Te tukiverkottomat, joilla on isompia lapsia!
Voisiko joku lausua mulle pari järjen sanaa? Meillä on kaksi pientä lasta eikä yhtään apujoukkoja lähimmän 200km etäisyydellä. Olemme kuitenkin pärjänneet oikein hyvin tähän saakka, olen hoitanut lapset kotona, mies auttaa sekä saamme sukulaisilta aina toisinaan hyvää apua, esim lomien aikaan.
Olen koko ajan liian huolestunut tulevaisuudesta, minulla on jotain epämääräisiä huolia että emme selviä kaikista koitoksista ilman apuja. Voisiko joku vähän realisoida, mitkä asiat saattavat olla tulevaisuudessa hankalia ja miten niitä pulmia sitten voisi ratkoa? Vai ovatko huoleni ihan turhia.
Kommentit (24)
Lapset pieniä ja lähitukiverkko olematon. Useamman sadan km päässä tosin isotukiverkko. Minua ahdistaa esim. nämä asiat:
lapsilla ei ole muita turvallisia aikuisia tai serkkuja yms.
itselläni ei ole läheisiä ysrtäviä, joiden kanssa viettää aikaa.
Puolison kanssa asiat ovat hyvin, pääsemme esim. lomilla kahden keskisille reissuille ja molemmilla on omia harrastuksia. Itse kaipaan kuitenkin sukulaisia ja ystäviä lähemmäksi.
Jokaiselle lapselle viikon leiri kesällä.
Minä jäin itse kotiin, että lasten lomat hoituvat ja se onkin se vaikein juttu koululaisten kanssa.
Mikäli hyvät tulot, niin sitten lapsille palkataan hoitaja kesäksi kotiin.
Yksin ei lapsia kannata jättää, koska naapurit kyllä hoitaa asian sen jälkeen.
10v. pärjää sitten kesälomilla kotonakin yksin.
Tukiverkkojen puuttumisesta ei kannata puhua viranomaisille, koska voi joutua hankalassa tilanteessa lastensuojeluun.
Itse kannatn ihan sitä, että rahapussi auki ja hoitaja kotiin tarvittaessa.
No juurihan sait, vai oletko lisäksi lukivaikeuksinen?