Mitä hittoa mä ajattelin, kun halusin lähihoitajaksi?!

Entä jos opiskelisit itsesi terveydenhoitajaksi? Siisti mutta vastuullinen työ, päivätyökin vielä. Voisit työskennellä esim. Terveyskeskuksen vastaanotolla, poliklinikalla, äitiysneuvolassa, työterveyshuollossa, koulussa jne... Vaikka on hoitoala niin todellakin aivan eri maata kuin lähärin työ. Toinen ehdotukseni on bioanalyytikko tai röntgenhoitaja, todella siistejä hoitoaloja lähäriin verrattuna.

Muita jotka tuli mieleen niin farmaseutti (opiskelu vain 3v!), lastentarhan opettaja, sosionomi tai ravintoterapeutti.

En ihmettele huonoa hoidon tasoa,jos asenne hoitajilla on tämän keskustelun mukainen.Hävytöntä että hoitajat itse lyttäävät oman ammatti kuntansa arvostuksen.

Vierailija kirjoitti:

En ihmettele huonoa hoidon tasoa,jos asenne hoitajilla on tämän keskustelun mukainen.Hävytöntä että hoitajat itse lyttäävät oman ammatti kuntansa arvostuksen.

No ehkä hoitajat purkaudumme näillä keskustelupalstoilla ym juuri sen takia, että jos menet valittamaan alan tai tietyn työpaikan epäkohtia itse työpaikalla, voit olla varma että sijaisuudet loppuu siiheen ja maine leviää, että olet "hankala" työntekijä, ja sinun tilallesi kyllä löytyy taas joku toinen. Hoitoalan epäkohdista pitäisi puhua yhä enemmän ja julkisesti, eikä kenenkään pitäisi pelätä tuoda niitä julki. Minun mielestä se jos mikä lyttää ammattikuntani arvostuksen, että jos epäkohtia tapahtuu eikä niistä puhuta mitään.

Vaikka näitä epäkohtia riittää ja niistä valitetaan, on se kumma kun hoitajat jaksaa kerta toisensa jälkeen mennä potilaansa luo hymyillen ja kohteliaasti...

Vierailija kirjoitti:

ollut ikinä töissä kotihoidossa?

Minä ainakin suosittelen! Vaihdoin itse vanhainkodeista ja palvelutaloista kotihoitoon.

Työajat on enimmäkseen mukavat. Esim. meillä 6 viikon listat ja siitä yleensä n.2 viikonloppua tehdään töitä. Toiset tekee paljon enemmänkin jos haluavat. Iltavuorojakaan ei kauheasti ole, ehkä maksimissaan 6-8 sen 6 viikon aikana. Itselläni yleensä vielä vähemmän, koska toivon lähinnä aamuvuoroja.

Pyhiä teen silloin tällöin, jotta palkka olisi vähän mukavampi.

Aika harvoin työssä on sitä nimenomaista kusen ja paskan korjaamista. Suurin osa asikkaista on suht hyväkuntoisia vanhuksia, koska kotonaan pystyvät vielä asumaan. Työ on enimmäkseen lääkkeiden vientiä, aamupalassa yms. avustamista, kaupassa käyntejä, ulkoiluja, kylvetyksiä, vanhusten asioiden hoitoa jne.

Minä olen ainakin viihtynyt hyvin!

etkö voisi kirjoittaa vielä harvemmalla rivivälillä?

Kun taas vanhainkodissa ahdisti suunnattomasti ne seiniä tuijottelevat ja käänneltävät vanhukset.

Kotihoidossa tuntuu välillä niinkuin olisi vain kylässä jonkun tutun luona rupattelemassa =)

Palkka minulla on 10 vuoden kokemuksen jälkeen 2150e kuussa + lisät.

Vierailija kirjoitti:

Entä jos opiskelisit itsesi terveydenhoitajaksi? Siisti mutta vastuullinen työ, päivätyökin vielä. Voisit työskennellä esim. Terveyskeskuksen vastaanotolla, poliklinikalla, äitiysneuvolassa, työterveyshuollossa, koulussa jne... Vaikka on hoitoala niin todellakin aivan eri maata kuin lähärin työ. Toinen ehdotukseni on bioanalyytikko tai röntgenhoitaja, todella siistejä hoitoaloja lähäriin verrattuna.

Muita jotka tuli mieleen niin farmaseutti (opiskelu vain 3v!), lastentarhan opettaja, sosionomi tai ravintoterapeutti.

Onko täällä yhtään röntgenhoitajaa? Itse opiskelen sairaanhoitajaksi ja opintopisteitä koossa 140, oon myös lähäri aikaisemmalta koulutukselta. Minkälaista työ on, riittääkö työpaikkoja? Onko helppo siirtyä saikun koulutuksesta röntgenhoitajaksi ja saako luettua hyväksi joitain kursseja? Vai kannattaako lähtee lukemaan vai joutuuko ns. ojasta allikkoon?

Vierailija kirjoitti:

Kuten otsikosta voi päätellä ammatinvalinta kaduttaa ja paljon! Nuorena ja lapsettomana tykkäsin vaihtelevista työajoista, mutta nyt perheellisenä olen kyllästynyt vuorotyöhön ja hankaliin työaikoihin. Pelkän aamuvuoron tekeminen poistaisi kaikki lisät, joten se ei olisi taloudellisesti kannattavaa. En halua pienentää pieniä tuloja entisestään.

Itse työkin tympii. Olen ollut töissä pääasiassa palvelutaloissa ja päivystyksissä. Joka paikassa lähihoitajan työ on samanlaista koiran hommaa, kusen ja paskan siivousta. Puhumattakaan väkivaltaisista potilaista ja omaisista. Tämä ei tullut yllätyksenä, jos joku sitä nyt miettii. Nyt olen vain kyllästynyt tähän!

Olen miettinyt alanvaihtoa, mutta en keksi mihin vaihtaisin. Minulla on kohtalaiset paperit lukiosta ja amiksesta huomattavasti paremmat. Haluaisin kokonaan pois hoitoalalta.

Kiitos, että sain avautua! Toivottavasti täältä löytyy joku toinenkin, joka tunnistaisi ajatukseni. Vaikkei hoitaja olisikaan.

Et ole ainut. Sama juttu, mietin pääni puhki mitä muuta alkaisin tehdä, jos lähtisin ja jättäisin tuon ammatin. Muistan, kuinka innostunut olin vielä valmistuttuani lähihoitajaksi. Koin onnistumisen iloa, ja sain suunnatonta tyydytystä asiakkaitteni hyvästä palautteesta. Halusin tehdä parhaani, ja edelleen haluan. Mutta, se ilo ja into ovat kadonneet. Sen ovat tappaneet ylemmät esimiehet, ja tietenkin tämän maan hallitus niittaamalla hoitoalan työntekijät tuplaamalla työmäärää, ei palkankorotuksia, ja viemällä osan lomarahoista. Ei näe tässä työssä enää mitään kannustavaa. Jos sairastut, podet huonoa omaa tuntoa kun esimies on tehnyt oikeinkin selväksi että sairastuneen tilalle on helvetin vaikea saada tuuraajaa :( Joten työporukka sinnittelee siellä vajaalla miehityksellä.  En vain jaksa. Kunhan nyt keksisin mitä muuta voisin alkaa tehdä.....

Ne on näitä kunta-alan työpaikkoja, joissa suurin osa on sosialisteja, jotka ei todellakaan siedä mitään erilaisuutta. Ei sun tarvii lähärinä, kun kurvata uudella Audilla työpaikallesi, vetää siistit vaatteet työpäivän päätteeksi päällesi ja olla iloinen ja työstäsi innostunut ja palavereissa uskaltaa nostaa epäkohtia ja parannusehdotuksia esille, etkä halua osallistua " sakinhivutukseen tai myötäillä ryhmäkuriaatteita, niin johan on piru irti.hirveää kateutta aiheuttaa myös se, että et etsi työpaikallasi niitä bestiksiä tyttötyyliin, vaan bestikset ja ihmissuhteesi ylipäätään ovat siellä siviilielämän puolella, ei työpaikoilla, se on joillekin ihan mahdotonta ymmärtää. Sote-ala on täynnä kateellisia, katkeria, jämähtäneitä,akkoja pomoista perustyöntekijöihin, jotka kyllä pitävät huolen, että kenelläkään ei saa mennä paremmin, vaan kaikkien täytyy olla yhtä vittuuntuneita elämäänsä. Itse työt ja asiakkaat kyllä menisivät, mutta ei näitä kankeisiin kaavoihin jämähtäneitä akkoja jaksa...niinpä hakeuduin pois alalta.

Olen sairaanhoitaja laitoshoidossa. Toimenkuvani kuului olla ihan muuta kuin se on; teen perushoitoa ja siinä ohessa pitäisi hoitaa hallintoa, lääketilauksia, hoitokokouksia, kotiutustiimissä oloa, käydä koulutuksissa, kohdata omaisia,selvittää henkilöstön asioita jne.

Pidän työstäni ja hoidettavat yleensä upeita persoonia, tosin paranemista ei näe koskaan. Omaiset alkavat olla vaativia ja tyytymättömiä, osa ei halua myöntää, että liki 100v isä tai äiti ei elä ikuisesti.

Mutta pahinta on henkilöstön suhteet. Lähihoitajilla hierarkiaa ja nuolemista johtoon päin. Päätä auotaan kaikkien kuullen, valitaan työparit, haukutaan selän takana, sijaisia moititaan, syytetään tekemättömistä töistä, käytetään omaa valtaa väärin, valehdellaan omaisille, kohdellaan hoidettavia ajoittain huonosti (sanallisesti). Nostetaan omaa itseään "kukaan muu ei tee tätä ja tuota kuin minä". Hakeutuessani hoitoalalle oletin siellä työskentelevän sydämellisiä ja kanssaihmisiä kunnioittavaa väkeä ja onneksi heitäkin on. Jostain syystä tähän työpaikkaan on pesiytynyt hoitajia (osa ollut lähes 20v), jotka vetevät niin ikävää linjaa, että sijaispula on jatkuvaa ja olen itsekin hakeutumassa muualle. Johtaja ei noteeraa, sillä nämä pyrkyrit ovat juurikin hänen suosiossaan.

Vierailija kirjoitti:

Ne on näitä kunta-alan työpaikkoja, joissa suurin osa on sosialisteja, jotka ei todellakaan siedä mitään erilaisuutta. Ei sun tarvii lähärinä, kun kurvata uudella Audilla työpaikallesi, vetää siistit vaatteet työpäivän päätteeksi päällesi ja olla iloinen ja työstäsi innostunut ja palavereissa uskaltaa nostaa epäkohtia ja parannusehdotuksia esille, etkä halua osallistua " sakinhivutukseen tai myötäillä ryhmäkuriaatteita, niin johan on piru irti.hirveää kateutta aiheuttaa myös se, että et etsi työpaikallasi niitä bestiksiä tyttötyyliin, vaan bestikset ja ihmissuhteesi ylipäätään ovat siellä siviilielämän puolella, ei työpaikoilla, se on joillekin ihan mahdotonta ymmärtää. Sote-ala on täynnä kateellisia, katkeria, jämähtäneitä,akkoja pomoista perustyöntekijöihin, jotka kyllä pitävät huolen, että kenelläkään ei saa mennä paremmin, vaan kaikkien täytyy olla yhtä vittuuntuneita elämäänsä. Itse työt ja asiakkaat kyllä menisivät, mutta ei näitä kankeisiin kaavoihin jämähtäneitä akkoja jaksa...niinpä hakeuduin pois alalta.

Aivan loistava kirjoitus. Kiitos!  Ihan kuin meidän duunista. Uudet työntekijät haukutaan jo ennakkoon, pikkuporukka ohjaa mielipiteitä ja kun et osallistu juoruihin ja pidät oman linjan, olet se työpaikan inhokki.

Finnair hakee cabin crew'ta. Sinne vaan, kaikki kelpaa. Pääset 3 kk:n koulutuksella lentämään kaukolentoja.

Vierailija kirjoitti:

Minulla oli viime vuoden verotuksessa vuosiansio 42 000 euroa.

Kyllä on hyvä palkka lähihoitajalla :0 muutaman vuoden kokemuksella sairaanhoitajanakin alle 37000 vuodessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko täällä ketään ketä olisi mielenterveys-, ja päihdepuolen valinnut? Minkälaista työtä siinä tehdään ja missä?

Riippuu paljolti missä asut. Helsingissä voi tehdä töitä psykiatrisissa sairaaloissa mielisairaanhoitajan tittelillä, tai sitten esimerkiksi yksityisissä hoitokodeissa yms. Sitten on päihdepaikat vielä erikseen, vaikka aika paljon ne limittyvät yhteen psykiatrian kanssa. 

Työnkuva vaihtelee. Lähäreillä se on sitä perushommaa, en nyt ala sisältöjä kertomaan, mutta sanotaan niin, että fyysisesti pääosin leppoisaa hommaa, henkisesti raskasta. Väkivaltaa esiintyy, väkivallanuhkaa paljon. Työssä joutuu joskus painimaan, turpaankin saattaa tulla. Parhaimmin alalla pärjää, jos olet perusjärkevä ja hyvähermoinen tyyppi, kaikki intoilijat ja liian empaattiset eivät tule pärjäämään. Ja itseä ei sitten tulla töihin parantamaan.

Mielisairaanhoitaja nimikettä ei ole enää missään käytössä. Mielenterveyshoitaja voi jossain vielä olla, mutta suurin osa nykyisin jo lähihoitaja nimikkeellä.

Ihmeellistä ihmettelyä noista palkoista. Itsellänikin se on yli 40 000€ vuodessa. 15 vuotta alalla sekä paljon viikonloppuja ja öitä. Niin yksinkertaista. Kyllä meilläkin sairaanhoitajilla on huonompi palkka kun eivät tee öitä ollenkaan.

Kouluttauduin lähihoitajaksi saadakseni sosiaali- ja terveysalan perustutkinnon. Tiesin jo ennen opintojen aloittamista, että en halua työskennellä lapsien tai vanhusten parissa ja opiskeluaikaiset harjoittelut vain vahvistivat tätä kuvaa. Päädyin mielenterveys- ja päihdepuolelle. Olen tehnyt ohjaajan työtä asumispalveluyksikössä ja ns. työpajalla. Nostan hattua kaikille vanhustyötä tekeville, koska se on ihan älyttömän raskasta ja en itse sitä pystyisi koskaan tekemään. Harjoittelun aikana olin jo aivan puhki vaikken joutunut kaikkea vuoroon liittyvää yksin tekemäänkään! Mielenterveyspuoli on fyysisesti helpompaa, mutta henkisesti välillä todella rankkaa. Totean myös niinkuin joku aikaisemmin mainitsi, että maalaisjärjellä pärjää hyvin ja välillä täytyy sietää aivan järkyttävän rasittavia ihmisiä. Omaa mielenterveyttä tuossa työssä ei kannata yrittää lähteä korjaamaan vaan asioiden pitää olla kunnossa, että työnsä pystyy tekemään.

Jatko koulutusta mietin kokoajan, mutta kerään ensin alan työkokemusta ja vähän rahaakin taskuun ennen seuraavaa koulutusta. Mulla ainakin painaa vaakakupissa se, että viihdyn työssäni...siellä kun tulee niin paljon aikaa vietettyä elämästä!

Se on vaan se ikävä tosiseikka, että omaan ammattiin ja siinä etenemiseen ei voi vaikuttaa kukaan muu kuin Sinä itse (tämä nyt kaikille tämän keskustelun valittelijoille)

Sosionomikin voi varmasti tehdä samoja ohjaajan (ohjaajan, ei hoitajan) töitä kuin lähihoitajakin, mutta heillä on pätevyys hakeutua myös vaativiin sosiaalialan työtehtäviin.

Eipä kukaan sosionomi suoraan sieltä koulusta johtajan pallille mene, kokemus hankitaan kentältä ja edetään sen mukaan.

Erään päiväkotijohtajan uratarina oli se, että hän aloitti päiväkotiapulaisena, valmistui lto: ksi ja toimi ko. ammatissa ja työssä oltuaan eteni sitten päiväkotijohtajaksi.

Kaikista ei tietenkään tule johtajia eikä sitä halua olla, osa viihtyy ohjaajan tehtävissä (ja ehkä vastaavan ohjaajan), osa jatkokouluttautuu sosiaalityöntekijöiksi jos kaipaa lisää haastetta. Tarinoita on monia, mutta paikalleen on turha jäädä jos kokee työnsä kauheana.

up

Up

Minä taas olen kyllästynyt kaikkiin hommiin, joten vaihdoin alaa ja aloin ryyppäämään.

Vierailija kirjoitti:

Finnair hakee cabin crew'ta. Sinne vaan, kaikki kelpaa. Pääset 3 kk:n koulutuksella lentämään kaukolentoja.

Muuten hyvä ehdotus, mutta ei todellakaan kaikki kelpaa. :D

Jos ei kelpaa, niin sitten olet ilman.