Lue keskustelun säännöt.
Nyky päivänä on vanhemmuus hukassa. Huomaan sen erityisen hyvin
29.09.2011 |
kasvatusalan ammattilaisena työssäni. Ei tälläistä ollut 20v sitten..Vanhemmat eivät vietä aikaa lastensa kanssa, istutaan koneella ja lapset pelaa konsolilla pelejä. Ei kestetä lapsen huutoa ja kiukkua, kaikessa annetaan periksi ja ei haluta lapsen kokevan pettymyksiä. Mitähän näistä lapsista tulee isona? olen huolissani. Todella.
Kommentit (41)
ja en tosiaan ihmettele, että fiksujen vanhempien perheissä ei ole pelikonsoleja:)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
nyt hilluu noin yli parikymmpiset joille kaikki heti nyt. kaiken saivat mita lapsena pyysivat ja pudotus on kova kun muuttavat kotoa pois omilleen. vaikka vanhemmat tekee virheita kylla ne nuoret oppii elaman realiteetit aikanaan.
Eli kun konsolia ei ole lapset on automaattisesti hyvinkasvatettuja?
ja en tosiaan ihmettele, että fiksujen vanhempien perheissä ei ole pelikonsoleja:)
arvostelu ketään kohtaan, toki pelikoneita ja konsoleita on ihan fiksujenkin kodeissa, en tarkoittanut poissulkemaan toisiaan.
Eli kun konsolia ei ole lapset on automaattisesti hyvinkasvatettuja?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tuota pelien pelailua, vaikka se tuntuu olevan suurin ajanviete nykylapsilla/nuorilla. Minun lapsuudessani leikittiin ulkona, leikittiin leluilla(käytettiin siis omaa mielikuvitusta), luettiin, askarreltiin, oltiin vanhempien kanssa...toki Nuo kesäloma reissut mahtuu ties minkälaiseen ja taustaiseen perheeseen, tarkoitankin kokonaisuutta. Tarkoitan läsnäoloa, sitä että oikeasti ollaan kontkatissa lapsen kanssa, ei vain kotona samankaton alla. Tehtäisiin arkisia asioita yhdessä, suljettaisiin ne tietokoneet,tv:t ja pelikkarit. Nämä lapset jotka ovat vanhempiensa huomiota vailla, todellakin erottuvat ryhmästä. muistakaa kokonaisuus :)
enemmän kuin aiemmin? Tai ylipäätään riittämätöntä, epävarmaa vanhemmuutta? Missä te tällaista näette?
Tunnistan kyllä tuollaisia tapauksia, mutta en ylen määrin.
Sekä työssäni, myös kasvatusalalla, että ihan naapurustossa, kerran jopa oman eskarilaisen kohdalla eskariopettajan kanssa jutellessani.
Ensinnäkin ne lapset ja nuoret, jotka pelaavat paljon, huomaa erilaisista ryhmistä nopeasti. Heillä yksinkertaisesti on huonompi keskittymiskyky mihinkään kuin muilla, lisäksi jutut ovat hyvin yksipuolisia ja itseään toistavia, liittyvät yleensä siihen peliin, jota tällä hetkellä tahkotaan läpi. Tai sitten paskaan mutsiin, joka pisti pelikonsolin jäähylle ihan ilman mitään syytä (paitsi että tulin mä kolme tuntia liian myöhään kotiin ja kännissäkin vielä, mut mitäs siitä, mutsi on silti paska), tai tyhmään opettajaan joka pakottaa olemaan koulussa kun nuori itse olisi mieluummin pelaamassa sitä peliä. Okei, näitä lapsia ja nuoria on ryhmässä yleensä vain yksi, mutta se yksikin mahtuu ihan jokaiseen ryhmään. Ehkä joskus viisi vuotta sitten mulla oli viimeksi ryhmä, jossa ei ollut yhtään ongelmapelaajaa.
Sitten naapurustossa on näitä, jotka ensin vähän häpeillen kertoo, että ovat ostaneet sen ja sen pelikonsolin, kun "ei me muuten, mutta kun kaikilla muillakin on ja lapsi sitä niin hartaasti pyysi ja pyysi". Viikon päästä alkaa valitusvirsi siitä, miten lasta on vaikea saada pelien edestä pois, ja miten lapsi vain pelaisi ja pelaisi koko ajan.
Mutta kaiken keskellä kummallisinta on se suhtautuminen, jota meitä kohtaan tulee, kun käy ilmi, ettei meillä ole pelikonsoleita. Tätä se eskariopettajakin silmät suurina taivasteli, että "ihanko oikeesti teillä ei oo mitään pelikonsolia? Eikö ees mitään vanhaa Nintendoa? Entäs sitte niitä taskukonsoleita? Eikö sellastakaan? Ihanko tosi, ei voi olla totta." Ja sitten kun samaan syssyyn todetaan sekin, ettei meillä ole telkkariakaan, ei kukaan meinaa uskoa. Mutta ei ole, pelikonsoleita eikä edes telkkaria, eikä tule. Mutta kyllä tätä jaksetaan taivastella, kun "ei meillä onnistuisi, mä tulisin hulluksi jos en joskus saisi istuttaa lapsia telkkarin eteen että ne on edes hetken hiljaa". Nii no, samat lapset ovat ulkona sen ajan, mitä eivät tuijota telkkaria, joten kertonee jotain siitä, mikä on vanhempien kyky sietää lapsiaan. Kunhan ovat hiljaa, hyvä.
Vähän on kuin se sikaflunssapeloittelu tämä teksti. Hirveä haloo ja laaja totuus muuta. Hakkas ne pojat niitä commodoreja jo kasarilla ja puheet oli magnumia ja miami viceä yms. Ja päivittäkää tietojanne. Kohtuu pelaaminen onkin nykytieteen mukaan hyödyllistä! Eikä kukaan terve aikuinen anna lasten pelata tuntitolkulla joka pv. En tunne itse yhtään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
usko pois nää nykyiset lapset retostelee tulevaisuudessa omille lapsilleen ihan samalla lailla."Kun meidän lapsuudessa..."
on jatkuvasti lasten/ nuorten aikuisten kaipuusta, jos asia on ihan pelkkää puutaheinää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mun vanhemmat jo "haukkui" meidän leluja ja muistelivat omia käpylehmiään, jotka olivat ainoita oikeita leluja. sama kaava näköjään toistuu sukupolvelta toiselle?
Kun netti tuli, se pilasi kaiken!
Mitä, jos luovun koneesta ja alan taas ELÄÄ!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun netti tuli, se pilasi kaiken! Mitä, jos luovun koneesta ja alan taas ELÄÄ!
Teen noita kaikkea edelleen, mutta paljonpaljon vähemmän.
"No sanokaa nyt mikä oli ennen paremmin?"
Muistellaanpa 80- ja 90-lukua. Silloin oli ihan toinen meininki. Sellainen ei onnistuisi nykyisin.
Vanhemmilta ei juuri vaadittu mitään. Yksinhuoltaja saattoi jättää ala-asteikäiset lapsen keskenään yöksi kotiin yövuoroon mennessään. Lapsilla sai teettää paitsi kotitöitä myös ansiotöitä ja toki vanhempi itse sai ottaa rahat käyttöönsä. Jos vanhempi unohti ala-asteikäisen lapsen keskellä yötä rautatieasemalle lähtiessään itse mökkeilemään, siitä ei seurannut muuta kuin poliisin huolestunut kysymys "onko sinulla kotiavainta?". Ja lopulta kun lapsi valitti huonoja kotioloja viranomaisille, lapsen käskettiin olla valittamatta sillä "on olemassa lapsia joilla on oikeasti huonot kotiolot".
Nykyaikana vanhemmilta vaaditaan paljon enemmän kuin ennen, onneksi! Joskus jopa liikaa esim. päivähoitoon ei saisi viedä lasta jos on itse kotona (riippumatta siitä, mikä on kotonaolon syy).
Jos minä hoitaisin lapsiamme kuten äitini minua tai anoppi miestäni, lapsemme olisi huostaanotettu aikoja sitten! Kehityspykologiasta ei kumpikaan ymmärrä hölkäsen pöläystä. Nolaaminen ja vähättely olivat normaalia kasvatusta. Tarvittaessa sai antaa luunappia tai tukkapöllyä. Lapsille ei tarvinnut turhia perustella missään asiassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Säänönmukaisesti seuraava sukupolvi on aina edellistä parempi.
Nykynuoret ovat fiksuja, paljon fiksumpia kuin vanhempansa.
Viittä vuotta vanhempi isosisko hoiti minut ilmaisena kotiorjana. Kaikissa lapsuudenkodissani kökötän leikkikehässä armeijahuovan päällä pihassa.
Kouluun lähdin 10-vuotiaasta kello 6.30 säkkipimeään umpihankeen ja koulu alkoi sitten koulupaikkakunnalla 8.20. Kotona olin kello 16 - 17. Kukaan ei valvonut syömisiä, eikä läksyntekoa.
Vaatteet tehtiin isän vanhoista pyhähousuista ja rikkimenneesät pöytäliinasta...
Kun olin 14, isä kuoli ja äiti oli sitä mieltä, että oli tarpeeksi uhrautunut vuokseni ja tykkäsi, että olin tarpeeksi vanha elättämään itseni.
No sanokaa nyt mikä oli ennen paremmin?
lapset juoksivat ulkona isoissa kaveriporukoissa ja oppivat sosiaaliset säännöt siinä sivussa. Huutamalla ei saanut mitään, tuloerot olivat tasaisemmat joten kaikkilla oli suurinpiirtein samat tavarat ja köyhempiä ei kiusattu. Yhteisöllä oli selkeämmät säännöt, alkoholinkäytöä paheksuttiin (tosin monia muitakin asioita joka ei ollut hyvä juttu) jne.
juu veljeni 35 v on kasvatettu siten että hän saa tehdä mitä haluaa, kukaan ei kontrolloi koulusa,läksyjä jne.
ei kyllä paljon muakaan kontroitu, mutta mulla oli isä ja veljellä ei. Mulla oli kunnianhimoa ja järkeä, vaikka kärsin pitkään n.7 vuotta ahdistuksesta ja pelkäsin etten tule ikinä pärjään työelämässä koska en ole suupaltti.
Moni ei kuitenkaan jaksa yksin tsempata itseään, jotenka mun asian pointi on: VELI OLLUT 15 VUOTTA ALKKIS, EI KOSKAAN TÖISSÄ, EI TUTKINTOA MISTÄÄN. HAAVEILEE VAAN OLI LAPSENA KIINNI TIETOKONEPELEISSÄ. NYKYSIN LUKEE JOTAIN KIRJOJA JOISSA VAAN HAAVEILEE. SIIS YHTEISKUNTA JA ÄITI MAKSANUT HÄNEN JUOMISTAAN JO 15 VUOTTA. MUN MIELESTÄ AIVAN TÖRKEÄÄ JA SYY ON ISOLTA OSALTA ÄITINI.
tuloerot olivat tasaisemmat joten kaikkilla oli suurinpiirtein samat tavarat ja köyhempiä ei kiusattu.
Kyllä köyhempiä kiusattiin! Nykyään ei edes ole sellaista köyhyyttä kuin vaikkapa pula-aikana, jolloin saattoi olla, että perheen kaikki lapset eivät päässeet joka päivä kouluun, kun ei ollut tarpeeksi kenkiä.
"No sanokaa nyt mikä oli ennen paremmin?"
Muistellaanpa 80- ja 90-lukua. Silloin oli ihan toinen meininki. Sellainen ei onnistuisi nykyisin.
Vanhemmilta ei juuri vaadittu mitään. Yksinhuoltaja saattoi jättää ala-asteikäiset lapsen keskenään yöksi kotiin yövuoroon mennessään. Lapsilla sai teettää paitsi kotitöitä myös ansiotöitä ja toki vanhempi itse sai ottaa rahat käyttöönsä. Jos vanhempi unohti ala-asteikäisen lapsen keskellä yötä rautatieasemalle lähtiessään itse mökkeilemään, siitä ei seurannut muuta kuin poliisin huolestunut kysymys "onko sinulla kotiavainta?". Ja lopulta kun lapsi valitti huonoja kotioloja viranomaisille, lapsen käskettiin olla valittamatta sillä "on olemassa lapsia joilla on oikeasti huonot kotiolot".
Nykyaikana vanhemmilta vaaditaan paljon enemmän kuin ennen, onneksi! Joskus jopa liikaa esim. päivähoitoon ei saisi viedä lasta jos on itse kotona (riippumatta siitä, mikä on kotonaolon syy).