Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Onko kohtalotovereita,yksinäinen koululainen :(
28.09.2011 |
Äidin sydän on ihan maassa,kun ekaluokkalaisella ei ole kavereita,ja alkaa olla niin surullinen itse asiasta.
Koulussa ja iltapäiväkerhossa onneksi seuraa on,valitettavasti vain molemmat ovat niin kaukana,ettei sieltä saa seuraa muulle ajalle-ts.piha-ja kotikaveria ei löydy.
Muutimme tänne alueelle alkuvuodesta,ja täällä asuu aika vähän ikätovereita,tai lapsia ylipäänsä.Ja tämänikäisellä reviirit ovat vielä sen verran pienet,etten päästä -eikä haluaisikaan itsekseen kuljeksimaan kauemmas.Leikkipuistoja ei lähellä ole.
Ne muutamat,jotka asuvat lähistöllä,ovat jo muodostaneet tiiviit piirit,joihin poika ei oikein pääse mukaan,joskus saa tulla leikkiin mukaan mutta useimmiten sanotaan että ei voida olla.
Harrastuksia on,ja niissä tietysti tapaa ikätovereita,mutta koska niihin lapset vain viedään ja haetaan,ei toisiin vanhempiin pääse tutustumaan niin,että voisi tehdä tuttavuuksia.
Vanhassa asuinpaikassa pojalla oli ystäviä,on tosi sosiaalinen ja iloinen poika,ehkä senkin takia kärsii niin kovasti kun katselee pihalle missä toiset leikkivät keskenään.
Touhuamme kyllä pojan kanssa paljon,ja askartelemma yms.,mutta ei vanhempien seura sitä ystävää kaipaa.
Onko muita kohtalotovereita,onko teillä asia helpottanut,ja onko mitään vinkkejä antaa miten jutella asiasta niin,ettei pojan itsetunto vallan latistu.
Kommentit (17)
Että onhan pojalla nyt jo aika paljon ikäistään seuraa, kun koulussa seuraa löytyy ja iltiksessä ja harrastuksissa kanssa. Jos tähän päälle vielä kaveriaikaa halutaan, niin kyllä kai se on sinun vaan oltava aktiivisempi sitten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voisittehan autolla tuoda ja viedä edes kerran viikossa kaveria teille leikkimään. Samalla olisi helpompi tutustua niihin oman alueen lapsiinkin, kun menisi yhdessä kaverin kanssa leikkiin mukaan.
Jos on, niin siitä vaan soittelemaan lapsia läpi ja kutsumaan teille kylään leikkimään.
kuin vertaan omaan lapseen... jos noin paljon olisi, meillä olisi paljon mukavampaa elämässä.
Harrastyksiin vanhemmat vie ja hakee, eli teillä lapsi menee itse, kun et ole paikalla, etkä voi jutella muiden vanhempien kanssa? Mene joskus paikalle.
Millä perusteella valitsitte ko asuinpaikan?
olen aina kysynyt lapsilta, haluavatko kutsua jonkun meille viikonloppuna leikkimään. Sillä tavalla kaveripiiri on laajentunut, kun lapset saavat tutustua toisiinsa rauhassa ilman porukkapaineita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
asumme kanssa 4 km koululta.
Täällä omalla kylällläkin on onneksi muutama hyvä kaveri, mutta sen lisäksi
kutsumme kauempana asuvia kavereita vähintään kerran viikossa leikkimään.
Tuon myös kaverin kun haen oman lapsen. Yleensä kaverin vanhemmat hakee hänet sitte, mutta en ole tehnyt tästä ongelmaa.
Ne teidän kyläläiset voisit kutsua perhe kerrallaan teille kahvillle. Aikuiset ja lapset tutustuu.
Voisiko poika pyytää vaikka synttäreilleen niitä harrastuskavereita ja sitä kautta pääsisit tutustumaan heidän vanhempiin ja jospa lapsista tulisi sitten muutenkin vapaa-ajan kavereita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
meille on sopinut että kaveripäivä on joku vakio, lapsi miettii kenet seuraavana kaveripäivänä kutsuu nja aikuinen tietää että sinä viikonpäivänä voi olal kuskausta.
Jos ja kun nimilista tulee,niin ilman muuta pyydetään joku koulukaveri kylään.
Minäkin siis vien ja haen harrastuksiin kyllä,kun sijaitsevat kauempana,mutta siellä lapset vaan tipautetaan autosta ja haetaan sitten treenien loputtua,siksi vaikeaa noihin muihin vanhempiin tutustuminen-olen itse kyllä sosiaalinen luonne,ja lapsen ollessa pienempi saimme hyviä tuttavuuksia kun me vanhemmat aina odottelimme siellä sen tunnin.
Ja kyllä,on kiva kun koulussa ja harrastuksissa on niitä kavereita,mutta poika lähinnä siis toivoisi ystävää ihan kotileikkeihin,viikonlopuille ja koulun jälkeenkin.Ne pari,jotka täällä asuvat,ovat tosiaan aika tiiviisti jo keskenään eivätkä halua siihen leikkiin muita,eikä tietysti pakottaakaan voi.Joskus poika saa mennä mukaan,mutta yleensä ilmoittavat että lähdevät sisälle,ja poistuvat.Kerran toinen näistä lapsista tuli meille,ja pyysi pojalta rahaa että olisi hänen kanssaan :( Ehdin kyllä väliin onneksi,poika nimittäin oli jo säästöpossullaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä oli vähän samanlainen tilanne. Ainoa kaveri kodin lähistöllä oli vuoden vanhempi poika, joka kulkee aika aktiivisesti leikkimässä muiden kavereidensa luona kauempana eli ei aina halua/ehdi/voi leikkiä meidän pojan kanssa. Koulussa pojalla oli pari mukavaa kaveria ja eihän siinä auttanut muu, kuin ottaa reilusti yhteyttä näiden poikien vanhempiin ja sopia leikkimään menosta. Ensin kuljetettiin puolin ja toisin autoilla poikia, mutta nyt kulkevat jo itsekseen toistensa luo leikkimään. Vanhempien kanssa opetellaan turvallinen pyöräilyreitti ja sitten pojat yleensä keskenään sopivat, että toinen tulee vielä puoliväliin vastaan ja lopuksi saattelee puoliväliin kotimatkalle. Toimisiko tällainen järjestely teillä?
Meillä oli vähän samanlainen tilanne. Ainoa kaveri kodin lähistöllä oli vuoden vanhempi poika, joka kulkee aika aktiivisesti leikkimässä muiden kavereidensa luona kauempana eli ei aina halua/ehdi/voi leikkiä meidän pojan kanssa. Koulussa pojalla oli pari mukavaa kaveria ja eihän siinä auttanut muu, kuin ottaa reilusti yhteyttä näiden poikien vanhempiin ja sopia leikkimään menosta. Ensin kuljetettiin puolin ja toisin autoilla poikia, mutta nyt kulkevat jo itsekseen toistensa luo leikkimään. Vanhempien kanssa opetellaan turvallinen pyöräilyreitti ja sitten pojat yleensä keskenään sopivat, että toinen tulee vielä puoliväliin vastaan ja lopuksi saattelee puoliväliin kotimatkalle. Toimisiko tällainen järjestely teillä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
leikkimään. Mä tein lasten ollessa pienempiä joskus niin, että lapsi itse pyysi kaveria meille ja antoi samalla tälle lapun jolla oli mun kännykkänumero. Kaverin äiti sitten soitteli mulle ja sovittiin tarkemmin. Ei siis tarvitse odotella mitään nimilistoja :-).
Noiden lähistön poikien seuraan ei minusta kannata enempää tuppautua, jos ovat noin tylsiä kavereita. Ainoa mitä voi kokeilla on esittää jokin houkutin millä heidät saisi kiinnostumaan teidän lapsesta. Me hankittiin esim. aikoinaan yksi tietty peli jota ei vielä ollut muilla, kun lapsella oli ongelmia kaverien kanssa. Kummasti löytyi iltapäiväseuraa muuatman viikon ajan, ja tilanne tasaantui. Tietenkään lahjomalla ei voi ostaa ystävyyttä, mutta minusta tämä on pikemminkin pieni nykäisy, jolla kavereita saadaan edes tutustumisetäisyydelle. Mutta anelemaan ei kannata ruveta, kouluikäiset huomaa jo toisen epätoivon ja valitettavasti se herättää monessa halun käyttää valtaansa väärin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
miksi muutitte jos entisessä paikassa oli kavereita ja kaikki ok.
en ole ap, mutta meinaatko että sinä sit päätät oliko riittävät perusteet ?
Suosittelen, että poika saa itse päättää, kenet aina kutsuu. Jos äiti alkaa liikaa säätää, vierailulle voi tulla kaveri, jonka kanssa kemiat ei kohtaa, ja seuraa ongelmia.
Mutta ala ihan määrätietoisesti auttaa poikaasi. Ja huom.vain yksi kaveri kerrallaan, kunnes aloite kahteen tai useampaan tulee pojaltasi.
Kerran toinen näistä lapsista tuli meille,ja pyysi pojalta rahaa että olisi hänen kanssaan :( Ehdin kyllä väliin onneksi,poika nimittäin oli jo säästöpossullaan.
Muistan kyllä itse, että ei ollu kiva olla ainoa lapsi syrjäkylällä..
Alue: Aihe vapaa
Etkö voisi kysyä lasten vanhemmilta, että jos poika voisi mennä heille joku kerta? Olisihan se vähän erikoinen pyyntö, mutta toinen äiti voisi ymmärtää, jos kertoisit tilanteesi.