Onko kellään muulla lasta, joka ei "sovi" tavalliseen suomalaiseen koulujärjestelmään?
Keskimmäinen lapsemme (8 v.) on tällainen. Luova taitelijasielu, haaveilija. Taiteellisesti ja liikunnallisesti lahjakas ja tuottelias, mutta ei oikein pärjää järjestelmällisyyttä tai tarkkaa ohjeiden noudattamista vaativissa tehtävissä.
Ymmärrän täysin, että jos aikoo koulun luovia läpi, täytyy pystyä myös siihen järjestelmällisyyteen. Ja tietenkin siihen lasta kannustan ja häntä tuen. Mutta samaan aikaan huolettaa, tappaako koulu lapsen luovuuden. Annetaanko siellä tilaa erilaisuudelle?
Kommentit (30)
että toinen näistä boheemeista lapsistani varmaan toteaisi teille, joita hänen kaltaisensa "tarkkaavaisuushäiriöiset" ärsyttää, että erilaisuus aina provosoi. Ne joilla ei ole kokemusta tai ymmärrystä kritisoivat eniten ... ja jatkaisi piirtämistä :)
Mitä tässä pitäisi ymmärtää?
lapsi toistelee vanhemmilta kuultuja fraaseja:) Ja ylpeä äiti täällä kertoo, että tämäkin lapsi ei sovi neuroutensa takia kouluun. Ihan kiva, että poika piirtää, mutta koulussa pitää tehdä muutakin. Jos hän älykäs, hän varmaan älyäisi tämänkin asian.
siis ihmetyttää kannattaako tuollaista pohtia jos ei tosissaan aio pitää kotikoulua vaihtoehtona? jos et siis aio itse käyttää seuraavia 9-12 vuotta lapsesi kouluttamiseen niin ole vaan tyytyväinen et lapsi pääsee ilmaiseen kouluun. se on juuri niin kuin tuolla sanottiin edellä, et todellinen luovuus ei kuole koulussakaan. niin kuin ei näemmä muutkaan "vahvuudet" jos esim eläinrakkautta voi sellaisena pitää.
Jos ei ole talenttia joutuu raataa perse verellä. Sit voikin kadehtia aikuisiän kun naapurilla paremmin. Onneksi mä sain olla aikoinani luova ja boheemi. Itsevarmuuteni on loistava ja onnistun kaikessa sillä teen vain mitä oikeasti haluan. Älkää näistä lahjattomista välittäkö.. Rohkaiskaa lapsianne ja opettakaa, ettei ole yhtä oikeaa tapaa elää. Etsikää elämäänne kaltaisianne ihmisiä ja nauttikaa! Nämä tasapäistetyt pikkusielut eläkööt omaansa!
sopisi esim. Ranskaan kouluun, jossa koululaitos on kuin meidän koulumme 1950-luvulla? Tämän tarkoitus oli oikeastaan se, että jos lapsesi ei "sovi" maamme koulujärjestelmään, joka ymmärtää kaikkia ja kaikkea, ei hän sovi yhtään minnekään muuallekaan.
Jos lapsi on oikeasti luova, ei se luovuus mihinkään kuole. Jos kuolee, ei sitten niin voimakas piirre ollutkaan. Oikeasti taiteellisen ihmisen luovuus on niin voimakas piirre, että se määrittelee häntä aina. Luovankin ihmisen on syytä oppia laskemaan ja lukemaan, eikä yleissivistyskään ole pahaksi.
Onko tässä tilanne, että Nico-Petteri on tuleva Einstein-Beethoven, eikä kukaan muu kuin äiti tajua asiaa mummonsa lisäksi?
joita oppilaat voivat sitten soveltaa muussa elämässään. Koulu ei tapa mitään, vaan tarjoaa eväitä ja työkaluja. Koulu on "kaikille jotakin" -laitos, ei "yhdelle kaikkea" -laitos.
ja sinne on rantautunut näitä "neroja".
Osaa on paapottu ja näkee ettei heidän ole tarvinnut todellakaan tehdä mitään jos ei ole huvittanut.
Näistä hemmotelluista helmistä me yritämme taikoa ammattitaitoisia ihmisiä.
Päivittäisistä tilanteista saisi kirjan joka olisi taatusti bestseller.
Menemaan jonkinlaista keskitieta, sit jos haluaa jarjestaa jotain spesiaalia niin siita vaan, mutta omalla kustannuksella tietty.
Kohta 6 vuotta täyttävä eskarilainen poika on aina ollut aika hidas kaikissa kehitysvaihessa, mutta aina toistaiseksi jossain vaiheessa oppinut kaikki samat jutut kuin muutkin. Päiväkodin hoitaja sanoi, että se vaan kehittyy omaan tahtiinsa, ei siitä tarvitse olla huolissaan.
Nyt kuitenkin huolettaa kun eskarissa tulee jossain vaiheessa koulukypsyystestit ja pelkään, ettei lapsi niitä läpäise. Aika tiukkaa muottia kun ajattelee, että omassa lapsuudessani vaan mentiin kouluun, ilman sen kummempaa showta.
myös niiden muiden oppilaiden ja opettajan, kannalta parempi vaikka kypsyä vielä se yksi vuosi jos ei kerran ole vielä valmis kouluun?
mutta mun on sanottava Steinerin käyneenä luovana haahuilijana, että olisin kyllä kaivannut sitä että joku olisi iskostanut järjestelmällisyyttä ja itsekuria. Sain olla liiankin vapaasti ja opin myöhästelemään, tekemään tehtävät viime tingassa tai sen jälkeen jne. ja vieläkin olen epäjärjestelmällinen hutilus (en tiedä paljonko tästä on Steinerin syytä, mutta epäilen että koulu ruokki näitä taipumuksia tai ei ainakaan poistanut). Toisaalta minusta ei tullut taiteilijaa, eikä ole sinne päin lahjojakaan.
Mitä tässä pitäisi ymmärtää?