G: Mikä on suurin murheesi nyt?

uhkaava ulosotto huolestuttaa ja omaisen sairaus masentaa.

Hirveästi pikkuvelkaa ja rahaa tulee vasta lokakuussa. Toinen asia joka ahdistaa on kodin siivottomuus, jolle en koskaan saa tehtyä mitään. Ja alinomainen tappelu lasten kesken. Miten alipalkkaisen h:n elämä voisi muuttua ihanan seesteiseksi?

Alkaa viimeinenkin toivo mennä ja jokapuolella on vain teitä äitejä ja odottavia äitejä!



- Ja silti roikun vauvapalstalla, hassu minä.

Yksin saa jatkaa taivallusta vaik haluais jakaa elämänsä jonkun kanssa. Lapsestakaan ei kannata edes haaveilla.

Pieniä murheita on, eron jälkeisaika, lasten suru ja murhe eron takia, uuden kodin säilytystilojen riittämättömyys, tylsä ja ankiahko työ.



Mutta suurin murheeni? Ihan oikeasti en ole varma. Ehkä pelko etten osaa käsitellä rahaa tarpeeksi oikein. Etten saakaan sitä riittämään.

Pitäisi mennä elämässä eteenpäin, mutta kun en tiedä yhtään mitä haluan. Ahdistaa, kun vuodet vaan kuluvat enkä käytä niitä "järkevästi". Ennen kuin huomaankaan, olen jo ties kuinka vanha ja sitten kumminkin kaduttaa, kun koko elämäni olen vain jahkaillut.



Lisäksi ahdistaa kaikki tulevaisuudessa väistämättä eteen tulevat surulliset asiat.

Mieheni avioliitostamme sivuun tekemä äpärälapsi ahdistaa. Tai ei varsinaisesti lapsi vaan hänen tunnekylmä äitinsä. Pelottavaa ja ahdistavaa, kun ei voi yhtenäkään päivänä tästä elämänsä loppuun tietää, mitä lutka milloinkin aikoo.



Haluaisin suojella perhettäni, mutta en pysty siihen ja tunnen jatkuvaa riittämättömyyttä ja ahdistusta. Pääsisinpä tästä yli.

mutta ottaa aivoon: kumit on loppu. Tsemppiä muille oikeissa murheissanne, tän äipän murhe on kuitenkin ratkaistavissa heti huomenna kauppareissulla :)

Muuten kaikki oikeastaan onkin ihan hyvin.

Rahat ihan finaalissa :( Lapsi menee onneksi huomenna koulun jälkeen kaverille niin saa ruokaa siellä... Mä oon niin masentunut, että jos en tietäis kuinka suunnattomasti mun lapsi kärsis, jos mua ei olis, niin ajaisin tahallani kolarin. Tää rahapula ei lopu koskaan...