Lue keskustelun säännöt.
En saanut töitä taaskaan
28.09.2011 |
Haastatteluihin pääsen, mutta siihen se jää. Harmittaa ja itkettää. Mikä minussa on vikana? Ehkä ei mikään. Täällä nyt on vaan liikaa tätä lajia. Mutta alkaa todella harmittaa tämä työttömyys ja aktiivinen työnhaku ottaa voimille.
Kommentit (23)
Mutta alalta, jolla on tässä maakunnassa kova työttömyys. Pääsen haastatteluihin, koska mulla on myös työkokemusta ja tiedän, että monella menee huonomminkin, mutta silti. On tosi kurjaa olla työtön, kun on tottunut olemaan töissä.
Ja teille, jotka sanotte, että mene siivoamaan tms. Niin haettu on... Tämä on yliopistokaupunki ja hakijoita riittää joka paikkaan. Olen jo 40+ ja tuntuu, etten kelpaa mihinkään. (Myönnetään, että henk.koht. avustajia haetaan aika paljon, mutta se tuntuu tosi raskaalta ja tosi huonosti palkatulta alalta. Sitä en ole vielä hakenut.)
Pitäisikö sun treenata haastattelutilannetta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pitäisikö sun treenata haastattelutilannetta?
on kyse enää siitä, että kuka sopii porukkaan parhaiten. Taidot on kaikilla riittävät jos sinne asti pääsee. Loppu on kemiosta kiinni.
Toki muutama seko saattaa seulan läpäistä silloin tällöin, mutta pääasiassa näin.
-ohis
Mulla on myös (alempi) korkeakoulututkinto ja työkokemusta rutkasti, olen 40 v. Aluksi kun aloin hakea uutta työtä (saatuani yt-neuvotteluissa irtisanomislapun käteeni) laitoin cv:hen, että mulla on mies ja kolme lasta. Ei tullut kutsua yhteenkään haastatteluun...
Sitten jätin koko perhejutun pois ja sen jälkeen olen ollut jo neljässä haastattelussa! Vaan kun käy ilmi, että mulla on 3 aika pientä lasta, niin ilmeistä näkee... Yhteen toimeen en päässyt, koska tunnen sen joka pääsi ja hän selkeästi voitti mut suoralla toimialan tuntemuksellaan. Mutta kahdessa muussa olen melkoisen varma, että pitkälle kyse oli pienistä lapsistani (ja niiden mahdollisesti tuomasta poissaolosta), niin paljon asiasta jankattiin haastatteluissa.
Olen myös ammatissa, johon hakijoita riittää. Esim. siihen paikkaan, jossa olin viimeksi haastattelussa, oli hakijoita 179 kpl. =( Ymmärrän hyvin, että jos joku on esimerkiksi samalla viivalla mun kanssa ja sillä jollakulla ei ole kolmea alle 10 v lasta, niin tokihan hänet mieluummin palkataan. Tai sitten käy, kuten siinä neljännessä haastattelussa, ne kyseli monta kertaa, että koska olen hiukan ylipätevä siihen hommaan niin varmaan lähden litomaan heti kun löydän paremman paikan? Yritin sitten todistella, että en heti ole uutta paikkaa hakemassa, mutta eivät tainneet uskoa. Tai mistä sitten kiinni jäikin, että jonkun muun palkkasivat. =(
Alkaa olla myös aika toivoton olo. Olen hakenut töitä jo viisi kuukautta, varsinaisesti työtön ollut vasta kaksi, mutta enempää en enää jaksais...
Pitäisikö sun treenata haastattelutilannetta?
Olen ihan puhekykyinen, en mielestäni liian aggressiivinen jne. Mietin kyllä, kehtaisiko kysyä tuosta viimeisestä paikasta, että olisiko niillä mulle jotain vinkkiä.
Olen itsekin miettinyt, että onko mulla pari lasta liikaa. Olen miettinyt myös, pitäisikö ihan veren maku suussa laihduttaa. (Ylipainoa on, mutta ei hirveästi.)
Kun hakijoita on paljon, kisa menee kovaksi.
Pitäisikö sun treenata haastattelutilannetta?
Olen ihan puhekykyinen, en mielestäni liian aggressiivinen jne. Mietin kyllä, kehtaisiko kysyä tuosta viimeisestä paikasta, että olisiko niillä mulle jotain vinkkiä.
Olen itsekin miettinyt, että onko mulla pari lasta liikaa. Olen miettinyt myös, pitäisikö ihan veren maku suussa laihduttaa. (Ylipainoa on, mutta ei hirveästi.)
Kun hakijoita on paljon, kisa menee kovaksi.
Tosin yhden paikan sai huomattavan ylipainoinen hakija - minä olin ihan solakka siihen verrattuna.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pitäisikö sun treenata haastattelutilannetta?
on kyse enää siitä, että kuka sopii porukkaan parhaiten. Taidot on kaikilla riittävät jos sinne asti pääsee. Loppu on kemiosta kiinni.Toki muutama seko saattaa seulan läpäistä silloin tällöin, mutta pääasiassa näin.
-ohis
Eli tulkitsenko oikein, kun ymmärrän tän niin, että haastattelun treenaaminen ei varsinaisesti sun mielestä auta?
Olis ihan lohdullinen ajatus... kai.
Miten olisi muutto?
On muutettu ja muutettu. Muutettiin tänne miehen työpaikan takia. Kuviteltiin, että mulle löytyisi töitä. Tilanne olikin huonompi kun ymmärrettiin.
Ei lasten kanssa voi ihan vuoden välein muuttaa. Eikä se näytä hyvältä sen toisenkaan työhistoriassa, jos se sitten taas jättää heti työnsä (täällä).
Joskus vaan on näinkin. Että älkää aina haukkuko työttömiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos omalla alueella on alan paikoista pulaa. Ja tosissaan miettiä muuttoakin.
Uskon, että ottaa voimille ja turhauttaa. Varsinkin, jos haastatteluun asti pääsee. Toisaalta voi ajatella niinkin, että suurin osa ei pääse edes haastatteluun!
Tsemppiä ja onnea!
jotain "hanttihommia", niin pysyisi mieli virkeämpänä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vaan firmat hakee sitä tiettyä täydentämistä kyseisen firmaan jo olemassa olevaan osaamiseen ja jos siinä firmassa jo on henkilö joka esim osaa samat asiat kuin sinä niin paikka voi mennä sille jolla on jollain tavalla sellaista osaamista mikä ko firmasta puuttuu? Ja toki myös henkilökemiasta kiinni, haetaan "hyvää tyyppiä" eikä niinkään katsota pelkkää koulutustaustaa ymv.
Ja toki myös henkilökemiasta kiinni, haetaan "hyvää tyyppiä" eikä niinkään katsota pelkkää koulutustaustaa ymv.
Joo... En ole siis "hyvä tyyppi"... Sehän tässä alkaakin ottaa hermoon.
Noihin aikaisempiin:
- tämä on yliopistokaupunki: eivät oikeasti ota (tämä on tosi, haettu on) siivoamaan, ei lehtiä jakamaan tällaista 40+ tyyppiä
- haettu on 100 kilometrin säteeltä: en todellakaan ymmärrä omaksi paikkakunnaksi vain omaa korttelia
- miehen kanssa emme ole muuta tehneetkään kuin muuttaneet töiden perässä, ja hyvin on tärpännyt, mutta nyt minä olen jäänyt ilman töitä - emme silti voi vuoden välein muutella, kun lapset ovat koulussa jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan samanlainen tarina - eli pääsin haastatteluihin, mutta jäin aina toiseksi. Kun hain suorittavan tason töitä, mulle sanottiin samaa, eli lähdet meiltä kuitenkin kohta pois. No, en olisi lähtenyt, jos olisin paikan saanut.
Nyt sain koulutusta vastaavan ja uraani eteenpäin vievän paikan. Olin menossa haastatteluun, jossa kävikin heti ilmi, että olen heidän mielestään paras vaihtoehto (tunnettiin entuudestaan). Joten mun neuvot:
1. Hae vain niihin paikkoihin, joihin oikeasti haluat. Täsmähaku säästää omia voimiasi ja mielenterveyttäsi.
2. Verkostoidu oman alasi järjestöihin - niissä kuulet paikoista, jotka eivät koskaan tule julkiseen hakuun.
3. Oletko kokeillut Valtiolle.fi-palvelua? Sielläkin on paljon avoimia paikkoja.
4. Laihduta, jos itse sitä haluat - osoittaahan se, että huolehdit itsestäsi ja tästä ominaisuudesta myös tuleva työnantaja pitää.
Terv. ylipainoinen pienten lasten äiti, työkokemusta, kunnianhimoa ja kompetenssia riittää (2 oman alani tutkintoa)
Ihan samanlainen tarina - eli pääsin haastatteluihin, mutta jäin aina toiseksi. Kun hain suorittavan tason töitä, mulle sanottiin samaa, eli lähdet meiltä kuitenkin kohta pois. No, en olisi lähtenyt, jos olisin paikan saanut.
Nyt sain koulutusta vastaavan ja uraani eteenpäin vievän paikan. Olin menossa haastatteluun, jossa kävikin heti ilmi, että olen heidän mielestään paras vaihtoehto (tunnettiin entuudestaan). Joten mun neuvot:
1. Hae vain niihin paikkoihin, joihin oikeasti haluat. Täsmähaku säästää omia voimiasi ja mielenterveyttäsi.
2. Verkostoidu oman alasi järjestöihin - niissä kuulet paikoista, jotka eivät koskaan tule julkiseen hakuun.
3. Oletko kokeillut Valtiolle.fi-palvelua? Sielläkin on paljon avoimia paikkoja.
4. Laihduta, jos itse sitä haluat - osoittaahan se, että huolehdit itsestäsi ja tästä ominaisuudesta myös tuleva työnantaja pitää.
Terv. ylipainoinen pienten lasten äiti, työkokemusta, kunnianhimoa ja kompetenssia riittää (2 oman alani tutkintoa)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että sinulla on lapsia? Eikö jo terve järki sano ettei kolmea lasta kannata mainostaa?
Työhaastattelussa ei saa kysyä hakijan perheestä yhtään mitään, laki yksityisyyden suojasta työelämässä estää! Jokainen ammattitaitoinen rekrytoija tietää tämän. Sitä yritetään tietysti kiertää kysymällä esim mitkä ovat tarpeesi perheen ja vapaa-ajan suhteen tms.
Itse olen ilmoittanut vastaavassa tilanteessa napakasti että perhesuhteeni eivät kuulu työnantajalleni mitenkään. Yhdelle asiasta vänkäävälle rekrytoijalle ilmoitin vieväni asian eteenpäin, mikäli perhesuhteeni jotenkin vaikuttavat rekrytointiin. Sain paikan. En tosin ottanut sitä vastaan.
Mikäli rekrytoija puhuu ylipätevyydestäsi, kannattaa sanoa että tässä iässä arvostat pysyvyyttä ja etsit työtä mihin voisit sitoutua lopputyöuraksi.
Hyvänen aika 6, minkä ihmeen takia kerrot haastattelussa, että sinulla on lapsia? Eikö jo terve järki sano ettei kolmea lasta kannata mainostaa?
Työhaastattelussa ei saa kysyä hakijan perheestä yhtään mitään, laki yksityisyyden suojasta työelämässä estää! Jokainen ammattitaitoinen rekrytoija tietää tämän. Sitä yritetään tietysti kiertää kysymällä esim mitkä ovat tarpeesi perheen ja vapaa-ajan suhteen tms.
Itse olen ilmoittanut vastaavassa tilanteessa napakasti että perhesuhteeni eivät kuulu työnantajalleni mitenkään. Yhdelle asiasta vänkäävälle rekrytoijalle ilmoitin vieväni asian eteenpäin, mikäli perhesuhteeni jotenkin vaikuttavat rekrytointiin. Sain paikan. En tosin ottanut sitä vastaan.
Mikäli rekrytoija puhuu ylipätevyydestäsi, kannattaa sanoa että tässä iässä arvostat pysyvyyttä ja etsit työtä mihin voisit sitoutua lopputyöuraksi.
Multa on tiukattu lasten määrä ja onko aikeissa tehdä lisää... Tiedän, ettei se ole ok, mutta mitä kuvittelette: kun alani töissä on älyttömästi ylitarjontaa, onko varaa valittaa tollasesta?
Jos alan hankalaksi jo haastattelussa, en voi edes haaveilla töistä. Näin uskon.
Voin kai olla väärässäkin, mutta on ihan eri maailma hakea virkaan/toimeen/firmaan jne.
Pyydä siis jälkikäteen palautetta haastattelusta.
Voit myös kysyä, mitä sellaisia asioita painottivat, mihin sinulla ei ollut osaamista.
missä mätti? Kerro että tämä oli jo niin ja niin mones haastattelusi ja haluaisit työllistyä seuraavassa haastattelussa.
Tuosta perhekysymyksestä: riippuu niin paljon haastattelijasta kuinka paljon vastauksesi vaikuttaa ja miten siihen ylipäänsä suhtaudutaan.
Jos kerrot että sinulla on 3 lasta ja alat haastattelussa selitellä jotain lasten hoidosta tai sairastelusta, haastattelija - varsinkin keski-ikäiset miehet saattaa ajatella että jahas tuo oliskin aina kotona lasten sairastellessa.
Jos vastaat ettei asiasta kuuluisi kysyä - niin vaihtoehtoja on 2. Joko vastauksesi otetaan vastaan rohkeutena ja saat siitä plussaa tai sitten todellakin se otetaan tylyytenä ja menetät sillä työpaikan.
Toisaalta jos tuon takia jää työpaikka saamatta, niin kannattaa miettiä onko sellainen työpaikka oikeasti hyvä?
Itse kerron lasten lukumäärän jo hakemuksessa. Karsiutuu heti kättelyssä ne työnantajat pois, joita se häiritsee.
Haastattelussa vaikuttaa aika paljon seuraavat asiat: kehon elekieli, se miltä näytät (harmaa hiirulainen, pirteä peppi, luotettavan näköinen, kotiäiti jne), kädenpuristus & vastauksesi.
Kannattaa harkita etukäteen vastauksia omista hyvistä ja huonoista piirteistä. Kuin myös siitä miksi juuri sinut pitäisi palkata. Käytä samoja argumentteja kuin hakuilmoituksessa on toivottu. Etsi sanoille vain sopivat synonyymit ja kerro argumentit "omin sanoin".
Lue netistä siitä mitä ilmaiset kehonkielelläsi. Kiinnitä huomiota siihen miten istut haastattelussa. Jos haastattelija kertoo haastattelussa tehtävistä tarkemmin, ota sellainen "kiinnostunut" asento. Eli nojaudu edemmäksi ja ole kiinnostuneen näköinen.
Ota selvää yrityksestä. Lue netistä yrityksen taustatietoja. Yritysten nettisivuilta löytyy kaikenlaista mielenkiintoista, mutta kannattaa katsoa myös mitä yrityksestä sanoo: inoa.fi.
Ennen haastattelua huolehdi siitä että kätesi ei hikoa. Kuivaa se vaikka johonkin. Kätellessäsi haastattelijaa purista reilusti ja katso suoraan silmiin.
Vaatteet viestittävät paljon myös. 10v vanha jakkupuku ei ehkä anna samaa vaikutelmaa kuin joku tuoreempi ja huolitellumpi lookki. Jos jakkupukusi on perusmusta, niin valitse kauluspaita erottuvasti.
Täällä aina kehoitetaan pukeutumaan jakkupukuun haastatteluissa, mutta itse voisin mennä vaikka uudessa muodikkaassa kauluspaidassa ja nätissä hameessa yhdistettynä näyttäviin saappaisiin.
Pääasia vaatteissa kuitenkin on se että ne sopivat sinulle. Jos olosi on haastatteluvaatteissa epämukava, niin se näkyy.
Olet nyt käynyt jo monessa haastattelussa. Koita muistella mitä kaikkea sinulta on kysytty ja koota niistä itsellesi haastattelurungon. Vastaa samoihin kysymyksiin nyt ajan kanssa ja miettien mitä vastaus sinusta kertoo.
mutta kannattaa lisätä siihen, että se ei onneksi aiheuta poissaoloja, koska "äitini on luvannut hoitaa lapsia heidän sairastaessaan" tai "mieheni voi hoitaa, koska voi tehdä töitä kotoa käsin" tms. Saa ihan valehdella ja liiotella, jos kerta noin typeriä kysyvät!
Kannattaa harkita etukäteen vastauksia omista hyvistä ja huonoista piirteistä. Kuin myös siitä miksi juuri sinut pitäisi palkata. Käytä samoja argumentteja kuin hakuilmoituksessa on toivottu. Etsi sanoille vain sopivat synonyymit ja kerro argumentit "omin sanoin".
Lue netistä siitä mitä ilmaiset kehonkielelläsi. Kiinnitä huomiota siihen miten istut haastattelussa. Jos haastattelija kertoo haastattelussa tehtävistä tarkemmin, ota sellainen "kiinnostunut" asento. Eli nojaudu edemmäksi ja ole kiinnostuneen näköinen.
Ennen haastattelua huolehdi siitä että kätesi ei hikoa. Kuivaa se vaikka johonkin. Kätellessäsi haastattelijaa purista reilusti ja katso suoraan silmiin.
Vaatteet viestittävät paljon myös. 10v vanha jakkupuku ei ehkä anna samaa vaikutelmaa kuin joku tuoreempi ja huolitellumpi lookki. Jos jakkupukusi on perusmusta, niin valitse kauluspaita erottuvasti.
Täällä aina kehoitetaan pukeutumaan jakkupukuun haastatteluissa, mutta itse voisin mennä vaikka uudessa muodikkaassa kauluspaidassa ja nätissä hameessa yhdistettynä näyttäviin saappaisiin.
Pääasia vaatteissa kuitenkin on se että ne sopivat sinulle. Jos olosi on haastatteluvaatteissa epämukava, niin se näkyy.
Olet nyt käynyt jo monessa haastattelussa. Koita muistella mitä kaikkea sinulta on kysytty ja koota niistä itsellesi haastattelurungon. Vastaa samoihin kysymyksiin nyt ajan kanssa ja miettien mitä vastaus sinusta kertoo.
Pari ongelmaa: (huomaa varmaan, että alan olla aika toivoton ja masentunut)
- miten tuollaisia yksikseen pohdiskelee?
- mistä repiä rahat fiksuihin työhaastatteluvaatteisiin?
Kun takana on useita epäonnistumisia, on vähän vaikea uskoa mahdollisuuksiinsa.
Mutta alalta, jolla on tässä maakunnassa kova työttömyys. Pääsen haastatteluihin, koska mulla on myös työkokemusta ja tiedän, että monella menee huonomminkin, mutta silti. On tosi kurjaa olla työtön, kun on tottunut olemaan töissä.
Ja teille, jotka sanotte, että mene siivoamaan tms. Niin haettu on... Tämä on yliopistokaupunki ja hakijoita riittää joka paikkaan. Olen jo 40+ ja tuntuu, etten kelpaa mihinkään. (Myönnetään, että henk.koht. avustajia haetaan aika paljon, mutta se tuntuu tosi raskaalta ja tosi huonosti palkatulta alalta. Sitä en ole vielä hakenut.)