhoittelu-) taitojaan, voi todeta, että lapset ovat vieraskoreita tai että ei tainnut uskaltaa vieraan sylissä itkeä tms.
Mistähän se kumpuaa, mutta kyllä minuakin jännitti esikoisen kanssa se, mitä muut ajattelevat siitä, osaanko hoitaa vauvaa, rauhoittaa hänet yms. Kakkonen tulossa, saas nähdä osaako suhtautua nyt yhtään rennommin.
Jokainen, jolla kyseisiä ominaisuuksia on, kyllä ymmärtää ap:n kertomuksen äitiä.
Jokainen, jolla kyseisiä ominaisuuksia on, kyllä ymmärtää ap:n kertomuksen äitiä.
Sekö sitten osoittaa sosiaalista älykkyyttä ja empatiaa, että suuttuu toiselle ja vielä julkisella paikalla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vastasyntyneen vauvan äidin omaa äitiyttä pitäisi aina vahvistaa! Nyt sinä tulit äidin ja vauvan väliin sen sijaan, että olisit tukenut äitiä. Olisit mieluummin hienotunteisesti kysynyt, haluaisiko äiti sinun auttavan jossain. Yhtä hyvinhän olisit voinut vaikka leikkiä isomman lapsen kanssa. Etkä missään nimessä olisi saanut tuoda esille "osaamistasi" vauvan hoidossa. Tosiasia kun on, ettet sinä sen ihmeellisempi ole kuin muutkaan, ja että jokaiselle vauvalle oma äiti tai isä on lähtökohtaisesti paras ja tutuin, ihan biologian takia. Ymmärrän hyvin, että tuosta äidistä tuntui pahalta. Minulle on käynyt hieman vastaava tilanne. Toinen lapseni oli pariviikkoinen ja olin hänen kanssaan eräässä tilaisuudessa. Vauva itki sylissäni, jolloin eräs nainen pyysi saada pitää häntä. Annoin vauvan naisen syliin, ja vauva hiljeni heti. Nainen naurahti ja kailotti läsnäolijoille, että "näin se sujuu kun sen osaa!" Pidättelin kyyneliä, niin pahalta tuo heitto tuntui. Nyt tämä toinen lapseni on jo 8-vuotias, ja koen olleeni hyvä ja osaava äiti. Kyse ei siis ole siitä, että minulla olisi jotenkin superhuono itsetunto. Mutta pitää ymmärtää, että vastasyntyneen äiti ei ole normaalissa tilassa! Silloin on äärimmäisen herkällä mielellä, ja niin kuuluukin olla. Ja tässä mielentilassa on hyvin loukkaavaa, jos joku tulee väliin pätemään eli käytännössä. Sehän tuntuu lähes siltä, kuin oma vauva ryöstettäisiin ja äitiys mitätöitäisiin. Rautalangasta: apua saa tarjota, mutta hienotunteisemmin ja AINA äidin ehdoilla.
Voi hyvää päivää!
Jouduin vahingossa näille sivuille ja rupesin lukemaan tätä viestiketjua. Uusavuttomuus huipussaan kaikilla morkkajoilla. KIITOS olisi se sana , jonka tämä niin paha hyssyttelijä ansaitsee.
Toivottavasti mun omat lapset ( 2 poikaa ja 2 tyttöä) aikoinaan vanhemmiksi tullessaan osaavat käyttää omaa järkeään ja ottaa apua vastaan.Ilmeisesti suurin osa noista syyttelijöistä on tosi nuoria (alle 30v) äitejä, jotka eivät edes osaa itseään hoitaa. Menkää ajoissa hakemaan apua omiin itsetunto-ongelmiinne, niin kasvaa taas uusi, TERVE, sukupolvi tähän maahan. Kiitos!
mutta samalla vähän risua sanoistaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vastasyntyneen vauvan äidin omaa äitiyttä pitäisi aina vahvistaa! Nyt sinä tulit äidin ja vauvan väliin sen sijaan, että olisit tukenut äitiä. Olisit mieluummin hienotunteisesti kysynyt, haluaisiko äiti sinun auttavan jossain. Yhtä hyvinhän olisit voinut vaikka leikkiä isomman lapsen kanssa. Etkä missään nimessä olisi saanut tuoda esille "osaamistasi" vauvan hoidossa. Tosiasia kun on, ettet sinä sen ihmeellisempi ole kuin muutkaan, ja että jokaiselle vauvalle oma äiti tai isä on lähtökohtaisesti paras ja tutuin, ihan biologian takia. Ymmärrän hyvin, että tuosta äidistä tuntui pahalta. Minulle on käynyt hieman vastaava tilanne. Toinen lapseni oli pariviikkoinen ja olin hänen kanssaan eräässä tilaisuudessa. Vauva itki sylissäni, jolloin eräs nainen pyysi saada pitää häntä. Annoin vauvan naisen syliin, ja vauva hiljeni heti. Nainen naurahti ja kailotti läsnäolijoille, että "näin se sujuu kun sen osaa!" Pidättelin kyyneliä, niin pahalta tuo heitto tuntui. Nyt tämä toinen lapseni on jo 8-vuotias, ja koen olleeni hyvä ja osaava äiti. Kyse ei siis ole siitä, että minulla olisi jotenkin superhuono itsetunto. Mutta pitää ymmärtää, että vastasyntyneen äiti ei ole normaalissa tilassa! Silloin on äärimmäisen herkällä mielellä, ja niin kuuluukin olla. Ja tässä mielentilassa on hyvin loukkaavaa, jos joku tulee väliin pätemään eli käytännössä. Sehän tuntuu lähes siltä, kuin oma vauva ryöstettäisiin ja äitiys mitätöitäisiin. Rautalangasta: apua saa tarjota, mutta hienotunteisemmin ja AINA äidin ehdoilla.
Voi hyvää päivää! Jouduin vahingossa näille sivuille ja rupesin lukemaan tätä viestiketjua. Uusavuttomuus huipussaan kaikilla morkkajoilla. KIITOS olisi se sana , jonka tämä niin paha hyssyttelijä ansaitsee. Toivottavasti mun omat lapset ( 2 poikaa ja 2 tyttöä) aikoinaan vanhemmiksi tullessaan osaavat käyttää omaa järkeään ja ottaa apua vastaan.Ilmeisesti suurin osa noista syyttelijöistä on tosi nuoria (alle 30v) äitejä, jotka eivät edes osaa itseään hoitaa. Menkää ajoissa hakemaan apua omiin itsetunto-ongelmiinne, niin kasvaa taas uusi, TERVE, sukupolvi tähän maahan. Kiitos!
ap olisi pidättynyt keekoilemasta erinomaisuudellaan.
Ok, en väitä, että ap teki sen tahallaan ja loukatakseen. Mutta ei sitä nyt voi muuna pitää kuin loukkauksena, että ap korostaa, että vauvan itku sylissä olisi jotenkin taitamattomuuden ja kokemattomuuden merkki. Mikä jo sinällään on paskapuhetta, kun se äiti kumminkin oli jo yhden vauvan hoitanut taaperoksi asti, eli ihan varmasti osasi vauvaa sylissä pitää...
Miksi vauvat itkevät? Saadakseen huomiota, maitoa, syliä, kuivat vaipat tai helpotusta kipuun.
Ei tarvitse olla kummoinen "neljän lapsen äiti" (sinä selvästi hermostuit ketjun alkupään naureskelusta neljän lapsen äideille, joilla on aika usein kovat luulot omasta ylivertaisuudestaan kasvattajina) tajutakseen, että kun maidonhajuinen tissi ei roiku posken likellä vauvakin tyyntyy helpommin.
MUTTA et olisi saanut tehdä numeroa asiasta, saati vertailla omia taitojasi vauvan äidin taitoihin.
Kun vähän hiot tuota tilannetajuasi, niin hyvä siitä tulee ensi kerralla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se oli paras vastaus tähän mennessä, heh, heh. Toivottavasti nuo paheksuvät äidit eivät tee lisää lapsia. niistä lapsista tulee vielä hölmömpiä kuin äitinsä...(jollei isän geenit pelasta)
Jep, jep. Onneksi et ole minun tyttäreni tai tuleva miniäni. Jotain vielä puuttuu... Kaikki apu on mielestäni ihmiselle tervetullutta vaikeissa tilanteissa eikä siitä saisi loukkaantua. grow up ja pidä perheestäsi hyvää huolta. Toivottavasti et itse koskaan joudu turvautumaan vapaaehtoiseen apuun, tilanteessa kuin tilanteessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vauva itki sylissäni, jolloin eräs nainen pyysi saada pitää häntä. Annoin vauvan naisen syliin, ja vauva hiljeni heti. Nainen naurahti ja kailotti läsnäolijoille, että "näin se sujuu kun sen osaa!"
Tässä tapauksessa taas voin hyvin kuvitella, että kyseesä oli ihan puhdas vitsi - vaikkapa joku lapseton kaveri, joka itsekin yllättyy, kun vauva rauhoittuu ja heittää tuollaisen jutun, vähän niin kuin joku heittäisi sattumalta pallon koriin selkänsä taakse ja lähtisi elvistelemään NBA-tason taidoillaan ;-)
Miksi sinun piti korostaa omaa erinomaisuuttasi ja nolata vauvan äiti! Jos näit jo, että hän on väsynyt ja pinna tiukalla muutenkin, niin miksi kääntää vielä puukkoa haavassa.
Etkö osaa asettua hänen asemaansa ollenkaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ajattelet vauvan tyyntyneen nimenomaan sinun ansiostasi? jos vauva olisi annettu jollekin toiselle, niin se ei olisi rauhoittunut, vaan tarvittiin nimenomaan sinut, ja sinun erinomaiset hyssyttelytaitosi?
Olisit todennut suuren kokemuksesi pohjalta mielummin vaikka että vauvan antaminen vieraan syliin saattaa usein auttaa. Nyt sanoit että vauvan antaminen kokeneemman ja paremman äidin syliin auttaa.
Olisit todennut suuren kokemuksesi pohjalta mielummin vaikka että vauvan antaminen vieraan syliin saattaa usein auttaa. Nyt sanoit että vauvan antaminen kokeneemman ja paremman äidin syliin auttaa.
Moikka!
Itsekin olin aikoinaan noviisiäiti ja jouduin opettelemaan kaikki asiat. Mutta apu oli aina tervetullut enkä koskaan loukkaantunut siitä.Naapurissa asui 2 lapsen äiti, jonka neuvot olivat tosi tärkeitä Oma äitini oli jo kuollut enkä siis voinut häneen turvautua. tuon ystäväni neuvot eivät aina "sopineet" meidän tilanteeseen, mutta ei olisi tullut mieleenkään haukkua häntä. Olette te jotkut tosi tyhmiä. Syytätte äitiä, joka halusi olla avuksi ja kerrotte kuinka ylivertaisia itse olette (pystyy lukemaan "rivien välistä"). Hyvää syksyä vaan kaikille teillekin!
HELPOSTI av mammat loukkaantuu.
TOTTAKAI sä neljän lapsen äitinä osaat käsitellä lasta paremmin. Ja levänneenä ja omat lapsesi jo isoiksi saaneena sinulla on resursseja antaa vauvalle sitä huomiota mitä tämä siinä tilanteessa tarvitsi.
MINÄ EN OLISI LOUKKAANTUNUT. Olisin vain hymähtänyt, että niin. Ja jatkanut elämääni. Ei minun itsetuntoni äitinä tollaisesta kommentista olisi horjunut.
Ole huoletta. Äiti oli kai vain hormooni ryöpyssä.
tismalleen kiin kuin ap, enkä näe siinä mitään loukkaavaa.. - kolmen äiti, joka varmaan on loukaannut muita koko elämänsä kun ei löydä loukkauksen pointtia ap:n tapauksesta
minäkin olisin voinut toimia, mutta en ajatella/sanoa niin kuin ap (eli pitää itseäni jotenkin parempana/kokeneempana "hyssyttelijänä"). Ja eipä tuo selitys siitä, että neljästä lapsesta yksi hiljeni sillä keinoin ja toinen toisella tuohon kyseiseen vauvaan liittynyt; tuskin ap noin nopeasti keksi tämän vauvan keinoja.
Itse olisi myöntänyt olleen hyvä tuuri ja sen, että vieras ihminen joskus vauvat hiljentää tehokkaammin kuin oma tuttu äiti. Ja en usko että kukaan "normaali" ihminen olisi edes tullut päivittelemään ja ihmettelemään että "onpas vauva hiljaa, kun alku (=äidin kanssa) oli niin vaikeaa". Aika outoa sakkia kaiken kaikkiaan tuolla...
Ja sitä enemmän sitten sattuu kun kyvyt ja osaaminen tällä saralla kyseenalaistetaan. Eikö se tavallaan ole hyväkin, että tuo äiti reagoi oman lapsenhoitokykynsä kyseenalasitamiseen. Olisiko parempi jos hänelle olisi yhdentekevää, saako vauvansa rauhalliseksi ja tyytyväiseksi vai ei.