Miten puuttua kiusaamiseen, kun se ei tapahdu koulussa eikä

kuulostaa kyllä ikävältä ja tylsältä tyypiltä joten lapsen kannattaa hankkia muuta seuraa.

eli ilmoita heille. Mutta jos tuo on tosiaan tuolla tasolla, että sanoo tulevansa leikkimään, mutta ei tulekaan, niin ei se kyllä mitään kiusaamisen kynnystä ylitä. Lakkaatte vaan välittämästä koko lapsesta eli kun tulee teidän ovellenne, toteatte vaan että "poistu" ja ovi kiinni.

lasten puolesta, joita oikeasti kiusataan.

voi jeesus perkele, c'est la vie

koululle

mitä teidän päässänne liikkuu?

jos koulumatkatkin on koulun vastuulla?

koululle mitä teidän päässänne liikkuu?

ainakin meidän koululle

jos koulumatkatkin on koulun vastuulla?

koulun vastuulla.

kouluuntulon? kait se koulu on sitten vastuussa siitäkin, että lapset saapuvat sinne ajoissa ja läksyt on tehty.

Sanotte lapselle, ettei sellaisen "kaverin" kanssa kannata olla, joka ei piittaa toisten tunteista vähääkään. Eli sovitte, että lapsi sanoo, ettei halua toisen seuraa, kun toinen kysyy. Saapahan kerrankin jauhot suuhun. Miten koulumatkalla siis kiusataan? Eri asia musta kuitenkin olisi, jos vaikka hakkaisi, tuo on vain diivailua. Sääliksi käy kyllä se kiusaajakin, koska vanhemmat eivät häntä opeta, yksin jää elämässä.

hiomatonta käytöstä vain, joka töksähtää ennen pitkää omaan nilkkaan.



Meillä on 9-vuotias tyttö, jonka luokalla vastaavanlainen oharien tekijä, joka nyt alkaa olla aika yksinäinen, kun on tarpeeksi monelle vastaavia temppuja tehnyt. Tyyliin, että lupaa kaverille, että tämä voi tulla heille koulun jälkeen ja ei sitten huolikaan kaveria sinne jne.

voin onnitella! Helpolla olette päässeet. Ymmärrän kyllä jos lapsi pahoittaa mielen, mutta puuttuisin tähän ehkä kieltämällä tätä "kiusaajaa" tulemasta hakemaan tai soittamasta, jos ei voi odottaa tai jättää tulematta kylään. Tollaiset kannattaa jättää omaan arvoonsa. Teillä tuntuu olevan aika huono itsetunto.

tässä olisi jostain todella vakavasta kiusaamisesta kyse, mutta siis haloo!



Ilmotat lapsellesi, että etsii muita kavereita. Kunhan "kiuasaaja" muuttaa tapansa (voi tapahtua jo heti huomenna), niin voivat taas leikkiä yhdessä.

Koulumatka kuuluu kouluaikaan. Siis, suorinta tietä kotiin -matka

Soitatte sille kakaralle, että tervetuloa meille syömään pitsaa ja jätskikakkua. Sitten ette olekaan kotona.



Tai vielä parempi. Kutsutte koko muun luokan teille pitsalle ja jätskille ja viette vielä elokuviin, mutta ette kutsu tuota pässiä ollenkaan. Kyllä sitä sitten harmittaa, kun muut kehuu seuraavana päivänä koulussa, kuinka oli kivaa.



Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan.



En kyllä hahmota, miten koulu voisi noihin kotimatkoihin puuttua. Ei se ope voi jokaista kakaraa kotiin saattaa.

mutta tuli mieleen, että vaikka nyt ylireagoitte ja suosittelen vain katkaisemaan moisen "kaveruuden", voitte olla lapsestanne ylpeitä. Jos lapsi oppii viidakon lait, hän ei piittaa paljonkaan tuollaisesta lupauksien rikkomisesta yms., mutta jos hänet itsensä on hyvin kasvatettu ja on herkkä ihminen (ihana piirre), hän tottakai pahoittaa mielensä! Kyllä minäkin pahoittaisin! Tuntuu kuin nykyisin kaikkien pitäisi olla tunteettomia robotteja kilpailemassa keskenään, eikä normaaleja tunteita saisi ollakaan. Sanokaa lapsellenne, että kaikille lapsille ei valitettavasti ole kerrottu, kuinka toisten kanssa pitää olla, eikä se ole kenenkään muun kuin näiden vanhempien vika ja lapsen kannattaa etsiä mukavampaa seuraa. Kertokaa hänelle, että itse pitää kuitenkin pyrkiä hyvään, vaikka ympärillä olisi minkälaisia ihmisiä, mihinkään kilpakiusaamiseen ei todellakaan saa mennä mukaan. Rakastakaa lastanne ja näyttäkää se, se vahvistaa itsetuntoa :)

http://peda.net/veraja/ristiina/pellosniemi/koulumatkalla



parempaa lähdettä en valitettavasti löytänyt

Mutta se ei ollut edes viestin pointti, vaan se miten kiusaamiseen pitäisi suhtautua jos se ei tapahdu kouluaikana, ole fyysistä eikä kiusaajan vanhempia kiinnosta. Miten siis yleisellä tasolla tällaisessa tilanteessa pitäisi toimia?



Toki kiusaamisen rajat menevät eri ihmisillä eri asioissa, mutta oletteko siis jotkut sitä mieltä, että itkevää ja pelokasta lasta pitää kenties torua siitä, että turhaan syyttää luokkakaveria kiusaamisesta, koska paksunahkaisempia sama käytös ei hetkauttaisi..?



ap

Mitä ihmettä se lapsi itkee ja pelkää? Sitäkö että joku ei tullutkaan, vaikka lupasi? Vai mikä siis on noin järkyttävää?

ja sitten juosta karkuun ennen kuin toinen ehtii mukaan?



Miten se minusta on... Sehän olisi sama kuin sulkisi yhden ihmisen ulkopuolelle, kun kävellään kouluun. Hiljaista kiusaamista. Sitä mitä tytöt usein harrastaa. Ja mikä vain vahvistuu ajan myötä.



Minusta tuosta voisi ihan hyvin olla yhteydessä opettajaan ja pyytää, että kävisivät koulussa läpi hyviä tapoja. Että lupaukset on pidettävä jne.



Mutta ehkä minä olen sitten vain yliherkkä näissä(kin) asioissa.

No mikä siinä on sitten hankalaa, että katkaisee välit tähän kiusaajaan? Mitä tapahtuu koulussa, se kuuluu opettajalle, koulumatkoilla suosittelen, että lapsi on niin kuin tätä kiusaajaa ei olisikaan, yhteyttä ei pidetä. Elämä jatkuu.





23