Lue keskustelun säännöt.
Saanko erota?
28.09.2011 |
No niin arvon av-mammat! Mitä mieltä olette saanko erota, kun tilanne on tämä? Naimisissa oltu 13 vuotta. Lapset 4- ja 7-vuotiaita. Seksielämä ollut aina nuivahkoa, tarpeet eivät ole käyneet yksiin. Viimeisen 4 vuoden aikana 3 yhdyntää ja viimeisen vuoden aikana ei yhtään. Terapiat, lääkärit käyty. Olemme olleet viime vuodet yhdessä vain lasten takia, muuten elämä tasaisen tylsää. Nyt kun olen kasvanut aikuiseksi kaipaisin myös fyysistä yhteyttä toiseen ihmiseen. Puoliso on henkisesti kilometrien päässä. Pettäjäksi minusta ei ole. Onko oikein erota fyysisyyden kaipuun vuoksi vai jäänkö tähän ja kenties katkeroidun iäksi? Antaa tulla tuomionne.
Kommentit (31)
erittäin laiha seksielämä, mutta ollaan silti tyytyväisiä yhteiselämään ja arki sujuu hyvin. Rakkautta on, mutta jostain syystä se ei konkretisoidu makuuhuoneen puolella.
Mutta olen ollut tulisesti rakastunut muutaman kerran elämässäni enkä voisi kuvitellakaan, että heittäisin noin hyvää miestä pihalle jonkun intohimon vuoksi.
Muista ap, että tangoon tarvitaan aina kaksi eli olette miehesi kanssa molemmat vastuussa ja aivan yhtä syyllisiä nykyiseen asiantilaan. Joko hyväksyt tilanteen tai yrität tehdä sille jotain. Keskustele miehesi kanssa asiasta, ehkä löydätte yhteisen säveleen. Yrittäkää ainakin ihan kunnolla ratkoa asiat yhdessä ja jos ei onnistu ja olet edelleen ahdistunut, harkitse vasta sitten eroa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sulla on oikeus onneen ja tasapainoiseen elämään, samoin lapsilla. Tuskin lapset voivat kovin hyvin tuollaisessa tilanteessa; millaisen parisuhdemallin annatte, jos mitään fyysistä kontaktia ei ole? Kunhan hoidatte erom siististi ja riitelemättä ja pysytte edelleen yhdessä lastenne vanhempina (et tosin maininnut millainen mies on isäsnä?).
ei lasten kuulu tietää mitään vanhempiensa seksielämästä. Joten jos seksi puuttuu vanhemmilta, se ei voi haitata lapsia pätkääkään.
Jos seksi puuttuu vanhemmilta, ja he kokevat sen ikäväksi asiaksi, tämä erittäin todennäköisesti heijastuu myös lasten elämään! Kyllä lapset ovat herkkiä aistimaan vanhempiensa tunnetiloja. Jos äiti/isä on elämäänsä tyytymätön ja onneton, kyllä sen lapsi todennäköisesti jollain tasolla aistii. Eivät nämä asiat siis ihan noin mustavalkoisia ole.
Teillä on takana jo useita yhteisiä vuosia ja paljon yritystä tilanteen muuttamiseksi, joten jos ei tilanne miellytä, voi siitä toki poistua. Ei koko elämää tule lasten ehdoilla rakentaa. Eivätköhän lapsetkin ole onnellisimmillaan silloin, kun vanhemmat voivat hyvin, yhdessä tai erikseen.
Sulla on oikeus onneen ja tasapainoiseen elämään, samoin lapsilla. Tuskin lapset voivat kovin hyvin tuollaisessa tilanteessa; millaisen parisuhdemallin annatte, jos mitään fyysistä kontaktia ei ole? Kunhan hoidatte erom siististi ja riitelemättä ja pysytte edelleen yhdessä lastenne vanhempina (et tosin maininnut millainen mies on isäsnä?).
ei lasten kuulu tietää mitään vanhempiensa seksielämästä. Joten jos seksi puuttuu vanhemmilta, se ei voi haitata lapsia pätkääkään.
Jos seksi puuttuu vanhemmilta, ja he kokevat sen ikäväksi asiaksi, tämä erittäin todennäköisesti heijastuu myös lasten elämään! Kyllä lapset ovat herkkiä aistimaan vanhempiensa tunnetiloja. Jos äiti/isä on elämäänsä tyytymätön ja onneton, kyllä sen lapsi todennäköisesti jollain tasolla aistii. Eivät nämä asiat siis ihan noin mustavalkoisia ole.
Ainahan ihminen voi olla vähän onneton jostakin mutta ei sen takia silti erota ja pilata lasten hyvää perhe-elämää. Aikuisen ihmisen nyt vaan kuuluu huolehtia ennen kaikkea lapsistaan ja kantaa vastuunsa perheestään.
Luin eilen henkilöstä nimeltä Bronnie Ware. Hän on toiminut vuosia kuolevien saattohoitoon erikoistuneella osastolla ja koonnut mm. täältä luettaviksi yleisimmät asiat, joita ihmiset elämänsä loppumetreillä katuvat: http://www.inspirationandchai.com/Regrets-of-the-Dying.html. Kuulemma ehdottomasti kaikken yleisin katumisen aihe on se, että "kunpa olisin elänyt niin kuin itse olisin halunnut, enkä muiden odotusten mukaan". Ja toisaalta "kunpa olisin uskaltanut antaa itseni olla onnellisempi". Minusta näyttää siltä, että olette aidosti työskennelleet avioliittonne säilyttämisen eteen. Jos ja kun mikään ei tunnu auttavan, voi pyrkiä eroamaan sopuisasti ja fiksusti - eivätkä lapsetkaan pidemmän päälle hyvin voi rakkaudettomassa avioliitossa. Voimia ja rohkeutta siis ratkaisuihisi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sulla on oikeus onneen ja tasapainoiseen elämään, samoin lapsilla. Tuskin lapset voivat kovin hyvin tuollaisessa tilanteessa; millaisen parisuhdemallin annatte, jos mitään fyysistä kontaktia ei ole? Kunhan hoidatte erom siististi ja riitelemättä ja pysytte edelleen yhdessä lastenne vanhempina (et tosin maininnut millainen mies on isäsnä?).
ei lasten kuulu tietää mitään vanhempiensa seksielämästä. Joten jos seksi puuttuu vanhemmilta, se ei voi haitata lapsia pätkääkään.
Jos seksi puuttuu vanhemmilta, ja he kokevat sen ikäväksi asiaksi, tämä erittäin todennäköisesti heijastuu myös lasten elämään! Kyllä lapset ovat herkkiä aistimaan vanhempiensa tunnetiloja. Jos äiti/isä on elämäänsä tyytymätön ja onneton, kyllä sen lapsi todennäköisesti jollain tasolla aistii. Eivät nämä asiat siis ihan noin mustavalkoisia ole.
Ainahan ihminen voi olla vähän onneton jostakin mutta ei sen takia silti erota ja pilata lasten hyvää perhe-elämää. Aikuisen ihmisen nyt vaan kuuluu huolehtia ennen kaikkea lapsistaan ja kantaa vastuunsa perheestään.
Mutta eihän se perhe-elämä ole "hyvää" jos siihen osallistuvat vanhemmat voivat pahoin! Eikä kyse ole siitä että olisi "vähän onneton" vaan siitä, että toimimaton parisuhde voi tehdä elämästä oikeasti todella onnetonta. Pysyn kannassani: tällaisissa tilanteissa lapsille on varmasti parempi, että vanhemmat eroavat.
Sulla on oikeus onneen ja tasapainoiseen elämään, samoin lapsilla. Tuskin lapset voivat kovin hyvin tuollaisessa tilanteessa; millaisen parisuhdemallin annatte, jos mitään fyysistä kontaktia ei ole? Kunhan hoidatte erom siististi ja riitelemättä ja pysytte edelleen yhdessä lastenne vanhempina (et tosin maininnut millainen mies on isäsnä?).
ei lasten kuulu tietää mitään vanhempiensa seksielämästä. Joten jos seksi puuttuu vanhemmilta, se ei voi haitata lapsia pätkääkään.
Jos seksi puuttuu vanhemmilta, ja he kokevat sen ikäväksi asiaksi, tämä erittäin todennäköisesti heijastuu myös lasten elämään! Kyllä lapset ovat herkkiä aistimaan vanhempiensa tunnetiloja. Jos äiti/isä on elämäänsä tyytymätön ja onneton, kyllä sen lapsi todennäköisesti jollain tasolla aistii. Eivät nämä asiat siis ihan noin mustavalkoisia ole.
Ainahan ihminen voi olla vähän onneton jostakin mutta ei sen takia silti erota ja pilata lasten hyvää perhe-elämää. Aikuisen ihmisen nyt vaan kuuluu huolehtia ennen kaikkea lapsistaan ja kantaa vastuunsa perheestään.
Mutta eihän se perhe-elämä ole "hyvää" jos siihen osallistuvat vanhemmat voivat pahoin! Eikä kyse ole siitä että olisi "vähän onneton" vaan siitä, että toimimaton parisuhde voi tehdä elämästä oikeasti todella onnetonta. Pysyn kannassani: tällaisissa tilanteissa lapsille on varmasti parempi, että vanhemmat eroavat.
Tylsyys ei riitä eron syyksi mun mielestäni.
Mutta kun nykyään ihmiset on niin älyttömän itsekkäitä. Siksi lapset ja nuoret voivat nykyään niin pahoin kun vanhemmat vaan ajattelevat, että "kun äidillä on kivaa, lapsillakin on kivaa" riippumatta siitä pitääkö se ollenkaan paikkaansa.
Lapset yleensä toivovat vanhempien pysyvän yhdessä kaikesta huolimatta ja itse näen väkivallan, pettämisen ja alkoholin tai pahan mt-ongelman sellaisina syinä, jolloin eroa voi harkita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos näkemyksistänne. Mietin niiden pohjalta omaa valintaani, toki keskustellaan puolison kanssa. Se on totta, että elämässä on paljon harmaan sävyjä, ei kaikki ole niin mustavalkoista.
Jäin miettimään, että nuo vastaajat, jotka ovat kovin jyrkästi eroamista vastaan, että millainen heidän elämäntyytyväisyytensä mahtaa olla. Heijastuuko heidän joustamattomiin mielipiteisiinsä oma elämäntilanne? Toki mielipide saa olla puolesta tai vastaan, mutta juuri tuo jyrkkyys mietityttää. En itse haluaisi menettää herkkyyttä pohtia elämää kaikkine eri sävyineen.
ME-viikonloppu, mennään eteenpän, http://www.memennaaneteenpain.fi/os/tutustu/tutustu.html. Tai joku muu aviopariviikonloppu tai avioliittoleiri. Googlaile ja perehdy, jos menisitte johonkin tuollaiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
olisit kahden lapsen yh, olisitko varma että sittenkään löytäisit miehen jonka kanssa hyvää seksiä yms?
Toki seksi tärkeä asia mutta mieti muita huononnuksia joita ero toisi.
oma onni on tosi tärkeää myös, meillä vain yksi elämä, ei pidä olla yhdessä vain lasten takiakaan. parisuhde on lasten koti ja jos se voi huonosti niin ei se ole lapsillekaan hyvä perhe
ei lasten kuulu tietää mitään vanhempiensa seksielämästä.
Joten jos seksi puuttuu vanhemmilta, se ei voi haitata lapsia pätkääkään.