Hei kyökkipsykologit! Mikä meidän ajassa on, että ihmiset vapaaehtoisesti etsivät häpeää?

olen miettinyt. Omat nuoruuden mokailut, joista tiesi vain harva, painaa mieltä vieläkin...Eikä ne olleet mitään noihin verrattuna...

asioita häpeällisiksi. Sivistys tuntuu menevän alaspäin kuin lehmän häntä, ja moni aiemmin noloksi mielletty asia on nykyään joidenkin idioottien mielestä HIENO juttu: kännisekoilut, pettämiset, rasistiset ennakkoluulot...

ja unohtavat sukunsa ja omaisensa? Normaali ihminen kuitenkin varmaan edes jotenkin ajattelisi, että tämä häpeällinen käytös heijastuu omiin läheisiinsä ja haluaisi edes heitä suojella? Vai ajattelevatko yhtään mitään?

Nykyisinhän ei edes lasta saa kasvattaa niin että tämä tuntisi jostain häpeää, minusta olisinkin hyvä että nuo idiootit tuntisivat häpeää, mutta ilmeisesti ovat ylpeitä käytöksestään mistä normaali ihminen kokisi häpeää.



Yhä enemmän mennään siihen että kaikki on sallittua, koittakaa nyt hyvät ihmiset kasvattaa lapsenne niin että jotain häpeäisivät.

- ehkä se on tapa ottaa häpeä haltuun, se asenne että ei vaan (muka?) välitä tai tunne häpeää ollenkaan.

- yleinen itsekontrolli on aliarvostettua ja sekoiltuaan pitää sekoilla lisää että edellisen sekoilun häpeä unohtuisi

- halutaan julkisuutta hinnalla millä hyvänsä, eli julkisuuden (= "naama telkkarissa") nähdään olevan niin korkea tavoite ja suuri hyve, että häpeä ei ole mitään sen rinnalla -tai ei ylipäänsä ymmärretä, että mitään tarvitsisi hävetä jos on niin suuri persoona että on päässyt telkkariin.